Jos lapsi masentuu ja yrittää itsaria koulukiusaamisen vuoksi se on perheen syy.

mutta eipä siitä kukaan vastuuseen joudu.

kiusaajan syy, kiusaajan perheen syy sekä kiusatun oma syy, koulun syy jne. Siinä on valitettavasti jokaiselle jotain.

Jos lapsi on kiusattu se on perheen syy.

Jos lapsi on kehitysvammainen se on perheen syy.

Jos lapsella on huono lauluääni se on perheen syy.

Jos lapsi sairastuu syöpään se on perheen syy.

Jos lapsi sairastuu masennukseen se on perheen syy.

jne

jne

Kaikkia lapsia kiusataan välillä, mutta vanhempien tehtävä on tarkkailla ja vahvistaa OMAA lastaan ja tarpeen tullen puuttua tilanteeseen.

se ei ole koskaan perheen syy. Se on kiusaajan syy.!



Minua kiusattiin 9 vuotta, ja vanhemmilleni se selvisi vasta silloin yhdeksäntenä vuonna ja kiusaaminen loppua ku seinään. Opin salaamaan oman pahan oloni enkä halunnut että vanhemmilleni tulisi paha mieli ja koin olevani syylinen kiusaamiseen.

kovin pieni lapsi ei vielä ymmärrä mitä kiusaamisellaan tekee toiselle. Mutta kyllä se alkaa jo vähän isompi lapsi ymmärtämään.



Kyllä se pitäisi kiusaajan vanhempien lapsensa kasvattaa niin ettei niistä kiusaajia tule. Ja antaa heille turvallinen ja hyvä kasvuympäristö ettei lapsi pura sitten pahaa oloaan keneenkään kiusaamalla muita.



T: se kasi

se ei ole tipaakaan koulun syy

kovin pieni lapsi ei vielä ymmärrä mitä kiusaamisellaan tekee toiselle. Mutta kyllä se alkaa jo vähän isompi lapsi ymmärtämään.

Kyllä se pitäisi kiusaajan vanhempien lapsensa kasvattaa niin ettei niistä kiusaajia tule. Ja antaa heille turvallinen ja hyvä kasvuympäristö ettei lapsi pura sitten pahaa oloaan keneenkään kiusaamalla muita.

T: se kasi

huh, huh mikä asenne. Taidat olla melko paha

mutta kiusaamista tapahtuu nykyään todella paljon myös muualla ku koulussa ja kiusaamista voi olla todella hankala nähdä joissakin tapauksissa.



11, miten kasvatat lapsesi niin ettei hänestä tule kiusattua? Oot aika sairas.

Tää on tätä klassista "ei tätä kumminkaan saa sanoa ääneen vaikka mä oon oikeas" puhetta. Että syy on kiusatussa, koska hänellä ei ole riittäviä sosiaalisia taitoja.

Miten voi lapsi saada sosiaalisia taitoja, jos hänet on käytännössä katsoen pennusta alistettu?



Toisekseen moni kiusattu jättää kotona sanomatta, ihan siitäkin syystä että uskoo syyn olevan itsessään tai haluaa suojella vanhempiaan.

Btw on tosi rankkaa väittää, että itsemurhaan ajautuminen olisi vanhempien syytä. Tiedän monta vanhempaa jotka koko lopun ikäänsä pohtivat, miksi lapsi päätyi tähän.



Naurettavaa ja turhaa jälkiviisautta.

syytellään mutta rakentava keskustelu ja ratkaisut puuttuvat.

jos tämän ketjun 9vuotta koulukiusattuna ollut olisi saanut kotoa kasvatuksen, jossa hän olisi uskonut olevansa hyvä, jos hänelle olisi joka päivä sanottu tai edes kerran viikossa että hän on hyvä, kenelläkään ei ole oikeutta häntä kiusata, hän on hieno ihana tyttö, jolle koko maailma on avoinna.

Jos hänelle rehellisesti olisi sanottu että kiusaako joku sinua kun sinulla on harmaa paita kun toisilla on vaaleanpunaiset tai kun olet pienempi kuin muut tai ujompi kuin muut tms, kyllä vanhemman täytyy nähdä miten oma lapsi poikkeaa siitä lapsilaumasta, jossa lapsi on.



Jos vanhemmat jo kurkkivat verhonraosta voinko laittaa tänään toppatakin vai mitä naapurit sanovat niin en yhtään ihmettele jos lapsesta tulee säikky joka on otollinen kiusaamiselle.



