Mieheni lähti eilen ilalla myöhään viemään roskia ja tuli klo 02 kännissä kotiin.

Mielestäni tissutteleva hyväntuulinen, vaikka ehkä poissaoleva mies olisi tuhat kertaa parempi kuin koko ajan kiukkuinen ja vittumainen seipäänniellyt persreikä, jollaisia kaikki omat mieheni ovat olleet (koko ajan huomauttelemassa kaikesta ja jatkuvaa piilovittuilua ja kyttäämistä). Eri asia tietysti, jos on väkivaltainen ja pahalla tuulella kännissä.



Ap: miehesi on varmaan "lääkinnyt" viinalla sitä ahdistusta, joka juomisen loputtua nyt näkyy masennuksena, ei niin päin että lopettaminen olisi masennuksen aiheuttanut.

Hän ei yleensä käy missään vaan juo kotona. Minusta on ok käydä kaljalla kaverin kanssa, mutta kännien vetäminen yllättäen arki-iltana ei. Minusta omista menoista pitää myös sopia, niin minäkin teen. Kun miehellä on seuraa, hän ei osaa lopettaa juomista. Hän ilmeisesti uskoo, että alkoholi ei ole hänelle ongelma. Mieheni ei usko mihinkään terapiaan. En tiedä, saisinko hänet sinne. Pelkään, että minua ei siellä uskottaisi tai otettaisi vakavasti. Mieshän elättää perheensä ja hoitaa kotia eli on siten mallikelpoinen.

ap

ja puhutte siellä asiat. Yksin tuskin saat miestäsi kuuntelemaan sinua, eihän hänellä sitä ongelmaa ole, sinä vaan et vaan luota häneen ja tahdo antaa hänelle vapautta, eikö niin? (olisin laittanut tuohon hymiön mutta se ei oikein tuntunut sopivalta.) Jos mies ei lähde terapiaan tai jos terapiakaan ei tuota tulosta, niin sinun on pelastettava itsesi ja lähdettävä suhteesta vaikka kuinka rakastaisit miestäsi. Alkoholismi pahenee salakavalsti ja lähteminen on aina vaikeampaa mitä myöhemmin sen tekee. Viina sinä et voita. T. alkoholistin aikuinen tytär joka yrittää auttaa aitiään lähtemään neljänkymmenen vuoden avioliitosta alkkiksen kanssa koska äiti ansaitsisi muutaman onnellisen vuoden ennen vanhuutta.

Mikä tarkalleen ottaen siinä miehen käytöksessä tekee sen, että hänen pitäisi sinun mielestäsi lopettaa tuo juominen?

Sitä ei ole se, että yhteinen aika puolison kanssa ollaan humaltuneena, eikä se, että ravintolassa ja ystävillä illallisella ollessa juodaan niin kauan kuin tarjoillaan, kotiinlähtöön saakka ja kömpelönä kaadetaan lasit liinalle, sössötetään eikä pysytä keskustelussa mukana. Jos on pieni hetki aikaa olla yhdessä puolison kanssa iltaisin, minusta silloin pitäisi olla selvinpäin. 8 vuotta kaikki illat jonkinasteisessa humalassa ei ole aitoa, oikeaa elämää. Miehestäni ei tullut hyväntuulinen vaan hiljainen, keskustelukyvytön möllöttäjä ja sössöttäjä. Olen ollut tosi yksinäinen kauan.



ap

en osaa neuvoa, mutta et ole yksin. Meillä mies lähti ostamaan kissanruokaa, tuli 03. Ilman whiskasia.

mun ukko lähti viikko sitten autolla baariin, eikä oo tullut vieläkään kotiin. Tai kävihän tuo muutama päivä sitten hakemassa vaateensa ja hammasharjansa..

Tulee ihan mieleen mun ex...



Alkoholinkäyttönsä vuoksi sitten erottiin, kun useista keskusteluista huolimatta asioihin ei tullut pysyvää muutosta. En ole katunut eroa päivääkään. Mut meillä tilanne olis sikäli helpompi, että ei onneksi lapsia, niin ero ei ollut niin vaikea juttu. Senkun itse lähdin.



