Lue keskustelun säännöt.
Ensin työnnetään isovanhemmat pois, ja sitten valitetaan.
04.04.2012 |
Tuttavani kun sai lapsia, niin ensimmäistä lasta hän ei suostunut antamaan hoitoon kenellekään, vaikka isovanhemmat pyysivät useita kertoja. Ei vieläkään, vaikka lapsi oli 3-vuotias, niin ei suostunut antaa toisten hoidettavaksi edes siksi aikaa, jotta olisi käynyt miehensä kanssa tyyliin ravintolassa syömässä, elokuvissa tai edes lenkillä. Hoki vain "minä olen itse lapseni hommannut, niin itse ne myös hoidan..."
Lopulta joutui antamaan viideksi tunniksi esikoisensa oman äitinsä hoitoon, kun kävi synnyttämässä toisen lapsen.
Toisen lapsen kanssa aivan sama kuvio, isovanhemmat pyytää saada lapsia hoitoon, mutta tämä äiti ei vain suostu. Haluaa hoitaa itse. Mies yrittää jo hieman suostutella, johon tämä nainen ilmoittaa hyvin painokkaasti ettei hänen anoppinsa tule kuunaan päivänä hoitamaan hänen lapsiaan (inhoaa anoppiaan). Ainoastaan hätätapauksessa hänen oma äitinsä saa hoitaa.
Tämä nainen sitten hoitaa taas lapsiaan ihan yksin, kunnes saa kolmannen lapsen taas parin vuoden päästä (esikoinen 5v ja toinen 2v). Synnytyksen ajaksi kelpuutetaan vain naisen oma äiti hoitamaan lapsia kotiin siksi ajaksi, että mies voi olla mukana synnytyksessä.
Tässä kohtaa anoppi on jo kokonaan luovuttanut, ja uskonut ettei voisi koskaan saada hoitaa lapsenlapsiaan.
Noh, kun kuopus sitten onkin koliikkivauva, joka huutaa ensimmäisen 1,5 vuotta, ja on muutenkin vaativa vauva, niin tämä äiti alkaa pikku hilja väsymään. Lopulta kuopuksen ollessa 2 vuotta hän myöntää itselleen, että olisi hyvä saada lapset hoitoon edes yhdeksi päiväksi, että saisi levätä.
Kas kummaa, kukaan ei enää tarjoudu ottamaan lapsia hoitoon.
Nyt lapsilla ikää siten, että kuopus on jo 7-vuotias, ja tämä tuttavani ei mitään muuta enää teekään, kuin marisee, ettei saa ikinä lapsia hoitoon mihinkään, eikä heillä ole miehen kanssa ollenkaan yhteistä aikaa. Näiden vuosien aikana naisen äiti on yhden kerran ottanut lapset hoitoon (kaikki kolme) yhdeksi yöksi, mutta ei sen enempää.
Ja tätä valitusta ei jaksa enää ei sitten millään. Kaikki tapaamisemme menee siihen, kun hän vinkuu epäoikeudenmukaista kohteluaan, ja miksei kukaan halua ottaa heidän kolmea lasta yhtä aikaa hoitoon. Olen tietenkin yrittänyt ehdottaa, että mitä jos yrittäisi saad esim. yhden lapsen kummilleen yökylään, miksei toisenkin ja yhden isovanhemmille, sillä ei kaikki jaksa ottaa kolmea lasta, etenkin jotka ovat niin vieraita (kun ei niitä ole koskaan saanut hoitaa, tai ottaa tyyliin edes syliin), mutta ei. Hän jyrkästi on sitä mieltä, että kyllä lasten kuuluu päästä samaan paikkaan hoitoon, etteivät saa traumoja.
Olen myös ehdottanut palkata lastenhoitajan, mutta ei, se ei olisi kuulemma turvallista.
Niin rasittavaa, valitusta ja vaatimista vain...
Olen ehkä ilkeä, mutta tekisi niin mieli sanoa, että olisikohan kannattanut antaa niitä lapsia hoitoon silloin kun ne oli pieniä ja niitä pyydettiin.
Ja huom! kyseisen tuttavaperheen lasten isovanhemmat ovat aivan ihania, eli ei mitään todellista syytä, miksei olisi voinut antaa lapsiaan heille hoitoon.
Kommentit (9)
itse olisin antanut lapseni hoitoon isovanhemmille mutta eivät suotu ottamaan. Eivät halua ikinä käydä meillä kylässä, eivät halua meitä sinne, eivät halua viettää yhdessä aikaa (niin että hoitovastuu meillä vanhemmilla) eivätkä kertaakaan ole hoitaneet sekuntia, minuuttia tai tuntiakaan.
