Omat TYYLIMOKANNE

Ala-asteella pilottitakki. Olin aika kovis silloin.

Minusta "tyylimoka" voi olla sellainen, että myöhemmin tuntuu, että asian olisi voinut tehdä toisinkin, vaikka olisikin ajanhenkeen kuuluva juttu. Esim. liian tumma meikkivoide tai omalle vartalolle sopimattomat vaatteet, omaan ihonväriin sopimaton hiusväri, tai jonkin trendijutun lyöminen aivan överiksi. -ap

Nuorena tein erikoisia meikkikokeiluja,mm. käytin vihreää glitterhuulikiiltoa ja muutenkin glitteriä piti tunkea joka paikkaan.Ostin myös kirkuvanpunaiset farkut,joista onneksi yhden käyttökerran jälkeen itsekin tajusin,että olivat moka. Myös eläinkuvioiset erittäin avarakaula-aukkoiset topit olivat mielestäni erittäin tyylikkäitä nuorempana!

Noin 13-vuotiaana iso pipo päässä lähes aina paitsi nukkuessa. Ihme, että isäni ei asiasta koskaan pahemmin kimmastunut.

Mä en ole koskaan juurikaan mokaillut vaatteiden tai tyylin suhteen. Paitsi ehkä kerran. Menin 18-vuotiaana (tai 17v) baariin ja siellä sitten joku n.40-50v mies tulee kysymään mun hintaa. Silloin kävi kyllä mielessä, että tulikohan nyt moka asua valitessa.

Oli "aika" lyhyttä hametta ja "aika" pornahtavaa kenkää jalassa, että ihmekös tuo.

Hävetti silloin ja hävettää vieläkin, vaikka nyt hävettääkin enemmän se reaktioni siihen kysymykseen.

Teininä oli kaikenlaisia mokia. Puin kerran hameenm enkä löytänyt avokkaitani ja kiireessä sitten taisin pukea lenkkitossut? 

minunkin mokani liittyy meikkivoiteeseen!

yläasteikäisenä minulla oli nimittäin todella huono iho, eikä järjetön ylipaklaaminen auttanut asiaa ollenkaan. muuten meikkasin ikäisekseni ihan kevyesti ja nätisti, mutta meikkivoiteita, puuteria ja peiteaineita on kasvoilla kilokaupalla....

olihan se iho ihan tasaisen VÄRINEN (ja myös aika naamiomainen), mutta epätasaisuuksia ja paukamia ei pystynyt peittämään millään aineella.

minulla oli myös asiasta hirveät kompleksit - en voinut olla ilman pakkeleita edes kotona, enkä missään nimessä halunnut itseäni valokuvattavan. olin siis jollain tasolla tietoinen tyylimokastani jo silloin. nyt lähinnä säälin 15-vuotiasta itseäni, ei olisi tarvinnut ottaa asiasta niin hirveitä paineita. 

Vaikka mitä:

- liian pieniä vaatteita, kun en halua siirtyä XL-mallistoihin.

- käytän jatkuvasti mustaa liikaa, koska sehän hoikentaa.... muka

- käytän pehmistyyppisiä kenkiä, jotka on kuin kasikymmenluvulta jotkut äijien kengät, tosin käytän kyllä kauniitakin kenkiä

- tukka on luonnonkihara ja jatkuvasti kuiva, laittamaton ja värikin kasvanut pois.

Muuten tietty olen ihana tyyppi.:)

Mä ostin uutta työpaikkaa varten 80-luvun lopulla uudet vaatteet. Olin 18v. Jännittyneenä astelin konttoriin näissä viimeisen päälle muodin mukaisissa trikooräteissä, vain huomatakseni, että kaikki muut olivat mustissa jakkupuvuissa ja muutenkin koko toimisto oli todella tyylikäs. 

Koko päivän olo oli kuin olisin ollut pukeutuneena pyjamaan. Vieläkin nolottaa:)

teiniä käytin liian tummaa meikkivoidetta & sinistä ripsiväriä, en kulmakynää enkä meikkivoidetta.. toisaalta miulla oli silloin erittäin hyvä iho :)

mutta ne vaatteet.. voi jösses!  yhdessä vaiheessa, olikohan  kasiluokalla käytin puolet lukuvuodesta isän keltaista hupparia, jonka päällä oli kapea punainen kiiltonahkavyö. kaulassa jenkkihuivi, vaikkei ollut mitään peitettävää.  keskenään samanväriset farkut, farkkupaita & farkkutakki. pilottitakki. ja Kissan kuolema elokuvan inspiroimana useampi tyttö, minä mukaan lukien käytti mustia sukkahousuja sekä farkkusortseja..!