Toisaalta jos nyt mietin, että olis ollut lapsia siinä sopassa vielä, niin heille se vasta olisi ollutkin kamalaa katseltavaa, kun isi lähtee käymään kaupassa ja tulee sitten takaisin joskus seuraavana aamuna tuhannen humalassa. Tai kun luvatut menot peruuntuukin, kun isä yllättäen katoaa baariin eikä vastaa enää puhelimeen. Onneks ei ehditty tehdä lapsia, varmaan siinäkin tilanteessa se ero olis kuitenkin ollut parempi vaihtoehto.

töistä kotiin, jos ei tulkinnut viestiäni niin, että en halua elää hänen kanssaan. Millaisin ehdoin sinä jatkaisit yhteiselämää? Miten usein teillä mies juo tai sinä? Mikä on sulle ok? Kyselen, koska haluan järjestää ajatuksiani ja saada vähän perspektiiviä.



ap

ja puhutte siellä asiat. Yksin tuskin saat miestäsi kuuntelemaan sinua, eihän hänellä sitä ongelmaa ole, sinä vaan et vaan luota häneen ja tahdo antaa hänelle vapautta, eikö niin? (olisin laittanut tuohon hymiön mutta se ei oikein tuntunut sopivalta.)



Jos mies ei lähde terapiaan tai jos terapiakaan ei tuota tulosta, niin sinun on pelastettava itsesi ja lähdettävä suhteesta vaikka kuinka rakastaisit miestäsi. Alkoholismi pahenee salakavalsti ja lähteminen on aina vaikeampaa mitä myöhemmin sen tekee. Viina sinä et voita.



T. alkoholistin aikuinen tytär joka yrittää auttaa aitiään lähtemään neljänkymmenen vuoden avioliitosta alkkiksen kanssa koska äiti ansaitsisi muutaman onnellisen vuoden ennen vanhuutta.

Lapset eivät kai tajunneet mitään, tosin isompi ymmärsi, että kauppaan vietäviä pulloja on paljon. Mutta elämän se pilasi ja avioliiton. Promilleista idiootiksi taantunut mies ei ole laadukasta seuraa. Ei voi jutella, koska mies ei pysty vastaamaan normaalisti. Mun miehelläni alkoholi vaikuttaa niin, että hänen ÄO:nsa romahtaa murto-osaan. Hänestä tulee typerys. Hän ei muutu iloisemmaksi tai puheliaammaksi vaan hän tyhmistyy. Olen hävennyt hänät lukuisat kerrat, kun olemme istuneet iltaa tuttavien kanssa. Työt hän hoitaa hyvin ja tekee kotitöitäkin, oluen voimalla.

ap

Tulee ihan mieleen mun ex... Alkoholinkäyttönsä vuoksi sitten erottiin, kun useista keskusteluista huolimatta asioihin ei tullut pysyvää muutosta. En ole katunut eroa päivääkään. Mut meillä tilanne olis sikäli helpompi, että ei onneksi lapsia, niin ero ei ollut niin vaikea juttu. Senkun itse lähdin. Toisaalta jos nyt mietin, että olis ollut lapsia siinä sopassa vielä, niin heille se vasta olisi ollutkin kamalaa katseltavaa, kun isi lähtee käymään kaupassa ja tulee sitten takaisin joskus seuraavana aamuna tuhannen humalassa. Tai kun luvatut menot peruuntuukin, kun isä yllättäen katoaa baariin eikä vastaa enää puhelimeen. Onneks ei ehditty tehdä lapsia, varmaan siinäkin tilanteessa se ero olis kuitenkin ollut parempi vaihtoehto.

Hän ei yleensä käy missään vaan juo kotona. Minusta on ok käydä kaljalla kaverin kanssa, mutta kännien vetäminen yllättäen arki-iltana ei. Minusta omista menoista pitää myös sopia, niin minäkin teen. Kun miehellä on seuraa, hän ei osaa lopettaa juomista. Hän ilmeisesti uskoo, että alkoholi ei ole hänelle ongelma. Mieheni ei usko mihinkään terapiaan. En tiedä, saisinko hänet sinne. Pelkään, että minua ei siellä uskottaisi tai otettaisi vakavasti. Mieshän elättää perheensä ja hoitaa kotia eli on siten mallikelpoinen.

