Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei enää välitä. :(
06.04.2012 |
Tästä saattaa tulla pitkä teksti.
Imetän puolivuotiastamme (ei suostu syömään pullosta tai mukista), ja olen täysin sidottu kotiin ja lapsiin (esikoinen vajaa 3-v).
Työpäivänsä jälkeen mies ei auta lastenhoidossa ja valittaa jos en ole ehtinyt tekemään jotain kotityötä tai jokin asia on jäänyt lasten takia kesken.
Joka päivä pitää päästä näkemään kavereita, kiukuttelee kun vaadin rauhallista koti-iltaa ja sanoo että rajoitan ja koitan hallita.
Jos on illan kotona, pelailee Pleikkaria tai katsoo tv:tä. Jos ehdotan että lähtisimme yhdessä lasten kanssa vaikka kaupungille niin ei tahdo kun "se on pelkkää säätämistä muksujen kanssa". Selkähierontaa olen pyydellyt pari kuukautta, joka päivä se siirtyy kun "tänään ei jaksa". En saa enää hellyyttä tai halauksia, ellei niihin liity jotain seksuaalista. Tiuskii jatkuvasti ja haukkuu minua.
Tänään kysyi aamupäivällä että olenko suunnitellut jotain ihmeellistä. Sanoin etten ole, joten kysyi voiko lähteä kaverin mukaan hakemaan jotain autotarviketta kolmannelta kaverilta. Sanoin että tahtoisin kerrankin yhden päivän ihan vain perheen kesken, lähti kuitenkin sillä aikaa kun kylvetin vauvaa. Piti mennä pari tuntia, kohta ollut 7h poissa.
Soitin puoli tuntia sitten ja kysyin miksei ole ilmoittanut että menee noin pitkään. Ei kuulemma jaksa mun mäkätystä. Purskahdin lopulta itkuun ja sanoin että "et taida yhtään välittää enää miltä musta mikään tuntuu". Tokaisi vain "vai niin"...
Mua sattuu niin paljon eikä oo ketään kenelle puhua tästä. Anteeksi että täällä parun, en vaan jaka enää sitä kun olen täysin merkityksetön. :(
Kommentit (21)
Pikkulapsivaihe on vaativaa vanhemmille, molemmille omalla tavallaan. Miehesi vaikuttaa aika itsekkäältä (ikä?), yritä ottaa itsellesi lepoaikaa,kun lapset nukkuvat. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään tarinassasi ei todista, ettei miehesi välittäisi sinusta. Kerron sinulle nyt miehen näkökulman asiaan. En tarkoita, että asiat on niin, mutta muista, että kaikilla asioilla on myös kääntöpuoli:
- kaksi pientä lasta ja ehkä rouvan vaatimuksesta...?
- rankka työ, vapaa-aika lasten kanssa puljaamista ja yöunet/aamunukkumiset kortilla -> väsyttää ja tympii
- mäkättävä rouva, joka vaatii, että pitäisi nauttia kahden pienen kanssa oleilusta
Mutta tosiaan, tämä vain todennäköisesti miehen kanta. Ei mikään universaalitotuus teidän elämästä. Nyt rahoitut ja vedät henkeä. Mies kotiutuu jossain välissä ja lasten mentyä nukkumaan otat tämän puheeksi. Vältä yleistyksiä ("sinä aina...") ja riitelyä vaan kerro tunteistasi ja esitä KONKREETTISIA toiveita miehen käytökselle. Veikkaan, että mieskin on vaan puhki ja yhtä väsynyt siihen pikkulapsiarkeen kuin sinäkin.
Pitääkö niitä lapsia kaikkien kas tehä? Toi pleikkarin pelaaminen kertoo kaiken!
Lähde käymään jossain ihan nopeasti ja ole poissa 7 tuntia.
Kyllä silmät avautuu ukolla.
Mikään tarinassasi ei todista, ettei miehesi välittäisi sinusta. Kerron sinulle nyt miehen näkökulman asiaan. En tarkoita, että asiat on niin, mutta muista, että kaikilla asioilla on myös kääntöpuoli:
- kaksi pientä lasta ja ehkä rouvan vaatimuksesta...?
