Te, joilla ikäeroa miehen kanssa 5-10 vuotta, hämmästeltiinkö ikäeroanne

mies on vanhempi. Olin suhteen alkaessa 19v eikä kukaan oikeastaan kommentoinut. Nykyään tuppaavat luulemaan että olen pari vuotta vanhempi kuin olen eivätkä meinaa uskoa että olen näinkin "nuori" :)

mies on vanhempi. Olin suhteen alkaessa 19v eikä kukaan oikeastaan kommentoinut. Nykyään tuppaavat luulemaan että olen pari vuotta vanhempi kuin olen eivätkä meinaa uskoa että olen näinkin "nuori" :)

ja olin 22, hän 34 kun liitomme alkoi. Saimme 2 yhteistä lasta, hänellä oli ennestään 3 lasta. Koskaan en kuullut hämmästelyä ikäerosta.

ei kukaan ole koskaan kiinnittänyt huomiota ikäeroon, olin 18 v kun tavattiin, vähän epämääräistä missä vaiheessa alettiin seurustelemaan, mutta olin kutakuinkin 22 silloin, mentiin naimisiin kun olin 24 v, ikäeroa pari kuukautta vajaa 8 v. Ikäero ei tuntunut musta miltään, olen ollut aiemmin ihastunut sekä iseäni nuorempiin, samanikäisiin, että vanhempiin. Mies piti mua nuorena, kesti että alettiin seurustella, vaikka sekin oli jo kiinnittänyt huomiota kun tavattiin, koska halusi antaa mun kasvaa hieman... Koki itsensä vanhemmaksi, että onko tällanen nuori tyttö kiinnostunut hänestä ja pystyykö hän täyttämään mun tarpeeni. Ei sitä ikäeroa tule ajateltua. Lasten hankkimisessa ehkä ainoastaan tullut esiin, mä olen nyt 35 ja periaatteessa voisin kuvitella vielä lapsen tai kaksi (en halua, mutta ei olisi katastrofi iän puolesta) mutta mies kokee itsensä jo liian vanhaksi uudelle lapselle (lapsia on jo 4 kpl)

kiinnitettiin huomiota, olin 16v. seurustelun alkaessa. Mies 5v. vanhempi..

12 vuotta tässä on yksissä oltu, eikä tunnu enää ketään tuo ikäero kummastuttavan. :D

itse en olisi ehkä halukas 10 nuoremman miehen kanssa olemaan, miehet on niin lapsellisia ainakin alle kolmekymppisinä.

Jostain syystä ajattelin aina lapsesta asti että miehen kuuluisi olla 10 vanhempi, en tiedä mistä ajatus oli tullut kun isäni oli vuoden äitiäni nuorempi ja isäpuoleni sitten pari vuotta äitiäni vanhempi.

Kun minä ja mieheni alettiin seurustella minä olin 26 ja tyttäreni 6 vuotias, kukaan ei ihmetellyt, mies itse aluksi piti itseään vanhana, mutta sanoi itsekin että alle kolmekymppisenä oli naimisissa jännittävän työnsä kanssa, ja vasta vanhempana alkoi ajatella että olisi kiva jos olisi oma perhe.

Olin 21 v kun aloitettiin, nyt oltu naimisissa 6 vuotta, saatu kaksi lasta. Ikinä ei ole kukaan kummastellut ikäeroa. Itsekään ei olla ajateltu sitä oikein koskaan.

Alkuaikoina ikäeroa kummasteltiin jonkin verran. Mies oli tavatessamme 21, minä 29.



Alussa itseäni mietitytti, onko mies valmis sitoutumaan noin nuorena. Itse olin jo siinä vaiheessa, että mietin lapsien hankkimista. Lasten teko meni verrattain myöhään, saimme ensimmäisen ollessani jo 36-vuotias.



Nyt on yhteistä taivalta takana 11 vuotta, hyvin tässä pärjätään :)

suhteen alussa, tai kiinnittikö siihen joku ylipäätään huomiota? Minkäikäinen olit suhteenne alussa? Miltä ikäero itsestäsi tuntui tuossa vaiheessa?

Mä täytin juuri 16 vuotta, mies oli 5 vuotta vanhempi ja jo ottanut vastuun elämästään. Kyllä jonkin verran ihmeteltiin, kummasteltiin, paheksuttiin ja peloteltiin, mutta ehkei niinkään ikä- vaan kieli- ja kulttuurieron takia. Näytin ikäistäni nuoremmalta, mikä ei helpottanut asiaa.

Ikäero sinällään ei tuntunut miltään. Olimme muutenkin tavallaan eri maailmoista, mutta pohjimmiltaan sovimme hyvin yhteen. Ja kasvoimme yhteen. Mä olin jo siihen ikään mennessä joutunut kokemaan kaikenlaista ja oppinut, ettei kypsyys tai moraalinen selkäranka ole iästä kiinni.