ap

ja puhutte siellä asiat. Yksin tuskin saat miestäsi kuuntelemaan sinua, eihän hänellä sitä ongelmaa ole, sinä vaan et vaan luota häneen ja tahdo antaa hänelle vapautta, eikö niin? (olisin laittanut tuohon hymiön mutta se ei oikein tuntunut sopivalta.) Jos mies ei lähde terapiaan tai jos terapiakaan ei tuota tulosta, niin sinun on pelastettava itsesi ja lähdettävä suhteesta vaikka kuinka rakastaisit miestäsi. Alkoholismi pahenee salakavalsti ja lähteminen on aina vaikeampaa mitä myöhemmin sen tekee. Viina sinä et voita. T. alkoholistin aikuinen tytär joka yrittää auttaa aitiään lähtemään neljänkymmenen vuoden avioliitosta alkkiksen kanssa koska äiti ansaitsisi muutaman onnellisen vuoden ennen vanhuutta.

onko lopetettava kokonaan juominen. Alkoholismi on myös perinnöllistä eivätkä siitä kaikki parane. Sitäkin näkökulmaa pitää miettiä, kun päättää loppuelämästään.

Erostani on nyt 14 vuotta ja uusi puoliso minulla on ollut nyt jo 12 vuotta. Olen todella onnellinen raittiissa ja tasapainoisessa suhteessa, ja nyt voin sanoa teinienkin saaneen turvallisen lapsuuden.

Miten usein ja miten paljon miehesi juo alkoholia? Missä tilanteissa?

ap

Erostani on nyt 14 vuotta ja uusi puoliso minulla on ollut nyt jo 12 vuotta. Olen todella onnellinen raittiissa ja tasapainoisessa suhteessa, ja nyt voin sanoa teinienkin saaneen turvallisen lapsuuden.

on se, että ihminen ei voi olla alkoholista, jos pystyy hoitamaan työnsä ja perheensä jne. Päinvastoin, suurin osa alkoholin suurkuluttajista/alkoholisteista on nimenomaan näitä työssäkäyviä perheellisiä ihmisiä. Ehdottomasti miehesi kannattaisi yrittää suostutella lääkärin vastaanotolle mini-interventioon. Tavallisella lääkärillä käyminen ei ehkä olisi niin suuri kynnys kuin terapiaan meneminen. Siellä voitaisiin kartoittaa miehesi juomista ja esitellä vaihtoehtoja esim. katkaisuhoitoa tai sitä terapiaan menemistä jne, ulkopuolisen ihmisen on monesti tilanteesta helpompi keskustella kuin omaisen, kun tunnelataus jää asiasta pois.

Tämä voisi olla kirjoitus myös minun miehestäni. Tosin ei välttämättä lähde mihinkään, mutta juo yöllä salaa, piilottelee tyhjiä tölkkejä (joita en tiennyt edes olevan meillä täysinä), juo oikeestaan mitä vaan löytää. Kaikki viinit, halvat ja hiennommatkin on menneet, vaikkei edes oikein tykkää viinistä. Siis kunhan on vain alkoholia, ei muulla väliä.



Itse mietin lähtöä. Hankalaa se on, sillä esikoinen aloitti koulun syksyllä. Ihan sama mihin lähden, niin koulun joutuu vaihtamaan, sillä tällä alueella ei ole asuntoja (asutaan maaseudulla) vuokralle. Pelkään, että koulumenestys romahtaa muuton vuoksi. Sitä en halua. Lähdin jo kerran, mutta olin niin tyhmä, että palasin takaisin noin vuosi sitten. Varmaan mitään en ole elämässäni niin paljoa katunut kuin sitä, että palasin. :( Jotenkin se tekee lähdöstä nyt vielä miljoona kertaa vaikeampaa.. en tiedä mitä tekisin.

roskia viedessäkin?? Mulla sois kyllä hälytyskellot jo sillon, jos mies ottas lompsan roskareissulle...



Ei juoppoo muutu muutoin kuin olemalla absolutisti. Miehelläsi on ollut mahdollisuus, ja se mahdollisuus on nyt käytetty. Minusta on outoa, että kirjoitat omasta näkökulmastasi ainoastaan. Sinä olet aikuinen, ja osaat käsitellä asioita myös järjellä ja tietopohjalta, lapsesi eivät. Sinun pitäisi olla eniten huolissaan lapsistasi, sillä he kärsivät alkoholia tissuttelevasta ja ryyppyreissulle jättäytyvästä isästä. Ihan turha sanoa, että "ei lapset huomaa" tai "ei mun mies ole aggressiivinen humalassa" tms. sontaa. Lapset kärsivät, ja se jättää ikuisen jäljen, joka vaikuttaa vielä lastesi omiin lapsiinkin.