- rankka työ, vapaa-aika lasten kanssa puljaamista ja yöunet/aamunukkumiset kortilla -> väsyttää ja tympii
- mäkättävä rouva, joka vaatii, että pitäisi nauttia kahden pienen kanssa oleilustaMutta tosiaan, tämä vain todennäköisesti miehen kanta. Ei mikään universaalitotuus teidän elämästä. Nyt rahoitut ja vedät henkeä. Mies kotiutuu jossain välissä ja lasten mentyä nukkumaan otat tämän puheeksi. Vältä yleistyksiä ("sinä aina...") ja riitelyä vaan kerro tunteistasi ja esitä KONKREETTISIA toiveita miehen käytökselle. Veikkaan, että mieskin on vaan puhki ja yhtä väsynyt siihen pikkulapsiarkeen kuin sinäkin.
Kiitos viestistä. olen yrittänby ymmärtää, olen oikeasti yrittänyt. Välillä riitojen jälkeen mies on itse sanonut että siedän häneltä liikaa ja hän ei sekuntiakaan katselisi minulta samaa mitä minä häneltä otan vastaan päivittäin. Siksi minusta tuntuu ettei välitä kun selvästi tiedostaa tilanteen mutta silti käyttäytyy kuten käyttäytyy.
Pointeistasi sen verran että esikoinen oli "ihme", jonka molemmat halusimme pitää koska minua on peloteltu lapsettomuudella. Toinen lapsemme oli pillerivauva, ja olin keskeytyksen kannalla koska olin juuri päässyt takaisin työelämään, mutta pitkien keskustelujen jälkeen taivuin miehen kannalle ja saimme kuopuksemme. Ei voi siis väittää että minä olisin ainakaan lapsia vaatinut.
Hän ei myöskään koskaan herää yöllä kun vauva syö, eikä edes viikonloppuaamuina nouse esikoisen kanssa. Työ on varmasti välillä rankkaa, sen ymmärrän. Ja tuntuu varmasti mäkätykseltä kun jatkuvasti joudun toistamaan samoja asioita, yhtä turhauttavalta se itsestäni tuntuu. Olen kokeillut myös olla ihan hiljaa ja puuttumatta miehen menoihin, mutta silloin sain huudot siitä että "eihän sua nykyään kiinnosta yhtään mitä mä teen"...
En tiedä, typerää valitusta ehkä mutta alan olla aika rikki henkisesti kun tuntuu ettei kukaan mua arvosta lasten lisäksi. Varmaan arvostaa joo mutta ei se tätä tunnetta muuta kun tuntuu että poljetaan hiljaa johonkin rakoon, hitaasti mutta varmasti joka päivä vähän enemmän. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde käymään jossain ihan nopeasti ja ole poissa 7 tuntia.
Kyllä silmät avautuu ukolla.
Äitini ehdotti samaa etkä arvaakaan kuinka tekisi mieli. En kuitenkaan voisi tehdä sitä lapsille, etenkään vauvalle joka itkisi sitten nälkäänsä kun ei tosiaan pulloa tai mukia huoli mistään hinnasta. Ja tuollaisen tempun jälkeen en var,asti saisi unohtaa miten huono äiti olen kun lapsenikin jätän noin vaan...
joiden kanssa voi puhua. Silloin voi ymmärtää, että tuo on ihan normaalia pikkulapsiperheen arkea. Jos ei ymmärrä, niin saattaa kuvitella, että vika on sinussa ja haluaa ehkä jopa erota.
Voisitko saada jostain lastenhoitoapua? Jos ei ole sukulaisia tms., niin voisitko ryhtyä käymään sellaisessa liikuntakeskuksessa, jossa pääsisit itse jumppaan ja lapset menisivät lapsiparkkiin? Olet vain tunnin pois lasten luota ja jos pikkuinen itkee, niin tulevat hakemaan sinut. Voit siis jumpata ihan rauhassa ja sen jälkeen jaksat vauva-arkea paremmin. Silloin ei ole niin suurta tarvetta yrittää kahlita miestäkään...
