Miksi lisää lapsia kun en jaksa entisiäkään?

Mitä jos tunkisit nenää vähmpi toisten elämään?



Tai tee se ilmoitus mutta elä nyt jumalauta omaa elämääsi.

Minulla on 4 sisarta. Eli meitä oli viisi tenavaa. Olen toiseksi vanhin. Muistan, kun äitini alkoi odottamaan nuorista sisasustani, kun oli 9-vuoitas. Ajattelin jo tuon ikäisenä, että miksi meille pitää syntyä näin monta lasta kun serkuilla oli 2-3 lasta. Minua hävetti ja nolotti. Ajattelin, että miksi me emme riitä, kun sitä aikaa vanhemmilta ei tahtonut riittää muuhun kuin vaatimattomaan elämään. Itsetunto ei kovin ruususeksi tullut. Aikuisena vahvistuin ja opiskelin mm. yliopistotutkinnon.

Minulla on yksi lapsi enkä ole enempää halunnut.

Tuo on sinun kokemus. Kiitos siitä.

Itse olen aina toivonut 5. sisarrusta.

Vanhemmilla ei riittänyt oikein rahaa, aikaa tai hellyyttäkään.



Päädyin itse myöhemmin hankkimaan 2 lasta melko isolla ikäerolla.



Kai ne 3 lasta tekevät sitten jollain tavalla pitävät elämästä ison perheen kanssa.

Mutta se vasta itsekästä on jos ei tee yhtään lasta. Kyllä se niin vaan on että lsten kautta sitä oppii ne elämän realiteetit ja se todellakin on täyttä työtä.

Tiesitkö, että fyysinen kurittaminen on laitonta? Jos viesti 17 osui turhan lähelle, kuten se ilmi selvästi teki, mitäpä jos pysähtyisit hetkeksi miettimään, miksi haluat vielä lisää niitä lapsia ja juttelisit sitten miehesi ja vaikkapa perheneuvolan kanssa? Heiltä saa apua jaksamiseen, koska väkivallan kierre on katkaistava. Voihan olla niin, että uusi vauva mielikuvissasi hyvittäisi kaiken esikoiselle tehdyn vääryyden ja laiminlyönnit? Ja tuo voi johtaa omaan lapsuuteen ja siellä koettuihin hylkäämisiin? Näillä vauvanpukkaus-fantasioilla, kun oma elämäntilanne on mitä on, on usein vankka psykologinen taustansa.

Mieheni ex-vaimo on nyt kahden lapsen yksinhuoltaja (näistä toinen lapsi on mieheni). Molemmat ovat vielä alle eskari-ikäisiä joten huollettavaa riittää, toinen pitää opettaa vielä potalle jne. Äiti on usein delegoimassa lapsiaan ties minne mummulaan ja mammalaan, siis sen lisäksi että lapset - kyllä, kumpikin - ovat täällä meillä joka toinen viikonloppu 3-4 päivää. Ei puheidensa perusteella oikein jaksa edes viedä lapsia ulos, tehdä ruokaa tai mitään.



SILTI hän haluaa ehdottomasti kolmannen lapsen! En vain voi ymmärtää, miksi ihmeessä. Miehet vaihtuvat parin kk välein ja nainen kai yrittää vain saada tälle kolmannelle lapselleen jostain isän. Miksi ihmeessä pitää tehdä kolmaskin vielä, kun selvästi ei edellisiäkään jaksa ja nekin ovat vielä niin pieniä...

kaikki penskat alle kouluikäisiä. Ihan idioottien hommaa, en arvosta naista joka pykii vaan kotona raskaana eikä töihin viitsi mennä.

Joillain ihmisillä tuntuu olevan joku ihmeen ihannelapsiluku jota ei ajatella järjellä. Voisi tosiaan miettiä, että miksi oikeasti haluaa enempää lapsia, jos haluaa, ja miettiä, millaseksi elämä sitten muuttuu, jaksaisiko sitä, pystyisikö tarjota kaikille lapsille tarpeeksi aikaa jne... Lasta kun ei kuitenkaan voi perua, jos huomaa, että olikin virhe tehdä niitä lisää...



Kai se on joku eläimellinen lisääntymisvietti, joka menee monella järjen ohi. Itelläkin se välillä nostaa päätään, mutta järjellä tiedän, ettei ainakaan lähiaikoina kannata uutta lasta alkaa yrittämään.