Terveisin tissuttelevan isän tytär, joka olisi halunnut toisenlaisen lapsuuden

ja naapuri oli halunnut tarjota miehelle oluen. Määrä oli sitten kasvanut. En tiedä, oliko hänellä lompakkoa, en ole koskaan tarkistanut mieheni taskuja hänen lähtiessään kotoa. Ryyppyreissuja on siis ollut tämä yksi ja puolen yön aikaan lapset tietysti jo nukkuivat.

Tottakai olen huolissani lapsista ja sikskini olenkin tässä edelleen. Mies on hyvä isä. Ero on rankka kokemus lapsen elämässä. Minä olen pääasiallinen kärsijä tässä, koska mies humaltuu, kun lapset ovat jo nukkumassa. Hän on aloittanut tissuttelun illalla esim. tiskejä laittaessaan, mutta yhden oluen jälkeen eivät lapset uskoakseni mitään vielä näe. Juominen on jatkunut sitten pitikin iltaa, yli puolen yön. Aamulla mies on taas töihinlähtökunnossa. Örveltäjä hän ei ole. Tottakai hän olisi erilainen kokonaisuudessaan, jos ei joisi/olisi juonut iltaisin.

Nyt hän on ollut siis puoli vuotta juomatta, mutta parisuhteemme ei ole yhtään sen parempi. Mies on kireä ja stressaantunut. Nyt, kun hän on yrittänyt olla sopuisampi, on hän ollut flegmaattinen ja puhumaton (minulle siis). Hän on omana itsenään ihana ihminen ja kaipaan häntä todella.

Nyt mies kysyi, enkö usko, että hän pystyy hallitsemaan käytöksensä ja minä elämään hyvää elämää hänen kanssaan. Hän ei analysoi itse itseään vaan kyselee minulta.

ap

roskia viedessäkin?? Mulla sois kyllä hälytyskellot jo sillon, jos mies ottas lompsan roskareissulle... Ei juoppoo muutu muutoin kuin olemalla absolutisti. Miehelläsi on ollut mahdollisuus, ja se mahdollisuus on nyt käytetty. Minusta on outoa, että kirjoitat omasta näkökulmastasi ainoastaan. Sinä olet aikuinen, ja osaat käsitellä asioita myös järjellä ja tietopohjalta, lapsesi eivät. Sinun pitäisi olla eniten huolissaan lapsistasi, sillä he kärsivät alkoholia tissuttelevasta ja ryyppyreissulle jättäytyvästä isästä. Ihan turha sanoa, että "ei lapset huomaa" tai "ei mun mies ole aggressiivinen humalassa" tms. sontaa. Lapset kärsivät, ja se jättää ikuisen jäljen, joka vaikuttaa vielä lastesi omiin lapsiinkin. Terveisin tissuttelevan isän tytär, joka olisi halunnut toisenlaisen lapsuuden

Samojen asioiden parissa olen pähkäillyt minäkin, jos ei lapsia olisi, olisin lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset (iältään 8-14 v) ovat monta kertaa sanoneet minulle, että ethän äiti vaan eroa isästä. Se tekee asiasta kaikkein vaikeimman - vaikka lapset tietävät että isä juo liikaa olutta, se ei heitä haittaa, kunhan isä vaan on ja pysyy kotona. Eniten heitä varmaan haittaa se, että minä olen jatkuvasti huonolla tuulella ja puran kiukkuani tietysti lapsiinkin.

ole halunnut lähteä. Jos lapsia ei olisi, olisin ehkä häipynyt ja siten näyttänyt miehelle, mitä elämä on, jos en ole hänen luonaan. Kun on lapsia, pitää olla paljon harkitsevaisempi, eikä mitään voi vain kokeilla.

ap

Samojen asioiden parissa olen pähkäillyt minäkin, jos ei lapsia olisi, olisin lähtenyt jo vuosia sitten. Lapset (iältään 8-14 v) ovat monta kertaa sanoneet minulle, että ethän äiti vaan eroa isästä. Se tekee asiasta kaikkein vaikeimman - vaikka lapset tietävät että isä juo liikaa olutta, se ei heitä haittaa, kunhan isä vaan on ja pysyy kotona. Eniten heitä varmaan haittaa se, että minä olen jatkuvasti huonolla tuulella ja puran kiukkuani tietysti lapsiinkin.

vuonna 95 viemään roskia, vieläkään ei ole tullut takasin. Sen verran on tietoa että asuu Vantaalla ja on kolme lasta saanut.