Ja heitä ei ole työnnetty pois vaan kutsuttu, pidetty yhteyttä, oltu ystävällisiä, tarjottu apua sinnepäin. Mutta mikään ei auta, eivät vaan halua millään tavalla lapsenlapsia elämäänsä mukaan.
Joten ei ole mitenkään yleistettävissä että "ensin työnnetään isovanhemmat ulos elämästä". Kaikki kun ei saa niitä isovanhempia elämäänsä mukaan vaikka yrittäisivät kaikin keinoin vetää niitä elämäänsä mukaan.
Mielestäni todella turha aloitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään turha aloitus, ihan yhtä "hyvä" kuin aikaisemmatkin isovanhempiin liittyvät.
Kun ei voi yleistää, tällaistakin varmasti on. Siis sitä että ensin ei hoitoon anneta kirveelläkään, neuvot otetaan henkilökohtaisina loukkauksina jne, sitten kun ei enää kiinnosta niin elämä muuttuu ja hoitoapu kelpaisikin.
kyllä mä sinuna sanoisin jo varmaan suoraan, toihan on ihan kauheeta...
Mitä menetettävää sulla on? Jatkuvasti valittava ystävä?
Tuntuu, että nykyään paerhettä suunnitellaan niin, että lasketaan: minun vanhemmat ja sinun vanhemmat ja 8 kummia. Eli me voidaan tehdä 3 lasta kun saamme ne kiertäen joka viikonloppu hoitoon.
Sitten itketään kun ne kummit ja isovanhemmat ei haluakaan sitoutua teidän lastenne hoitoon vaan luuli, että teitte lapsia itsenne iloksi ja hoidatte itse ne.
Ihmettelen tätä nykyistä ihmisten jatkuvaa tyytymättömyyttä ja masennusta ja vinkumista, että kun ei ole isovanhemmat läsnä ja ollaan niin masentuneita ja kaikki on pilalla ja ollaan niin katkeria ja vingunvingun.
On freudilaisuus mennyt perille kun kukaan ei enää ota vastuuta omasta elämästä ja omista tunteista kun aina voi vierittää syyn menneille sukupolville.
Mitä tuhlausta pilata oma elämä hellimällä keksittyjä katkeruuksia koko elämä.
kuin siinä vaiheessa, kun menin töihin. Ja silti olen täyspäinen aikuinen, en valita ja marise.
Itse lapset tein, itse haluan heitä hoitaa. En ymmärrä näitä ap:n kaltaisten kirjoituksia, joissa lapsen parasta ajatellen tehty valinta kyseenalaistetaan.
lastenkodeissa on satoja lapsia, joilla hoitajat vaihtuvat. Miksi ihmeessä nämä monien hoitamat aikuisina eivät olekaan onnellisia?
itse olisin antanut lapseni hoitoon isovanhemmille mutta eivät suotu ottamaan. Eivät halua ikinä käydä meillä kylässä, eivät halua meitä sinne, eivät halua viettää yhdessä aikaa (niin että hoitovastuu meillä vanhemmilla) eivätkä kertaakaan ole hoitaneet sekuntia, minuuttia tai tuntiakaan.
Ja heitä ei ole työnnetty pois vaan kutsuttu, pidetty yhteyttä, oltu ystävällisiä, tarjottu apua sinnepäin. Mutta mikään ei auta, eivät vaan halua millään tavalla lapsenlapsia elämäänsä mukaan.
Joten ei ole mitenkään yleistettävissä että "ensin työnnetään isovanhemmat ulos elämästä". Kaikki kun ei saa niitä isovanhempia elämäänsä mukaan vaikka yrittäisivät kaikin keinoin vetää niitä elämäänsä mukaan.
Mielestäni todella turha aloitus!
Kerroin VAIN YHDESTÄ tuttavastani.
Miten se nyt sinua noin kosketti, kun kerta teidän tilanne täysin erilainen.
Tässä pointtina se, että tuttavani ei suostunut antamaan lapsiaan hoitoon, ja teki kaiken kukkuraksi anopistakin sellainen pahan noita-akan, joka ei esim. saa vielä tänäkään päivänä nahdä lapsenlapsiaan ilman tätä tuttavaani. Eli lasten isä ei saa mennä lasten kanssa keskenään isän puolen mummilaan, sillä se anoppi on niin kauhea... (vaikka ei siis ole, varmasti aivan ihana mummi lapsille).
