Ei sitten anoppi ollutkaan tyytyväinen,kun sai viimeinkin liittomme rikkoutumaan.

käynyt ilmi otsikkosi tieto, eli mistä tiedät, ettei anoppi ole tyytyväinen, kun sai loottonne rikki?



Mun mielestä sä rikoit teidän liiton, ei anoppi, ja toisena osallisena on sun mies, ei anoppi.



Teitän on nyt sitten neljä katkeraa, ja varmaan enemmänkin, teidän lapset myös.

Aivan oikein. En siedä kaikkeen puuttuvia, ilkeitä anoppeja ja näiden lapsellisia poikia, jotka kertovat kaiken äidilleen. Mun mieheni on tehnyt selväksi, että äitinsä ei puutu meidän asioihin ja se on oikein. Oma äitini on myös kauhuanoppi, mutta minä olen katkaissut välit ja veljeni tyttöystävät äiti on karkottanut jo vuosia sitten. Toivottavasti on tyytyväinen, kun poika on äidin talutusnuorassa yksinäisenä vanhanapoikana loppuikänsä.

käynyt ilmi otsikkosi tieto, eli mistä tiedät, ettei anoppi ole tyytyväinen, kun sai loottonne rikki?

Mun mielestä sä rikoit teidän liiton, ei anoppi, ja toisena osallisena on sun mies, ei anoppi.

Teitän on nyt sitten neljä katkeraa, ja varmaan enemmänkin, teidän lapset myös.

Itse olen enemmänkin helpotunut kuin katkera. Nyt voin keskittyä itseeni ja lapsiini eikä tunnelma uudessa kodissamme ole niin kireä kuin yhdessä asuessamme. Ap

Kaikkeen sekaantuvat anopit ja lapsen asteelle jääneet pojat miehinä on kyllä kauhuskenaario. Menee sitten peräkammarin pojaksi, niin kaikki on tyytyväisiä.

Eihän anoppisi liittoanne hajoittanut (eihän hän ollut naimisissa kanssasi) vaan MIEHESI! Miehesi vastuulla on ollut suhteensa äitiinsä, molemmat aikuisia ihmisiä.

Sinä olit käsittääkseni suhteessa miehesi, et anopin kanssa. Itse otit anopin suhteeseenne ja vielä painostit miestä puhumaan tälle sen sijaan että olisit ollut aikuinen ja puhunut anopille.



Miksi miehen täytyy tehdä selväksi, että anoppi ei meillä määrää, mutta samaan hengenvetoon naiset eivät voi anopille puhua omasta loukkaantumisestaan vaan asiat hoidetaan miehen kautta?



Olette olleet yhdessä 20 vuotta, lapset lienevät jo lähes aikuisia, joten oma mokasi.

Meillä vähän samanlainen tilanne. Anoppi ja muukin miehen suku on vaikeuttanut elämäämme niin paljon ettei moni uskoisi. On niin mitta täynnä jo. Nyt laitoin miehelle selväksi että jos hän antaa tämän mennon jatkua, tulee ero. olin niin raivona että vihdoin, kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen tajusi, että hän on se henkilö jonka pitää laitta toppi tuolla touhulle. jos hän hyväksyy kaiken ja antaa sukunsa kohdella minua miten vaan niin se on väärin. Nyt mies uskoi ja eikä kuulemma anna enää suvun pompottaa. saa nähdä miten käytännössä toimii. Itse olen niin väsynyt, niin äärettömän väsynyt tilanteeseen. Että ero on väistämätön jos ei tilanne muutu.

Sinä olit käsittääkseni suhteessa miehesi, et anopin kanssa. Itse otit anopin suhteeseenne ja vielä painostit miestä puhumaan tälle sen sijaan että olisit ollut aikuinen ja puhunut anopille.

Miksi miehen täytyy tehdä selväksi, että anoppi ei meillä määrää, mutta samaan hengenvetoon naiset eivät voi anopille puhua omasta loukkaantumisestaan vaan asiat hoidetaan miehen kautta?

Olette olleet yhdessä 20 vuotta, lapset lienevät jo lähes aikuisia, joten oma mokasi.

Kaikki eivät suinkaan tee lapsia vuoden-parin sisällä ensitapaamisesta.