Voitko saada myös siivousapua? SIis palkata siivoojan vaikka parin viikon välein. Ymmärrän miestäsi sikäli, että on tosi rasittavaa tulla raskaan työpäivän jälkeen täysin sekaisin olevaan kotiin etenkin, kun toinen ei ole ollut poissa, vaan on ollut siellä lasten kanssa.
Olen itse ollut kolmen lapsen kanssa yhteensä 6 vuotta hoitovapaalla ja mies yhteensä 3 vuotta. En olisi jaksanut niitä vuosia, jos en olisi saanut välillä omaa aikaa (= 2 krt/vk 1 h jumpassa) ja vastaavasti ymmärrän sitä, että rankan työpäivän jälkeen ei jaksaisi sekaista kotia, kitiseviä lapsia ja nalkuttavaa puolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sellainen mies ole mikään mies, joka noin käyttäytyy, vaan pelkkä teinipoika!
Ymmärrän tunteesi ja olet ap. aivan oikeassa, koska olet perustanut perheen keskenkasvuisen lapsen kanssa. Itse sorruin samaan, joten tiedän mistä puhun. Hän ei oppinut koskaan ottamaan vastuuta toisista ja elää kuulemma nykyisinkin kuin teini, vaikka iää 40+.
Eli suosittelen teille vakavaa keskustelua, jos ei auta, parisuhdeterapiaa ja jos ei sekään auta, niin valitettavasti eroa!
Kerro omista tunteistasi ja ajatuksistasi, käytä minä-viestejä, älä syyttele.
Sitten voit tietysti lähteä vauvan kanssa jonnekin ja jättää esikoisen isänsä kanssa. Pikaisesti muka kylään ja ootkin sen 7 h.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sillä on toinen.
pistä kävelemään moinen.
ansaitset parempaa.
Meillä sama juttu tavallaan, tuntuu että mies ei todellakaan välitä enää minusta. En tiedä mitä asialle voi tehdä, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos ottaisit itseäsi niskasta kiinni ja lakkaisit olemasta ovimatto? Johan sun äijäs vihjaili, että sellainen olet jo, kun otat niin paljon paskaa vastaan siltä.
on jäänyt nuoruusvaihde päälle. Miehesi on aika ottaa vastuuta ja osallistua lastenhoitoon. Mieskin pystyy kylvettämään vauvan, viemään esikoisen ulos että saat välillä levättyä jne.
Jotenkin kuulostaa siltä, että miehesi suhtautuu sinuun kuin omaan äitiinsä, eli sinusta on tullut emo joka huolehtii kaikesta ilman että miehen tarvitsee laittaa tikkua ristiin. Emolle voi tiuskia ja huutaa, vähän niin kuin murrosikäiset tekevät ja emo kestää kaiken. Ja vielä... Vaikka olisi kuinka rasittava työ itsellä, voi silti antaa toiselle arvostusta kotona tehdystä työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani. Et siis ole ainut, mulla aivan samat fiilikset!
Olen jopa alkanut pohtia eroa, sillä tunnen ansaitsevani parempaa.
Kiitos paljon viesteistä! En edes tiedä mikä pointti aloituksessani oli, kirjoitin vaan tänne että edes joku "kuulisi" miltä minusta tuntuu.
Taidan joo olla aikamoinen kynnysmatto. En vaan tiedä mitä vielä tekisin? Olen yrittänyt puhua ihan rauhallisesti ja rakentavasti, olen huutanut, olen itkenyt, olen ollut hiljaa. Tuntuu etten ole koskaan tarpeeksi. Hyviäkin hetkiä on ja ne ovat ihania, mutta tuntuu että melkein joka toinen päivä itken miehen takia. Joko siksi että jättää minut huomiotta, tai siksi että tiuskii tai haukkuu.
Tahtoisin vielä tuntea että olen tärkeä, että minut otettaisiin huomioon ja välillä mieheni tekisi jotain vain siksi että tietää minulle tulevan siitä hyvän mielen.