Ja ensin vuosi tolkulla torjuu lastenhoitoaputarjoukset, ja ottaa sen aina oikein loukkauksena, että HÄNEN lapsiaan pyydetään hoitoon, vaikka hän ne itse haluaa hoitaa.
Ja nyt sitten on muuttunut ääni kellossa. Ei muuta teekään, kun valittaa kun kukaan ei suostu hoitamaan hänen lapsiaan.
ap ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olisin antanut lapseni hoitoon isovanhemmille mutta eivät suotu ottamaan. Eivät halua ikinä käydä meillä kylässä, eivät halua meitä sinne, eivät halua viettää yhdessä aikaa (niin että hoitovastuu meillä vanhemmilla) eivätkä kertaakaan ole hoitaneet sekuntia, minuuttia tai tuntiakaan. Ja heitä ei ole työnnetty pois vaan kutsuttu, pidetty yhteyttä, oltu ystävällisiä, tarjottu apua sinnepäin. Mutta mikään ei auta, eivät vaan halua millään tavalla lapsenlapsia elämäänsä mukaan. Joten ei ole mitenkään yleistettävissä että "ensin työnnetään isovanhemmat ulos elämästä". Kaikki kun ei saa niitä isovanhempia elämäänsä mukaan vaikka yrittäisivät kaikin keinoin vetää niitä elämäänsä mukaan. Mielestäni todella turha aloitus!
Kerroin VAIN YHDESTÄ tuttavastani. Miten se nyt sinua noin kosketti, kun kerta teidän tilanne täysin erilainen. Tässä pointtina se, että tuttavani ei suostunut antamaan lapsiaan hoitoon, ja teki kaiken kukkuraksi anopistakin sellainen pahan noita-akan, joka ei esim. saa vielä tänäkään päivänä nahdä lapsenlapsiaan ilman tätä tuttavaani. Eli lasten isä ei saa mennä lasten kanssa keskenään isän puolen mummilaan, sillä se anoppi on niin kauhea... (vaikka ei siis ole, varmasti aivan ihana mummi lapsille). Ja ensin vuosi tolkulla torjuu lastenhoitoaputarjoukset, ja ottaa sen aina oikein loukkauksena, että HÄNEN lapsiaan pyydetään hoitoon, vaikka hän ne itse haluaa hoitaa. Ja nyt sitten on muuttunut ääni kellossa. Ei muuta teekään, kun valittaa kun kukaan ei suostu hoitamaan hänen lapsiaan. ap ;)
Jos lapsenlapset pidettiin kaukana, voi siellä taustalla olla vaikka mieheen aikoinaan kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä, josta ei ole ulkopuolisille kerrottu.
Mistä tiedät, että olisi ollut ihana mummi?
Lainaus:
Lainaus:
itse olisin antanut lapseni hoitoon isovanhemmille mutta eivät suotu ottamaan. Eivät halua ikinä käydä meillä kylässä, eivät halua meitä sinne, eivät halua viettää yhdessä aikaa (niin että hoitovastuu meillä vanhemmilla) eivätkä kertaakaan ole hoitaneet sekuntia, minuuttia tai tuntiakaan. Ja heitä ei ole työnnetty pois vaan kutsuttu, pidetty yhteyttä, oltu ystävällisiä, tarjottu apua sinnepäin. Mutta mikään ei auta, eivät vaan halua millään tavalla lapsenlapsia elämäänsä mukaan. Joten ei ole mitenkään yleistettävissä että "ensin työnnetään isovanhemmat ulos elämästä". Kaikki kun ei saa niitä isovanhempia elämäänsä mukaan vaikka yrittäisivät kaikin keinoin vetää niitä elämäänsä mukaan. Mielestäni todella turha aloitus!
Kerroin VAIN YHDESTÄ tuttavastani. Miten se nyt sinua noin kosketti, kun kerta teidän tilanne täysin erilainen. Tässä pointtina se, että tuttavani ei suostunut antamaan lapsiaan hoitoon, ja teki kaiken kukkuraksi anopistakin sellainen pahan noita-akan, joka ei esim. saa vielä tänäkään päivänä nahdä lapsenlapsiaan ilman tätä tuttavaani. Eli lasten isä ei saa mennä lasten kanssa keskenään isän puolen mummilaan, sillä se anoppi on niin kauhea... (vaikka ei siis ole, varmasti aivan ihana mummi lapsille). Ja ensin vuosi tolkulla torjuu lastenhoitoaputarjoukset, ja ottaa sen aina oikein loukkauksena, että HÄNEN lapsiaan pyydetään hoitoon, vaikka hän ne itse haluaa hoitaa. Ja nyt sitten on muuttunut ääni kellossa. Ei muuta teekään, kun valittaa kun kukaan ei suostu hoitamaan hänen lapsiaan. ap ;)Jos lapsenlapset pidettiin kaukana, voi siellä taustalla olla vaikka mieheen aikoinaan kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöä, josta ei ole ulkopuolisille kerrottu.