Sinä olit käsittääkseni suhteessa miehesi, et anopin kanssa. Itse otit anopin suhteeseenne ja vielä painostit miestä puhumaan tälle sen sijaan että olisit ollut aikuinen ja puhunut anopille.

Miksi miehen täytyy tehdä selväksi, että anoppi ei meillä määrää, mutta samaan hengenvetoon naiset eivät voi anopille puhua omasta loukkaantumisestaan vaan asiat hoidetaan miehen kautta?

Olette olleet yhdessä 20 vuotta, lapset lienevät jo lähes aikuisia, joten oma mokasi.

Kun mielestä AP:n viestissä aika selkeästi luki että hän on kyllä yrittänyt myös itse selvittää välejä anopin kanssa siinä kuitenkaan onnistumatta anopin yhteistyökyvyttömyyden takia.....

Sinä olit käsittääkseni suhteessa miehesi, et anopin kanssa. Itse otit anopin suhteeseenne ja vielä painostit miestä puhumaan tälle sen sijaan että olisit ollut aikuinen ja puhunut anopille.

Miksi miehen täytyy tehdä selväksi, että anoppi ei meillä määrää, mutta samaan hengenvetoon naiset eivät voi anopille puhua omasta loukkaantumisestaan vaan asiat hoidetaan miehen kautta?

Olette olleet yhdessä 20 vuotta, lapset lienevät jo lähes aikuisia, joten oma mokasi.

Kun mielestä AP:n viestissä aika selkeästi luki että hän on kyllä yrittänyt myös itse selvittää välejä anopin kanssa siinä kuitenkaan onnistumatta anopin yhteistyökyvyttömyyden takia.....

Sinä olit käsittääkseni suhteessa miehesi, et anopin kanssa. Itse otit anopin suhteeseenne ja vielä painostit miestä puhumaan tälle sen sijaan että olisit ollut aikuinen ja puhunut anopille.

Miksi miehen täytyy tehdä selväksi, että anoppi ei meillä määrää, mutta samaan hengenvetoon naiset eivät voi anopille puhua omasta loukkaantumisestaan vaan asiat hoidetaan miehen kautta?

Olette olleet yhdessä 20 vuotta, lapset lienevät jo lähes aikuisia, joten oma mokasi.

Ei tuokaan hyvältä kuulosta ja lapsethan siinä aina eniten kärsii. Älä nyt kuitenkaan polta kaikkia siltoja takanasi, sillä onhan ne appivanhemmat kuitenkin sun ja miehesi lasten isovanhemmat. Jotenkin tulee aina niin surullinen olo, kun näitä täältä lukee ja miettii, et miksi ei perheissä ikäpolvet, anopit ja miniät voi elää sovussa ja antaa jokaisen elää omaa elämäänsä.

Harvemmin kait apet ja vävyt tuommoisia välirikkoja saa aikaan. Sinuna saattaisin kyllä vielä yrittää, kun noinkin pitkä liitto teillä oli jo takana. Yksi yhteinen koti on aina lastenkannalta parempi vaihtoehto ja kun vielä vanhenette tulette huomaan monta kertaa, että mitä tuli tehdyksi. Koeta kestää ja mieti noita mun sanoja.

tunkee myös liittoon. Puhuu kylillä miten tuttava on se jossa on vain ja ainoastaan vikaa jne. Totuus on kuitenkin toinen ja mies on tosi vaikea tyyppi vaikka ulospäin ei uskoisi. En minäkään tuollaista kauan jaksaisi, jos anoppi mustamaalaisi minkä kerkiäisi. Varmasti anoppi olisi mulle viimeinen pisara jos miehen kanssa eläminen ei olisi muutenkaan herkkua.

käynyt ilmi otsikkosi tieto, eli mistä tiedät, ettei anoppi ole tyytyväinen, kun sai loottonne rikki?

Mun mielestä sä rikoit teidän liiton, ei anoppi, ja toisena osallisena on sun mies, ei anoppi.

