19 vuotias, kohta 2 lapsen äiti haluatko kysyä jotain

kannattanut itse kysellä vanhemmilta ja kokeneemmilta ennenkuin ajoit itsesi tuohon tilaan. Lycka till vaan.

Mitä ajattelet esikoisensa sinua 20 vuotta myöhemmin saavasta?

mitä sanot,uskaltaisinkohan jo minäkin? :)

itse näe tilannetta mitenkään huonona!



Saamme niinkuin normaalit lapsiperheet tuet kelalta, ei ne tosin kata kuin lapselle hankittavat. Mies on yrittäjä joka elättää perheen muuten..

:)

itse näe tilannetta mitenkään huonona!

Saamme niinkuin normaalit lapsiperheet tuet kelalta, ei ne tosin kata kuin lapselle hankittavat. Mies on yrittäjä joka elättää perheen muuten..

harmi,ettei se riitä kuin lapsen hankintoihin.

elämäntilanteesta ja onko oikeasti valmis saamaan lapsen siihen vaiheeseen elämää. Harmittavan paljon omassakin tuttavapiirissä nuoria äitejä jotka eivät hoida lastaan kunnolla..



ap

Etkö käynyt edes ala-astetta, kun et osaa kirjoittaa oikein? Aiotko pitää huolta, että lapsistasi tulee fiksumpia kuin sinä olet?

toivotan vain onnea seuraavaan vuoteen. :) Meidän lapset on samalla ikäerolla, nyt 2v6kk ja 1v5kk. On ollut aika rankkaa viimeisen 1,5v ajan, mutta nyt helpottaa kun lapset jo nukkuvat ja leikkivät yhdessä.

Minkä ikäinen sun mies on? Mistä oot löytänyt miehen, joka on suostunut noin nuorena ryhtymään lastentekoon vai olivatko vahinkoja?



Onko sulla mitään ammattia? Mitä aiot tehdä sitten kun lapset ovat isompia?



Mäkin olisin halunnut saada lapset jo sun ikäisenä, mut kaikki miehet kenen kanssa olen ollut missään suhteentapaisessakaan joko eivät ole halunneet missään tapauksessa ollenkaan lapsia tai sitten ovat halunneet niitä vasta joskus epämääräisesti ehkä 10 vuoden kuluttua. Oon kohta 30 ja tätä menoa varmaan 40 ennenkuin pääsen äidiksi, jos silloinkaan.

mikäs siinä, jokaisen oma valinta. Tuntuu että nuorempana ei ole niin pikkutarkka asioissa. Tuttavapiirissä samanikäisen lapsen omaava yli 30v äiti kauhisteli kuinka olen antanut 8kuiselle vispipuuroa..



enkä sanonut että harmi kun ei kata muita kuluja vaan lähinnä tarkoitin että saan minimituet joten niillä ei elätetä eikä missään vaiheessa oletettu elätettävän:)

2. sitten työ

3.elätät itsesi

4.elätät mukelosi, jos niitä pykäät

4. et tule minun rahapussille

Moniko kohta pitää paikkansa?



Lapsia tehdään sen jälkeen kun niistä voidaan ITSE pitää huolta ja elättää ne. Piste.

Yhdessä ollaan oltu tänä vuonna 5 vuotta. Yhteinen päätös oli lapsia tehdä, molemmat halusivat lapset nuorina. Paljon on ollut myös mutkia suhteessa mutta selvitty kun haluttu selvitä:) Ammattia ei ole, ylioppilaaksi valmistuin viime vuonna.

Tänä keväänä hain ammattikorkeakouluun eli tarkoituksena olisi olla vielä vuosi kotona ja sitten kouluun jos vain pääsen eli kun nuorempi reilu puoltoistavuotias..



Voi, ikävä tilanne, vierestä myös seurannut erään ihmisen palavaa halua tulla äidiksi siinä vielä onnistumatta.. inhottava tilanne:(



ap

jos ap on sossupummi niin sitten olen minäkin.



