Lue keskustelun säännöt.
Suhde karilla?
06.04.2012 |
Olin 17, mieheni 29 kun tapasimme. Ikäeroa oli siis 12 vuotta. Minä olin kokematon, mieheni paljonkin kokeneempi.
Olemme olleet nyt yhdessä 16 vuotta, naimisissa 7 vuotta. Minua on alkanut ahdistaa. Lapsia meillä on 3. 2 poikaa (3 ja 5) sekä vuosi ja 3kk ikäinen tyttö.
Minulla on alkanut käämi pettään. Olen jatkuvasti lasten kanssa kotona, miehnei matkustaa työn vuoksi. En pääse juurikaan mihinkään, mitä nyt pari kertaa viikossa harrastusten pariin.
Olen alkanut vältellä miestäni ja syytän häntä kaikesta. Nyt on mieleeni tullut ero, koska en jaksa katsella miestäni. Toisaalta lapset ovat pieniä ja mieheni rakastaa lapsia yli kaiken. Mieheni raksataa myös minua,minun rakkauteni on, jos ei nyt aivan kuollut niin tukahdutettu.
Seksiä en juurikaan tahdo, avioero pyörii mielessä mutta olen mös miettinyt olisko se tilanteessamme itsekästä ja pitäisikö mun tehdä jotain itselleni (siis hommata jotain mielekästä tekemistä) vai onko ero ainoa vaihtoehto?
Pitäisikö jaksaa lasten takia, siihen saakka kunnes lapset ovat isompia vai voisiko peräti oppia rakastamaan miestäni uudelleen?
Avioliitossamme on muuten turvallista; ei liikaa alkoholia eikä väkivaltaa laisinkaan. Minua vaan ahdistaa se, kun mieheni rakastaa ja minä en tiedä tunteistani lainkaan...
Kommentit (3)
Mieheni ehdotti samaa. Mutta minä en halua. Lähipiiri sanoo minulle, että suhdetta pitäisi jatkaa. Myös omat ystäväni ovat asettuneet tässä miehen puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla rakkaus mieheeni kuoli. Mies kertoi kuitenkin rakastavansa minua. Yhtäkkiä vaan kaikki suhteessamme olleet hankaluudet ja möröt alkoivat haitata minua. Suhteestamme tulis keksitön. Avioerkoakinmietittiin. Ei onneksi haettu. Jäähdyttelimme suhdettamme ja nyt on mieliala se, että olen todella tyytyväinen ettemme päätyneet erooon. Vaikka luulin tukahduttaneeni kaikki tunteet, nyt vajaa vuosi kaiken jälkeen tuntuu, että oli erittäin huvä etten päätynytkään eroon.
kannattaa käydä terapeutin kanssa miettimässä, mistä homma kiikastaa. Tuskin se yksin pähkäilemällä selviää.