Teitän on nyt sitten neljä katkeraa, ja varmaan enemmänkin, teidän lapset myös.

tilannetta, mutta ymmärrän niin hyvin. ja sulle tuomiontorvi-idiootille tiedoksi, että liiton rikkoo kyllä pohjimmiltaan se joka EI OTA VASTUUTA yhteisestä hyvästä, eli mies. vain ja ainoastaan hänen tehtävänsä on reagoida vaimon pahaan oloon ja laittaa vanhemmilleen rajat. Näin se on aina ja kaikkialla. Ulkopuolisen-kuten sinun-on vaikeaa tajuta liiton vastuukysymyksiä, ja siksi se lähtijä on helppo leimata. Suurin osa liitoista päättyy siksi että toinen osapuoli on vastuuta pakoileva paskahousu jonka kanssa ei voi elää aikuista, tasavertaista, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa elämää. Kun suhteesta puuttuu kunnioitus, jokainen itseään- lapsiaan- ja muita arvostava ihminen tekee selväksi että näin ei voi elää- ja useimmiten se tarkoittaa eroa.

Eikös ap selvästi ilmaissut että yritti puhua anopille mutta eipä tuottanut tulosta.

tilannetta, mutta ymmärrän niin hyvin. ja sulle tuomiontorvi-idiootille tiedoksi, että liiton rikkoo kyllä pohjimmiltaan se joka EI OTA VASTUUTA yhteisestä hyvästä, eli mies. vain ja ainoastaan hänen tehtävänsä on reagoida vaimon pahaan oloon ja laittaa vanhemmilleen rajat. Näin se on aina ja kaikkialla. Ulkopuolisen-kuten sinun-on vaikeaa tajuta liiton vastuukysymyksiä, ja siksi se lähtijä on helppo leimata. Suurin osa liitoista päättyy siksi että toinen osapuoli on vastuuta pakoileva paskahousu jonka kanssa ei voi elää aikuista, tasavertaista, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa elämää. Kun suhteesta puuttuu kunnioitus, jokainen itseään- lapsiaan- ja muita arvostava ihminen tekee selväksi että näin ei voi elää- ja useimmiten se tarkoittaa eroa.

Hyvin kirjoitettu! Meillä on sellainen tilanne, että molemmat appivanhemmista ovat yksiä riivinrautoja. Arvostelevat kaikkea ja kokevat oikeudekseen tuoda mielipiteensä julki vaikkei heiltä olisikaan mitään kysytty. Tilanne kärjistyi, kun appiukko haukkui minut täysin kelvottomaksi ihmiseksi ja huonoksi vaimoksi. Mieheni ei ollut paikalla, mutta itkin asiaa hänelle jälkeen päin. Mies vain totesi, että hänen vanhempansa nyt vain ovat sellaisia eivätkä oikeasti tarkoita mitä sanovat. Olin aivan järkyttynyt, koska kukaan ei ole puhunut niin törkeästi minulle. Jos (kun) eroamme, saan melko varmasti syyt niskoille. Sinänsä yhden tekevää, koska haluan päästä eroon miehestä ja hänen hullusta suvustaan.

tilannetta, mutta ymmärrän niin hyvin. ja sulle tuomiontorvi-idiootille tiedoksi, että liiton rikkoo kyllä pohjimmiltaan se joka EI OTA VASTUUTA yhteisestä hyvästä, eli mies. vain ja ainoastaan hänen tehtävänsä on reagoida vaimon pahaan oloon ja laittaa vanhemmilleen rajat. Näin se on aina ja kaikkialla. Ulkopuolisen-kuten sinun-on vaikeaa tajuta liiton vastuukysymyksiä, ja siksi se lähtijä on helppo leimata. Suurin osa liitoista päättyy siksi että toinen osapuoli on vastuuta pakoileva paskahousu jonka kanssa ei voi elää aikuista, tasavertaista, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa elämää. Kun suhteesta puuttuu kunnioitus, jokainen itseään- lapsiaan- ja muita arvostava ihminen tekee selväksi että näin ei voi elää- ja useimmiten se tarkoittaa eroa.

Hyvin kirjoitettu! Meillä on sellainen tilanne, että molemmat appivanhemmista ovat yksiä riivinrautoja. Arvostelevat kaikkea ja kokevat oikeudekseen tuoda mielipiteensä julki vaikkei heiltä olisikaan mitään kysytty. Tilanne kärjistyi, kun appiukko haukkui minut täysin kelvottomaksi ihmiseksi ja huonoksi vaimoksi. Mieheni ei ollut paikalla, mutta itkin asiaa hänelle jälkeen päin. Mies vain totesi, että hänen vanhempansa nyt vain ovat sellaisia eivätkä oikeasti tarkoita mitä sanovat. Olin aivan järkyttynyt, koska kukaan ei ole puhunut niin törkeästi minulle. Jos (kun) eroamme, saan melko varmasti syyt niskoille. Sinänsä yhden tekevää, koska haluan päästä eroon miehestä ja hänen hullusta suvustaan.