Mies oli hyvin lyhyen ajan jälkeen valmis sanomaan, että tässä on hänen tuleva vaimonsa. Mä en ollut asiasta niinkään varma, jotain vuosi siinä meni. Pelkäsin, että mies odottaa multa jotain sellaista, mitä en pysty siinä iässä, siinä elämänvaiheessa lupaamaan. En halunnut, että hän laskee mitään mun varaani, kun en oikein ollut itsekään varma omista rahkeistani. Yritettiin erotakin, mutta eihän siitä mitään tullut.

Yhdessä ollaan edelleen, parinkymmenen vuoden jälkeen.

Olin 16, kun tavattiin. Mies 7 vuotta vanhempi.

Paheksuntaa ei niinkään ole ollut. Johtuen varmaankin siitä, että osaan kyllä pitää puoleni, näin ollen kukaan ei pelännyt puolestani. Kai se ikäero tuntui silloin lähinnä hassulta. En ollut kovinkaan varma suhteen kestävyydestä, en muista murehtineeni ikäerosta. Jotenkin on aina tuntunut siltä, ettei meidän "henkiset iät" niin kaukana toisistaan ole ;)

Olen nyt 30v. Ollaan naimisissa ja meillä on kolme lasta.

Meillä on se 5 vuotta ikäeroa mieheni kanssa. Olen tuntenut hänet 12 vuotiaasta. Menin sitten 18 vuotiaana yhteen mieheni kanssa ja melko pian siitä tulin raskaaksi. Mentiin naimisiin viime kesänä ja meillä on ihana puolivuotias lapsi nyt. Ei meillä kukaan ikäeroa ihmettele, ja se nyt on tiedossa että hyvin harva oman ikäinen mies kuitenkaan on vielä päässyt tästä kokeilukaudestaan ohi. Kyllä, olen nyt 20 vuotias.

Eikä ole hämmästelyjä kuulunut, olimme aloittaessamme 35- ja 42-vuotiaat. Ei minusta mitenkään kummallinen ikäero, ainakaan tuossa vaiheessa elämää.

kyllä siitä kuitenkin jotkut kyselivät. Olin parikymppinen tavatessamme. Minusta oli tosi cool, kun mies oli vanhempi. Hän tuntui mieheltä, eikä miltään poikaselta. Vanhempanikin tuntuvat olevan mielissään, kun mies oli jo aikuinen ja turvallisemman ja vastuullisemman oloinen.

Aika monesti käy niin että toinen vanhenee tai nuortuu muiden silmissä sitten. Nuorempi alkaa vaikuttaa vanhemmalta tai vanha nuoremmalta.

Kyllä mä vähän mietin jos ikäeroa on yli viisi vuotta, että jossainhan sen täytyy näkyä. Toinen on aloittanut yliopistossa kun toinen on mennyt yläasteelle. Sen tyyppisiä juttuja.

Kolmekymppinen

Mies on mua 7 vuotta vanhempi eikä ikä oo enää tässä vaiheessa "se" juttu mikä ihmisiä suuremmin kiinnostaa. Tavatessamme olin 33 ja mies siis 40

Ei.. serkku oli ainoa, joka sitten oli hämmästynyt, kun on lärviksestä joskus bongannut miehen iän. Mutta ei siitäkään sen enempää, kun sivulauseessa maininta..  Ja meillä siis minä 6 vuotta vanhempi :)

Varmaan noin 25- vuotiaasta eteenpäin joku 10 vuoden ikäero on täysin normaalia eikä mikään kummastelun aihe enää. Miehetkin kyllä on sen verran lapsekkaita, että moni kolmekymppinen mies on "kypsyydeltään" samalla tasolla parikymppisen tytön/naisen kanssa ja onhan ne nuoremmat naiset varmasti myös kauniimpia ja pirtsakampia kuin samanikäiset.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 16:15"]

Miehetkin kyllä on sen verran lapsekkaita, että moni kolmekymppinen mies on "kypsyydeltään" samalla tasolla parikymppisen tytön/naisen kanssa

[/quote]

Onko tälle ikinä mitään perustetta? Seiskaluokalla tuo on noin mutta ei edes lukiossa enää.

Ei hämmästellyt kukaan. Eroa 7 vuotta. Minä oli vähän alle 23 ja mies vähän alle 30, kun tavattiin.

meillä 16 v. ikäeroa. alussa ihmeteltiin ja puhuttiinkin varmasti. Mutta ei enää nykyjään, ollaan oltu naimisissa 9 vuotta, ja tättäräää.. mies on nuorempi. Meistä ei kyllä ikäeroa huomaa päällepäin. Suomessakin nämä ikäerot ovat jo aika tavallaisia juttuja.