En halua pyytää lapseni kavereita meiile, koska en halua näyttää
päiväkodin muille vanhemmille millaisessa talossa asumme. En tiedä miten toimii myöhemmin, mutta nyt ainakin näin. Päiväkodin lähistöllä asuu monenlaista väkeä ja lapsellani on siellä kivoja kavereita. Me asumme vähän kauempana. En halua, että muut tietävät, miten me asumme. Luulen, että asumme aika paljon hulppeammin, kuin muut lapset päiväkodissa.
Ongelma tämäkin. Muta tätä olen pohtinut. Toisaalta ei lapset päviäkotipäivän jälkeen paljon enää kyläilyjä tarvitsekaan. Ja ennen koulua ryhmät muuttuu moneen kertaan. Ja kaikki menee eri kouluihin.
Kommentit (11)
ja mä taas en kehtaa kutsua lapsen kavereita kylään pk:sta, koska asumme kämäisesti vuokralla kerrostalossa ja melkein kaikki lapsen päiväkodissa olevat asuvat idyllisissä omakotitaloissa.
ja mä taas en kehtaa kutsua lapsen kavereita kylään pk:sta, koska asumme kämäisesti vuokralla kerrostalossa ja melkein kaikki lapsen päiväkodissa olevat asuvat idyllisissä omakotitaloissa.
kiusatun kerrostaloasumisesta. Sen sijaan noita vanhempiensa vinoja kommentteja 'idyllisistä omakotitaloista' kuunnelleet kersat on verenmaku suussa kun joku ei asu vuokralla kerrostalossa.
Katkeruus tarttuu lapsiin. Se pitäisi muistaa.
Ei ainakaan mitkään päiväkoti-ikäiset.
Mulla on kolme lasta ja niiden kavereilla on kaikenlaisia koteja. En mä muista että kukaan lapsista olisi koskaan kommentoinut kenekään kaverinsa kotia sen kummemmin. Itse mä olen joskus uteliaana kysellyt jotain ja sitten vasta lapset on kertoneet, ei ne muuten pienenä puhuneet kenenkään kodista tai talosta.
kaupungin vuokrakämpissä asuvia mukuloita meidän isoon, hienoon omariin saatika altaaseen uimaan, kun ei tiedä mitä kaikkia tauteja niillä on. Täistä ja kihomadoista puhumattakaan.
Kyllä siinä talomme näkisi myös vanhemmat, jos lapsensa meille toisivat. Ei ne lapset yksin tänne voi tulla.
t. ap.
jonka talossa on hissi ja pihalla rengaskeinut ja kiipeilyteline (asuu kunnan vuokrakerrostalossa).
Ainakin eskari-iässä jo köyhimmät ja tyhmimmät alkavat kadehtia fiksumpia ja rikkaampia. Tämän olen ihan itse havainnut.
300 neliön kivitalo? Kartano? Omakotitalo järven rannalla?
lapsi parka kärsii äidin pöllöydestä,voi voi.
Meidänkin lapsi on pk:ssa hieman kauempana ja siinä ympäristössä on vuokrataloja ym. mutta en silti oleta, että kaikki asuvat niissä. Voihan sinne joku muukin tuoda lapsen kauempaa. En itseasiassa edes tiedä missä muut asuvat, koska lapsi on vasta 3 eikä mitään kaverisynttäreitä ole vielä ollut.
Mistä sen muuten voi päätellä miten muut asuvat? Vanhempien vaatteista, autosta? Siinä tapauksessa meidän varmaan luullaan asuvan todella köyhästi, kun vien lapsen aina omalla ei-aivan-uudella kärrylläni ja vaatteeni ovat usein tyyliä toppatakki ja -toppahousut, koska teen töitä kotona, joten en viitsi pk-reissua varten erityisesti pukeutua. Asumme kuitenkin (muka) hyvällä alueella uudessa omakotitalossa.
Jos se nyt jonkun mielestä on sitä "hulppeutta".
senttien päähän kuolemasta ala-asteella kun olin ainoa omakotitalossa asuva. Vanhempien istuttamat asenteet näkyivät selvästi.
Eipä ollut kotielämäni todellisuudessa kadehtimisen arvoista.