Nämä läheisriippuvuusvammaiset kynnysmatot jotka täällä paasaavat, eivät koskaan voi tätä asiaa ymmärtää, koska he eivät edes tiedä millaista on vastuullinen elämä, joka perustuu tasa-arvoisuuteen, omanarvontuntoon, toisten kunnioitukseen. Vaikka kärjistänkin näin vähän rumasti, toivoisin myös heille ymmärrystä ja kykyä ottaa vastuun elämästään; jokainen lapsi ansaitsisi vain ja ainoastaan vastuulliset, omanarvontuntoiset vanhemmat- vain siten lapsikin voi saada nämä tärkeät ominaisuudet- ja mahdollisuuden hyvään elämään. Mutta tosi paljon näkyy olevan hämäryyttä tässä asiassa.

tilannetta, mutta ymmärrän niin hyvin. ja sulle tuomiontorvi-idiootille tiedoksi, että liiton rikkoo kyllä pohjimmiltaan se joka EI OTA VASTUUTA yhteisestä hyvästä, eli mies. vain ja ainoastaan hänen tehtävänsä on reagoida vaimon pahaan oloon ja laittaa vanhemmilleen rajat. Näin se on aina ja kaikkialla. Ulkopuolisen-kuten sinun-on vaikeaa tajuta liiton vastuukysymyksiä, ja siksi se lähtijä on helppo leimata. Suurin osa liitoista päättyy siksi että toinen osapuoli on vastuuta pakoileva paskahousu jonka kanssa ei voi elää aikuista, tasavertaista, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa elämää. Kun suhteesta puuttuu kunnioitus, jokainen itseään- lapsiaan- ja muita arvostava ihminen tekee selväksi että näin ei voi elää- ja useimmiten se tarkoittaa eroa.

Hyvin kirjoitettu! Meillä on sellainen tilanne, että molemmat appivanhemmista ovat yksiä riivinrautoja. Arvostelevat kaikkea ja kokevat oikeudekseen tuoda mielipiteensä julki vaikkei heiltä olisikaan mitään kysytty. Tilanne kärjistyi, kun appiukko haukkui minut täysin kelvottomaksi ihmiseksi ja huonoksi vaimoksi. Mieheni ei ollut paikalla, mutta itkin asiaa hänelle jälkeen päin. Mies vain totesi, että hänen vanhempansa nyt vain ovat sellaisia eivätkä oikeasti tarkoita mitä sanovat. Olin aivan järkyttynyt, koska kukaan ei ole puhunut niin törkeästi minulle. Jos (kun) eroamme, saan melko varmasti syyt niskoille. Sinänsä yhden tekevää, koska haluan päästä eroon miehestä ja hänen hullusta suvustaan.

Nämä läheisriippuvuusvammaiset kynnysmatot jotka täällä paasaavat, eivät koskaan voi tätä asiaa ymmärtää, koska he eivät edes tiedä millaista on vastuullinen elämä, joka perustuu tasa-arvoisuuteen, omanarvontuntoon, toisten kunnioitukseen. Vaikka kärjistänkin näin vähän rumasti, toivoisin myös heille ymmärrystä ja kykyä ottaa vastuun elämästään; jokainen lapsi ansaitsisi vain ja ainoastaan vastuulliset, omanarvontuntoiset vanhemmat- vain siten lapsikin voi saada nämä tärkeät ominaisuudet- ja mahdollisuuden hyvään elämään. Mutta tosi paljon näkyy olevan hämäryyttä tässä asiassa.

Jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka ovat itse aikuisia ja katkaisseet napanuoransa omaan mammaan jo kauan sitten. Äidissä roikkuvat pellet voivat vaikka pelata tietokonepelejä ja runkata japanilaisia animaatiopornoelokuvia katsellessaan. Äiti kutsuu sitten aikamiespojan puurolle, kun se on hautunut tarpeeksi pehmeäksi. Antaa vain oikeiden miesten perustaa perheet ja tehdä lapset.

tilannetta, mutta ymmärrän niin hyvin. ja sulle tuomiontorvi-idiootille tiedoksi, että liiton rikkoo kyllä pohjimmiltaan se joka EI OTA VASTUUTA yhteisestä hyvästä, eli mies. vain ja ainoastaan hänen tehtävänsä on reagoida vaimon pahaan oloon ja laittaa vanhemmilleen rajat. Näin se on aina ja kaikkialla. Ulkopuolisen-kuten sinun-on vaikeaa tajuta liiton vastuukysymyksiä, ja siksi se lähtijä on helppo leimata. Suurin osa liitoista päättyy siksi että toinen osapuoli on vastuuta pakoileva paskahousu jonka kanssa ei voi elää aikuista, tasavertaista, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa elämää. Kun suhteesta puuttuu kunnioitus, jokainen itseään- lapsiaan- ja muita arvostava ihminen tekee selväksi että näin ei voi elää- ja useimmiten se tarkoittaa eroa.

Hyvin kirjoitettu! Meillä on sellainen tilanne, että molemmat appivanhemmista ovat yksiä riivinrautoja. Arvostelevat kaikkea ja kokevat oikeudekseen tuoda mielipiteensä julki vaikkei heiltä olisikaan mitään kysytty. Tilanne kärjistyi, kun appiukko haukkui minut täysin kelvottomaksi ihmiseksi ja huonoksi vaimoksi. Mieheni ei ollut paikalla, mutta itkin asiaa hänelle jälkeen päin. Mies vain totesi, että hänen vanhempansa nyt vain ovat sellaisia eivätkä oikeasti tarkoita mitä sanovat. Olin aivan järkyttynyt, koska kukaan ei ole puhunut niin törkeästi minulle. Jos (kun) eroamme, saan melko varmasti syyt niskoille. Sinänsä yhden tekevää, koska haluan päästä eroon miehestä ja hänen hullusta suvustaan.

Ja kun molemmat pitävät omaa käsitystään oikeana, molemmat myös pitävät sitä toista osapuolta vastuuttomana luuserina, joka ei tee mitään yhteisen hyvän (lue: MINUN näkökulmani mukaisen) eteen.

Mä tiedän yhden tällaisen miniän ja hänen miehensä, anoppinsa, appiukkonsa ja lähisuvun. Tällä hetkellä he rakentavat taloa. Vaimo on sitä mieltä, että rakennuksella töissä olo on miehen vastuuttomuutta ja saamattomuutta ja pakoilua kotioloista ja lapsenhoidosta. Ja se, että miehen lähisuku (kaikki ammattilaisia) talkoilee työmaalla kaikki viikonloput ja suuren osan arki-illoistakin) on sitä loputonta puuttumista ja heidän elämänsä ohjailua. Asiaa vain pahentaa se, että osa talonrakennusrahoista on lainattu korotta, mutta kylläkin takaisinmaksusuunnitelmalla anopilta. Vaimo on sitä mieltä, että kaikki aika, minkä mies viettää työmaalla, on pois häneltä ja hänen suvultaan. Nytkin päääsiäisenä, vaikka siellä pitäisi laittaa parisataa neliötä parkettiin, että heti pääsiäisen jälkeen pääseen rappumies asentamaan rappusia, vaimo vaatii että mies lähtee toisella puolelle Suomea. Iltaisin työmaalla saa olla 1,5 tuntia lasten harrastukseen viennin ja iltapalan välillä. Koska kaikki muu olisi luuserointia ja vastuuttomuutta ja miehen suvun määräilyä.

On ehkä ihan ymmärrettävää, että mies kuitenkin on sitä mieltä, että se talon valmistuminen mahdollisimman pian ja mahdollisimman taloudellisesti olisi yhteinen hyvä ja että sen eteen pitäisi tehdä mahdollisimman paljon töitä. Siinä on sentään heidän asuntonsa ja heidän rahansa kiinni.