Minulla ei ole edes ketään kenelle puhua, tuntuisi että "petän" mieheni luottamuksen tai haukkuisin häntä jos kertoisin jollekin tutulle. Onneksi voin edes näin anonyymisti purkaa tuntojani, vaikka varmasti mollauskommentejakin tulee.
Ekaksi tuli kyllä mieleen että miehelläsi on toinen nainen tai sitten on tosi lapsellinen vielä.
En tiedä miten teidän keskustelut menee mutta oletko koettanut kirjoittaa pientä kirjettä miehellesi ? Kertoisit kuinka tärkeä hän on sinulle ja lapsille. Kertoisit muutaman toiveen eli pyytäisit miestä vaikka valitsemaan yhden illan viikossa jolloin hän lupaa hoitaa lapsia. Silloin sinä imetät vauvan mutta muuten voit vaikka käydä kaupassa, kävelyllä tai vaikka nukkua/surffata netissä kamarissa kaikessa rauhassa. Ja mies hoitaisi lapset muuten. Tai kysy millätavoin mies haluaisi olla teidän perheen kanssa porukalla (ulkoilla, pelailla, leikkiä, lukea lapsille) ?
Jos saat miehesi hoitamaan lapsia älä arvostele äläkä neuvo turhista (toki jos lapsi on oikeasti vaarassa esim pudota hoitopöydältä voit sanoa mutta nätisti). Jos lapsella on vääränväriset vaatteet älä huomaa. Jos lapsi syö vähän liikaa makeaa älä valita. Anna miehellesi tilaa olla lasten kanssa omalla tavallaan kunhan ei oikeasti vahingoita/vaaranna lapsia. Kehu muidenkin kuullen kuinka taitava miehesi on kylvettämään vauvan tai kuinka hyvin hän saa isomman nukahtamaan. Siis mitä nyt tekekään.
Jos kirje ei auta niin pyydä että menisitte vaikka parisuhdeterapiaan.
Jos mikään ei auta niin valmistele tilanne niin että tarvittaessa pärjäät yksinhuoltajana lasten kanssa (raha, hoitorutiinit, turvaverkkoja jne).
Tsemppiä kovasti.
Joo kyllä mullakin tuli valitettavasti mieleen, että onkohan miehelläsi toinen nainen? :/
Juttele miehesi kanssa kunnolla. Silloin kun lapset nukkuu.
Jotenkin minustakin kuulostaa kovin keskenkasvuiselta. Mutta kun toinen kerta jo menossa, niin miksi edelleen on sellainen.
Voisitko ja pystyisitkö järjestämään jonkun sopivan hetken jolloin voisit rauhallisesti puhua asiasta miehen kanssa? Kun lapset nukkuu vaikka päikkäreitä. Jos miehellä on kuitenkin jotain muuta kuin teinisyndrooma. Jos on jostain syystä ahdistunut toisesta lapsesta, jos on alkujaan opetettu ajattelemaan niin, että vastuu on kannettava (jota minäkin toisaalta ajattelen).
Jos siis syy käytökselle löytyisi, niin ehkä saisitte tilanseen helpotusta sitä kautta.
Jotenkin minustakin kuulostaa kovin keskenkasvuiselta. Mutta kun toinen kerta jo menossa, niin miksi edelleen on sellainen.
Voisitko ja pystyisitkö järjestämään jonkun sopivan hetken jolloin voisit rauhallisesti puhua asiasta miehen kanssa? Kun lapset nukkuu vaikka päikkäreitä. Jos miehellä on kuitenkin jotain muuta kuin teinisyndrooma. Jos on jostain syystä ahdistunut toisesta lapsesta, jos on alkujaan opetettu ajattelemaan niin, että vastuu on kannettava (jota minäkin toisaalta ajattelen).
Jos siis syy käytökselle löytyisi, niin ehkä saisitte tilanseen helpotusta sitä kautta.
Alue: Aihe vapaa
Miehet on kasvatettu ihan toisella tavalla itsekkäiksi, joten ne pitää kasvattaa uudestaan kun tulee lapsia. Jos ei kasva, niin äijä pellolle, on helpompaa yksin kuin murjottavan teinin kanssa.