Olen kouluni käynyt ja lapseni tehnyt, mutta saan kotihoidontukea. Ilmeisesti olen sitten sossupummi. Jos ap ei olisi nuori, ei tästä tällälailla keskusteltaisi.



t. Se toinen samalla ikäerolla lapset tehnyt, 30v äiti.

Kiitos sille joka toivotti onnea, kaikesta selviää:)



Sossupummi? eli jokainen lapsiperhe joka ottaa vastaan kelan tukia on sossupummi? perheemme ei saa muita tukia kuin kelalta tulevat normaalit lapsiperheen tuet.



Ja kyllähän me perheenä itse pidämme huolta lapsistamme. En ole tullut muiden rahapusseille sen enempää kuin muutkaan äitiyslomalaiset.

Surettais paljon, jos oma viime vuonna ylioppilaaksi kirjoitanut ja syksyllä yliopiston aloittanut ainokaisemme tulisi raskaaksi. Ensin opinnot ja sitten perhe.

ja mua surettais vielä enemmän jos olisin viime syksynä yliopiston aloittanut lapsettomana.



Jokainen tekee omat valintansa:)

Sain esikoisen 18v ja nyt olen 21v, odotan kaksosia. Kelasta tulee samat tuet mitä muille perheille tulee. Sossusta emme ole ikinä saaneet yhtään mitään, emme ole edes koskaan hakeneet sossuntukia. Mies tekee töitä, minä opiskelin opintoni loppuun ennen kuin tulin uudestaan raskaaksi. Tämän raskauden jälkeen suunnittelin kouluttautua uuteen ammattiin tai suoraan töihin mennä omassa ammatissa. En ole varma :) Jokainen tekee itse valintansa.



Onneksi minun vanhempani ovat tukeneet minua ensimmäisestä raskaudesta alkaen. Äiti oli hissunkissun ensimmäiset 12 rv, jonka jälkeen alkoi innostua lapsen tulosta. En ole koskaan hoidattanut lastani vanhemmillani vaan ihan itse olen hoitanut.

Äiti ja isä totta kai ovat tarjonneet apuaan ja silloin tällöin lapsi onkin heidän luona yötä ollut.



En jaksa hillua baareissa, minusta se on ihan tylsää. Elämällä on minulle paljon enemmän tarjottavaa, kun on lapsia :)

teillä oikeesti joku ongelma täällä kaikki tekee omat ratkaisunsa ja päätöksensä ja tietää itse milloin on on onnellinen itse sain esikoiseni kun olin 16 täytin 17 pari viikkoa sen jälkeen ja nyt odotan jo toista lasta ja en voisi olla onnellisempi!! ja kaikki ei varmaan kato että joka ikinen kirjain menisi oikein kun kirjoittaa! etäs tiädät van retard

Mä sain oman esikoiseni kun olin pari päivää aikaisemmin täyttänyt 16, seuraava tuli kun olin vielä 17 (melkein 18) ja kolmas kun olin 20. Nyt olen 21-vuotias kolmen lapsen äiti, ja neljäs yrityksessä. Koskaan emme ole kelalta saaneet mitään muuta kun normi lapsilisät, sossultakaan ei mitään. Ihan itse itsemme elätetty. Mulla on ammatti jossa viihdyn (ja johon olen opiskellut, hui) ja miehellä hyvä työpaikka jokka elättää meidät hyvin vaikka minä en töitä tekisikään). Meillä on omakotitalo (joskin ehkä liian pieni jos lapsia tulee lisää, sitten pitää vaihtaa isompaan) ja kaikki hyvin. En näe mitään syytä miksi olisimme jotenkin paremmassa elämäntilanteessa näille lapsille kahdenkymmenen vuoden päästä.



En sano että näin olisi aina, kuten ap:kin sanoi, harmittavan paljon näkee nuoria vanhempia, jotka eivät huolehdi lapsistaan. Myös vanhempia näkee, mutta ei ehkä niin paljon. Ja varmasti jo reilusti yleistetään, on 30-vuotiaat yleensä paremmassa elämäntilanteessa lapsenhankintaan kun alle 20-vuotiaat. Pitää kuitenkin ymmärtää, että niitä poikkeuksiakin on, eikä tuomita vanhempia vain, koska ovat nuoria.