Mut ilmeisesti mies on av-palstan mukaan vaan saamaton luuseri.

tilannetta, mutta ymmärrän niin hyvin. ja sulle tuomiontorvi-idiootille tiedoksi, että liiton rikkoo kyllä pohjimmiltaan se joka EI OTA VASTUUTA yhteisestä hyvästä, eli mies. vain ja ainoastaan hänen tehtävänsä on reagoida vaimon pahaan oloon ja laittaa vanhemmilleen rajat. Näin se on aina ja kaikkialla. Ulkopuolisen-kuten sinun-on vaikeaa tajuta liiton vastuukysymyksiä, ja siksi se lähtijä on helppo leimata. Suurin osa liitoista päättyy siksi että toinen osapuoli on vastuuta pakoileva paskahousu jonka kanssa ei voi elää aikuista, tasavertaista, molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaa elämää. Kun suhteesta puuttuu kunnioitus, jokainen itseään- lapsiaan- ja muita arvostava ihminen tekee selväksi että näin ei voi elää- ja useimmiten se tarkoittaa eroa.

Hyvin kirjoitettu! Meillä on sellainen tilanne, että molemmat appivanhemmista ovat yksiä riivinrautoja. Arvostelevat kaikkea ja kokevat oikeudekseen tuoda mielipiteensä julki vaikkei heiltä olisikaan mitään kysytty. Tilanne kärjistyi, kun appiukko haukkui minut täysin kelvottomaksi ihmiseksi ja huonoksi vaimoksi. Mieheni ei ollut paikalla, mutta itkin asiaa hänelle jälkeen päin. Mies vain totesi, että hänen vanhempansa nyt vain ovat sellaisia eivätkä oikeasti tarkoita mitä sanovat. Olin aivan järkyttynyt, koska kukaan ei ole puhunut niin törkeästi minulle. Jos (kun) eroamme, saan melko varmasti syyt niskoille. Sinänsä yhden tekevää, koska haluan päästä eroon miehestä ja hänen hullusta suvustaan.

Ja kun molemmat pitävät omaa käsitystään oikeana, molemmat myös pitävät sitä toista osapuolta vastuuttomana luuserina, joka ei tee mitään yhteisen hyvän (lue: MINUN näkökulmani mukaisen) eteen.

Mä tiedän yhden tällaisen miniän ja hänen miehensä, anoppinsa, appiukkonsa ja lähisuvun. Tällä hetkellä he rakentavat taloa. Vaimo on sitä mieltä, että rakennuksella töissä olo on miehen vastuuttomuutta ja saamattomuutta ja pakoilua kotioloista ja lapsenhoidosta. Ja se, että miehen lähisuku (kaikki ammattilaisia) talkoilee työmaalla kaikki viikonloput ja suuren osan arki-illoistakin) on sitä loputonta puuttumista ja heidän elämänsä ohjailua. Asiaa vain pahentaa se, että osa talonrakennusrahoista on lainattu korotta, mutta kylläkin takaisinmaksusuunnitelmalla anopilta. Vaimo on sitä mieltä, että kaikki aika, minkä mies viettää työmaalla, on pois häneltä ja hänen suvultaan. Nytkin päääsiäisenä, vaikka siellä pitäisi laittaa parisataa neliötä parkettiin, että heti pääsiäisen jälkeen pääseen rappumies asentamaan rappusia, vaimo vaatii että mies lähtee toisella puolelle Suomea. Iltaisin työmaalla saa olla 1,5 tuntia lasten harrastukseen viennin ja iltapalan välillä. Koska kaikki muu olisi luuserointia ja vastuuttomuutta ja miehen suvun määräilyä.

On ehkä ihan ymmärrettävää, että mies kuitenkin on sitä mieltä, että se talon valmistuminen mahdollisimman pian ja mahdollisimman taloudellisesti olisi yhteinen hyvä ja että sen eteen pitäisi tehdä mahdollisimman paljon töitä. Siinä on sentään heidän asuntonsa ja heidän rahansa kiinni.

Mut ilmeisesti mies on av-palstan mukaan vaan saamaton luuseri.

kirjoituksesi liittyi tuohon lainattuun. Kyseessähän on täysin eri asiat. Sun tarinasta ymmärsin tyytymättömän vaimon jolle ei riitä mikään, tuossa lainauksessa taas kirjoittaa ihminen, joka pahoittaa toistuvasti mielensä, mutta mies ei piittaa siitä ollenkaan. Tai näin MINÄ sen ymmärsin...