Tämä ei tarkoita että lapsesta kasvatetaan minä-itse-kaikkein-paras-ilkiö-hirviö vaan tämän on huomattava että muut ovat ihan yhtä arvokkaita, vaikka näillä onkin kotona kasvatus jossa saa irvailla kaverin vanhalle aletakille.



11

täytyy myöntää etten ole kasvattanut kuin kaksi lasta aikuiseksi, toisen pieni kokoisen pojan, joka vielä 7luokalla kulki Nalle Puh-repussa ja toisen isokokoisen lapsena pullukan tytön joka käänsi Hippo-huutelun viikossa lempinimekseen ja ystävästyi tuon vähän reppanan huutelijan kanssa niin että on nyt huutelijan lapsen kummitäti.





11 ja 16

jos tämän ketjun 9vuotta koulukiusattuna ollut olisi saanut kotoa kasvatuksen, jossa hän olisi uskonut olevansa hyvä, jos hänelle olisi joka päivä sanottu tai edes kerran viikossa että hän on hyvä, kenelläkään ei ole oikeutta häntä kiusata, hän on hieno ihana tyttö, jolle koko maailma on avoinna.

kyllä minulle sanottiin juuri noita asioita pienenä ja minulle näytettiin että minua rakastetaan ja arvostetaan, oli samanlaisia vaatteita kuin muilla ja samanlaisia harrastuksia. Minulta kysyttiin usein, että onko koulussa kaikki hyvin ja äiti kysyi joka päivä kun koulusta menin kotiin,että miten koulussa meni. Mutta silti en uskaltanut kertoa kenellekään että minua kiusataan. Vasta sitten, kun tappouhkaukset alkoi käydä todeksi uskalsin avata sanaisen arkkuni.

Mutta olen alkanut myöhemmin ymmärtämään myös niitä jotka kiusasi, en siksi että hyväksyisin kiusaamisen, vaan kaikilla kun ei vanhemmat opeta miten ihmisten kanssa ollaan. Vaan ovat itse toisilleen tai lapsille väkivaltaisia.

T: se yhdeksän vuotta kiusattu.

Mitä enemmän tämä yhteiskunta on suuntautunut minäminä-kulttuuriin, sitä enemmän kiusaajia vahvistetaan väärässä käytöksessä. Kun tapahtuu konflikti lasten kesken, ei enää haeta kompromissejä tai laiteta toisen toiveita ja tekemisiä etusijalle vaan vanhemmat käskevät lasten pitää tiukasti puolensa, olla vahvoja, hyökätä ensin, ilmaista oma mielipide ja pitää siitä tiukasti kiinni. Näillä opituilla keinoilla lapsi lyö lyttyyn toisen, jolla on eri mielipide, tyyli ja tapa elää.

täytyy myöntää etten ole kasvattanut kuin kaksi lasta aikuiseksi, toisen pieni kokoisen pojan, joka vielä 7luokalla kulki Nalle Puh-repussa ja toisen isokokoisen lapsena pullukan tytön joka käänsi Hippo-huutelun viikossa lempinimekseen ja ystävästyi tuon vähän reppanan huutelijan kanssa niin että on nyt huutelijan lapsen kummitäti.

11 ja 16

mutta et ymmärrä asiasta kuin oman näkemyksesi.

entä jos tyttöäsi olisi hyökännyt kiusaamaan yhtäaikaa kymmenen poikaa jotka ovat 3 vuotta vanhempia?

lapsillani on käynyt onni että heitä ei ole kiusattu, vaikka heillä on ollut kaikki edellytykset tulla kiusatuksi.



Mutta minusta on hirveän sinisilmäistä vain toivoa että lastani ei kiusattaisi, kun maailma on täynnä idiootteja jota kasvattavat niitä kiusaajia ja opettavat että lyö kovemmin, mikä ei mielestäni ole enää mitään kiusaamista vaan oikeaa väkivaltaa ja siitä pitäisi tehdä poliisiasia.



Meillä puhuttiin paljon kiusaamisesta kun lapset olivat menossa kouluun ja kouluaikana, myös siitä että kaikea huutelua ei tarvitse ottaa itseensä, sitä miten reagoida kun joku sanoo jotain tai nauraa jotain tekemistäsi.



11 jne

siitä saa myös loukkaantua. En yhä edelleenkään ymmärrä miten lapsen voi kasvattaa varmuudella niin, ettei hän koskaan joudu kiusatuksi..