Tuolla ajattelutavallahan ei kukaan voisi uskaltaa antaa lapsiaan isovanhemmilleen hoitoon, sillä jollekinhan seksuaalisenhyväksikäytönuhreille saattaa muistot palautua mieleen vasta vuosikymmenien päästä. Sinäkin olet saattanut olla uhri!!! =O Ja entä jos historia toistaa itseään, tekijäthän ovat usein myös olleet uhreja itsekin lapsena, eli myös sinustahan saattaa tulla myös tekijä!?! =O
Ei, ei maailmaan voi tuolla ajatusmallilla elää.
Eli tästä "pahasta anopista" voin todeta sen, että kyllä kaikki merkit viittaa siihen, että hän olisi hyvä mummi (ja hyvä pappakin löytyy). Tämän tuttavani miehellä on todella lämpimät ja rakastavat välit vanhempiinsa, ja on saanut elää hyvän lapsuuden. Vanhemmat ovat tälle miehelle todella tärkeät, ja auttaa heitä paljon. Miehen sisko ja veli ovat todella läheisissä väleissä isovanhempiin, vierialievat puolin ja toisin viikottain, lapsenlapset ovat paljon hoidossa isovanhemmilla ja viihtyvät siellä. Ja isovanhemmilla on aina valtavasti mukavaa puuhaa lapsille, tekevät ja touhuavat vaikka mitä. Ja mitä olen syntymäpäivillä näitä isovanhempia tavannut, niin ovat todella mukavia, lapsirakkaita ja lämpimiä ihmisiä, ja muut lapsenlapset oikein aina kilpialee, kuka pääsee mummin ja papan syliin. :) Ainoastaan nämä tuttavani lapset seuraavat hiljaa vierestä, ovat niin vieraantuneita isovanhemmistaan. :(
Kyllä tässä nyt on kyseessä sellainen iänkaikkinen miniä-anoppi-viha. Ja ainakin minun silmien alla anoppi on ollut aina todella mukava, ystävällinen ja kannustava miniäänsä kohtaan. Luulen, että joskus joku on sanonut jotain väärin, mikä on käsitetty miten sattuu, ja siitä viha lähtenyt. Tämä tuttavani siis vihaa yli kaiken anoppiaan (tosin en ole koskaan saanut selkeää syytä sille).
Itse en osaa ymmärtää, sillä meidän perheellä on todella läheiset välit minun vanhempiin, sekä mieheni vanhempiin. Olemme yhteyksissä ja näemme viikottain, ja isovanhemmat kuuluu todella suurena osana lastemme elämään.
Ja kun olin tätä kuopusta synnyttämässä, ja pyysin miestäni siivoamaan kodin ennen kotiutumista, joka ei ollutkaan miehelleni niin mieluista puuhaa ;D niin oli pyytänyt äitiään siivoaamaa. Kaikki olivat aivan kauhuissaan jälkikäteen kun kuulivat "siis annoitko sä anopin tulla siivoamaan sun kotiis????"
Ja pyh, minusta ainakin oli ihanaa tulla vauvan kanssa laitokselta kotiin, joka hohti lattiasta kattoon. Ei minulla vain olisi koskaan aikaa siivota niin perusteellisesti. :) Ja olipa tehnyt pakkasenkin täyteen ruokaa, pullaa ja mustikkapiirakkaa. Mikäs sen mukavempaa kuin keittää heti kotiin tullessa kahvit ja saada tuoretta mustikkapiirakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka kirjoittaa aina imuroimisen välissä vauva kainalossa, joten kirjoitusvirheitä on varmaan miljoona, eikä lauserakenteissa mitään järkeä. ;)
ap
kuin siinä vaiheessa, kun menin töihin. Ja silti olen täyspäinen aikuinen, en valita ja marise.
Itse lapset tein, itse haluan heitä hoitaa. En ymmärrä näitä ap:n kaltaisten kirjoituksia, joissa lapsen parasta ajatellen tehty valinta kyseenalaistetaan.
lastenkodeissa on satoja lapsia, joilla hoitajat vaihtuvat. Miksi ihmeessä nämä monien hoitamat aikuisina eivät olekaan onnellisia?