parikymppisenä iski sitten kunnon goottivaihe & kuljin naama täynnä mustaa huulipunaa, mustaa luomiväriä, mustaa kulmakynää.. kaulassa niittipanta, vaatteena kesät talvet pitkä musta nahkatakki & sen parina mm. itse ERITTÄIN KÖMPELÖSTI ommeltu musta pvc-hame sekä musta, virkattu neule jonka alla vain mustat rintsikat..nenään otatin renkaan, johon tarttui kaikenmaailman räkäkököt ja olin ihan helvetin seksikäs :X

nykyään sitten syyllistyn siihen, että raahustan lähikauppaan ilman meikkiä & croksit jalassa,.. kaupunkiin tai kyläreissulle en tietenkään mene sen näköisenä, mutta lähikaupassa saatan olla kuin paraskin juntti :D

t, vm.80

korjaus tuohon ylempään: en siis käyttänyt puuteria

Vierailija kirjoitti:

Kauhee pakkeli naama, mkeikkivoidetta vaikka oma iho oli ok niin varmana kilo naamassa ja takuulla oli vääränsävyistä, liian tummaa siis, musta silmämeikki, kajaalia niin perkeleesti ja sitten ihan vaaleat huulet.... huhhuh, liian tiukat farkut ja lyhyellä vyötäröllä joka ei ainakaan korostanut mun persjalkojani..... polvimittaiset legginssit ja minishortsit tai minihame, hameet yleensäkin liian lyhyitä -.-' ei kiesus miten voi ihminen olla typerä nyt kun aattelee jälkikäteen... :D ja sit se etä piti nyppiä/sheivata kaikki kulmakarvat pois ja piirtää ite + kulmakoru (yök, inhoan nykyään kaikki koruja naamassa....)

Ei hitto mulla sama tuo meikki :D vaatetus ei ihan sama mutta saatoin joskus laittaa jotkut urheiluleggingsit (mustat joissa vaaleenpunaiset reunat) ja valkosen t-paidan, tällöin olin vielä sillei melko epäurheilullinen muuten..apua. Ja järjetön kerros ripsiväriä kuulu mun lookkiin. Niin ja tän kauneuden kruunas että käytin vielä koruja, ei yhtään sopinut siihen pukuun (kengät lenkkarit) :D siis tyyliin kaulakorua yms, itsetehtyjä...

Tatuoitu mersumerkki selässä.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Pahin ehkä se, kun sain yhtäkkiä inspiraation leikata hiukseni ITSE ihan lyhyiksi. Nyrhin ne muistaakseni kokonaan kynsisaksilla, joten voitte kuvitella, ettei se kampaus ehkä ollut mikään tyylikkäin. Värinä oli vieläpä itse blondattu kusenkeltainen, joka ei sopinut minulle yhtään. Sain kyllä kehuja, että aika hyvät noin niin kuin itse leikatuiksi, mutta vieläkin muisto noista hiuksista hävettää.

 

 

Yläasteelle mennessä ostin omilla rahoillani ah, niin muodikkaat vaatteet, eli leveälahkeiset pyllyfarkut ja vetoketjullisen hupparin. Valitettavasti ne vaatteet unohtui lattialle ja meidän kani jyrsi ne täyteen pieniä reikiä. Siitäkin huolimatta pidin niitä vaatteita sinnikkäästi, koska ajattelin, että ei niin pieniä reikiä kauempaa kukaan huomaa. Myöhemmin yläasteella tajusin luopua tuosta reikäasusta ja naureskella jo kaverillekin siitä. Kaveri totesi, että hän olikin koko seiskaluokan ihmetellyt, että minkä piikkilanka-aidan yli olin rymynnyt, että olin saanut vaatteeni siihen kuntoon. Auts...

 

 

Joskus 2000-luvulla, kun pillifarkut tuli muotiin, päätin kaventaa leveälahkeiset farkkuni itse. Ompelinkin niistä sitten niin tiukat, että ne juuri ja juuri meni jalkaan, mutta ne päällä oli aika tukala liikkua, saati istua. Yhdistin niihin vielä jostakin syystä veljen liian isot villasukat, joten näytin siltä, että jalkani olivat aivan tikut, mutta jalkaterät ylisuuret. Ja ne sukat valuivat koko ajan. Ai niin, ja niihin aikoihin mulla oli tuo itse nyrhitty kusenkeltainen poikatukkakin. Noita farkkuja en epämukavuuden takia käyttänyt kovin usein, mutta, tyhmä kun olen, sorruin tuon jälkeenkin kaventamaan farkkuni itse. Ei siinä muuten mitään, mutta en tosiaankaan ole mikään ompelija ja jälkeen päin kuvista katsottuna niissä farkuissa on molemmilla sivuilla vekit, joista huomaa, että itse on ompelukoneella huristeltu...

 

Huomasin kirjoittaessani, että kaikki mokistani liittyy jollakin tapaa ajoittaiseen nuukuuteeni! Nykyään oon parantanut tapani, enkä pidä mitään  lumppuja julkisilla paikoilla, vaan ostan suosiolla uudet vaatteet.

Ihana :D mulla käynyt samoin hiuksilla...iskä huusi vihaisena ja ite itkin mut värjäsin sitten vaaleenpunaseks, ei ollu sekään hyvä päätös niillä kynityillä hiuksilla (terv. näytin luioikäisenä 30 v yh-äidiltä kuulemma)