Mutta se vasta itsekästä on jos ei tee yhtään lasta. Kyllä se niin vaan on että lsten kautta sitä oppii ne elämän realiteetit ja se todellakin on täyttä työtä.

Kyllä ne elämän realiteetit on ne, että maailma on nyt jo ylikansoitettu ja saastunut ihmisten takia ja itsekästä on nimenomaan se, että tekee lapsia siksi, että ITSE haluaa kokea vanhemmuuden, haluaa siirtää OMAT geeninsä eteenpäin jne.

että lapsiperhe-elämä helpottaa täydellisesti kun vauvavuosista päästään. Ajattelevat että nyt kun sinnitellään muutama vuosi, niin sitten meillä on ihanat, helpot, kolme lasta pienellä ikäerolla.



Kummasti ne isotkin lapset tarvitsevat vanhempiensa aikaa ja voivat myös olla varsin hankalia. Itse ainakin haluan ihan pakollisen arjenpyörityksen lisäksi nauttia elämästä lasten kanssa eli tehdä heidän kanssaan kaikenlaista kivaa.

Vierailija kirjoitti:

..ja eettinen kysymys.

he, jotka jättävät lapsiluvun yhteen/kahteen (tai lapsettomiksi), tekevät hyvän eettisen päätöksen.

Fiksuja ihmisiä!

Muille näytän keskaria.

Ystäväni teki sterilisaation 27-vuotiaana ja en ole kuullut, että ksokaan olisi katunut asiaa. Nyt lähenee 50 vuotta. Kunnioitan häntä.

Ei ole Suomessa ollut mahdollista, ellei ole ollut suurperheen äiti jo.

Fake news!

Vierailija kirjoitti:

Se pitää kuitenkin käydä läpi. Meillekin kolmas tulossa. On parempia ja huonompia päiviä lasten kanssa, ja itsekin olen välillä uupunut kun alan olla viimeisilläni raskaana. Kyllä muussakin elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä, ja parisuhteessa välillä huonoja aikoja vaikkei olisi lapsiakaan. Hienoa kuitenkin että olet auttanut ystäviäsi. Moni vain arvostelee etäältä, antaa toisten nääntyä ja naureskelee vahingoniloisena ja kateellisena.

Se pitää kuitenkin käydä läpi. Meillekin kolmas tulossa. On parempia ja huonompia päiviä lasten kanssa, ja itsekin olen välillä uupunut kun alan olla viimeisilläni raskaana. Kyllä muussakin elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä, ja parisuhteessa välillä huonoja aikoja vaikkei olisi lapsiakaan. Hienoa kuitenkin että olet auttanut ystäviäsi. Moni vain arvostelee etäältä, antaa toisten nääntyä ja naureskelee vahingoniloisena ja kateellisena.

Yleisin mammojen tyhmä vastaus on :kun me haluttiin..

Onko teidän geenit niin ylen hyvät, että tämän pallon ÄO madaltuisi paljon, jos teidän geenit jäisi vähäisemmiksi...

Yksi mamma täällä kerran tiedotti että juuri hänen lapsensa voi pelastaa maapallon ilmastonmuutokselta - niin että siitä vaikka perus 100 ÄO:sta siis loikataan ykskaks Einstein kaliberiin, yeah right! 😂

Ei kai tossakaan ongelma oo lapsiluku vaan ikäero. Pienillä ikäeroilla kun tekee lapsia niin voimat loppuu herkästi kesken. En vieläkään tajua miksi ihmiset tekee niin itselleen. Siinä on iso ero onko esikoinen vuoden vai neljävuotias tullessaan isosisarukseksi. Yksi vaippaikäinen kerrallaan niin useampikaan lapsi ei sillä tavalla kuormita ja uudesta vauvavuodesta jaksaa nauttia. Ei lapsien lapsuutta kuulu lusia läpi kuin jotain rangaistusta!

Sen näkee naisista, joilla kireällä huutokomento kotona. Käyttäytyvät puolitiedottomasti samaan tyyliin muuallakin.

Lapset voi lähettä lastenkotiin. Sit voi tehdä uusia tilalle, rauhallisemman miehen kanssa, että se mieskin täytyy pistää vaihtoon (ja lähestymiskieltoon).