Saako tämän verran neuvoa piirustuskilpailussa?

Lapsihan voi ajatella että se on juuri näin hieno,eikä sitä tarvitse enempää värittää.

eli alusta alkaen lapselle opetan, että hyvät työt eivät synny hutaisemalla. Palkintoja on tullut tällä systeemillä. Eli kyllä sanon, mitä tehdään, mutta kynään en itse tartu.

Lapsena osallistuin piirustuskilpailuun yhdessä koko luokkani kanssa. Opettaja näytti silloin esimerkkikuvia voittaneista töistä, ja sanoi juuri tarkan värittämisen olevan yksi iso juttu voittaneiden töiden kesken.



Voihan silti sanoa, että hentokin väritys voi olla tyyliseikka, mutta se pitää olla harkittu eikä hutaistu.



On ihan tosi viisasta kuvataidekasvatuksellisesti näyttää kuvia ja kertoa sommittelusta, viivan käytöstä ja värityksestä lapselle. Lapsi tietenkin itse lopulta ratkaisee miten kuvan rakentaa. Ei olisi matematiikkakilpailussakaan väärin sanoa lapselle, että tarkista laskut vielä kerran.

..enpä haluis olla kolmosen lapsi.



Tuohan tappaa ilon tekemisestä ihan TÄYSIN!

kun kynään en tartu enkä neuvo että väritä tuo sillä värillä ja tämä tällä niin se on ok. Lapsi on todella taitava piirtäjä mutta laiska värittämään töitä. Sanoin vain että kannattaa värittää huolellisesti eikä kannata jättää lähes koko paperia valkoiseksi. AP

On ihan tosi viisasta kuvataidekasvatuksellisesti näyttää kuvia ja kertoa sommittelusta, viivan käytöstä ja värityksestä lapselle. Lapsi tietenkin itse lopulta ratkaisee miten kuvan rakentaa. Ei olisi matematiikkakilpailussakaan väärin sanoa lapselle, että tarkista laskut vielä kerran.

Ilman muuta, noin yleisesti. Mutta sitten, kun aletaan neuvomaan juuri sen kilpailutyön yksityiskohtien ja toteutuksen osalta, ollaan sillä rajalla, että kumman työ se sitten on...

Kilpailutyön pitäisi olla jotain, jonka lapsi on toteuttanut itsenäisesti osaamisensa ja tietojensa (noista värittämisen ätrkeyksistä ja sommittelusta yms) pohjalta. Käytännössä kai moni vanhempi neuvoo.

Itse nuorena piirsin paljon ja voitin kilpailuja, vanhempani eivät koskaan puuttuneet koko harrastukseen mitenkään.



Ja kuinka ollakkaan, taiteilusta tuli ammatti.



En voi ymmärtää vanhempia jotka millään tavalla puuttuvat lapsensa luovaan harrastukseen muuten kuin KANNUSTAMALLA. Lapsi ei tarvitse kritiikkiä ja ohjausta piirtämiseen vanhemmiltaan. Vain kehuja ja tukea. Kaikkien ei myöskään tarvitse olla parhaita kaikessa, toiset ovat lahjakkaampia ja kiinnostuneempia taiteesta kuin toiset. Siihen vanhemman painostus ei auta mitään, pahimmassa tapauksessa vain tappaa ilon kokonaan.

ja kehumalla. Onko se jotain painostamista jos sanon että kilpailutyö kannattaa värittää huolellisesti ja yleensäkin värittää, tuskin värittämätön pärjää. Kun lapsi on oikeasti lahjakas, niin olisi sääli jos ei sen takia kilpailussa pärjää ettei ole viitsinyt värittää. Itse hän halusi kilpailuun osallistua. Kerroin hänelle että työ on todella hieno mutta kannattaa värittää niin voi olla mahdollisuudet pärjätä hyvin kilpailussa. AP

Meillä taiteellisesti lahjakas lapsi. Ei vain vanhempien mielestä vaan kaikkien jotka ovat hänen töitään nähneet. Mikä olisi sitten se oikea tapa siinä hommassa kannustaa? Ettei tapa innostusta ja luovuutta.

ja kehumalla. Onko se jotain painostamista jos sanon että kilpailutyö kannattaa värittää huolellisesti ja yleensäkin värittää, tuskin värittämätön pärjää. Kun lapsi on oikeasti lahjakas, niin olisi sääli jos ei sen takia kilpailussa pärjää ettei ole viitsinyt värittää. Itse hän halusi kilpailuun osallistua. Kerroin hänelle että työ on todella hieno mutta kannattaa värittää niin voi olla mahdollisuudet pärjätä hyvin kilpailussa. AP

sekä arvostelua, että hän ei ole värittänyt sitä kunnolla koska ei ole VIITSINYT. Eli yrität painostaa lastasi tekemään hänen itse valitsemansa työn paremmin menestyksen takia. Sairasta kontrolloimista. Lapsi on kuitenkin lapsi ja piirustuskilpailu vain yksi piirustuskilpailu. Ehkä hän "jaksaa" värittää työnsä paremmin seuraavassa kisassa jos nyt ei pärjää. Anna lapsen kehittyä ja oppia itse.

ja piirrän nykyään osin työkseni. Äitini ei puuttunut töihin sinänsä, mutta kun näytin töitä saattoi hän sanoa esimerkiksi "huomaatko miten olet värittänyt varjon tässä näin tummaksi ja tuolla noin vaaleaksi, miksi niin? Näetkö miten jalka tässä kohtaa on näin ja näin, katso omaa jalkaasi ja ota siitä mallia kun piirrät. Tosi hienosti olet värittänyt tässä tämän, jälki on eloisaa tuossa."



Ei se ole sen kummempaa.



Olin ehkä 4.

ja värittämästä, kun mummo ja kerhontäti olivat sanoneet, että yrittäisi pysyä viivojen sisällä. Tämän jälkeen kiemurteli aina kun ehdotettiin piirtämistä tai värittämistä, ja sohaisi nopeasti jotakin. Kun sitten kerran pyytämällä pyysin että värittäisi yhden kuvan -ja ei tarvitse välittää viivoista, kotona saa värittää ihan miten haluaa! - tarttui värikynänippuun. Pitkään ja hartaasti väritti tällä nipulla kuvaa riemunkirjavaksi.



Tekemisen ilon pitäisi pienellä lapsella säilyä, liialliset säännöt saattavat halvaannuttaa...

..enpä haluis olla kolmosen lapsi. Tuohan tappaa ilon tekemisestä ihan TÄYSIN!

huitaisut ne on parhaita, vertaa vaikka synkät latotaulut tai Soile Yli-Mäyry.

ja kehumalla. Onko se jotain painostamista jos sanon että kilpailutyö kannattaa värittää huolellisesti ja yleensäkin värittää, tuskin värittämätön pärjää. Kun lapsi on oikeasti lahjakas, niin olisi sääli jos ei sen takia kilpailussa pärjää ettei ole viitsinyt värittää. Itse hän halusi kilpailuun osallistua. Kerroin hänelle että työ on todella hieno mutta kannattaa värittää niin voi olla mahdollisuudet pärjätä hyvin kilpailussa. AP

Ja on iso ero, sanooko yleisetsi, että muista olla huolelinen värittäessäsi tai sanooko, että väitä tuo kohta punaiseksi ja tuo sinivihreäksi. Ensimmäinen on normaalia kannustamista ja välittämistä, jälkimmäinen puuttumista lapsen luovuuteen.

Itsekin piirsin paljon kouluaikaan (ja voivin jotain kilpailujakin). Vanhemmat ei koskaan puuttuneet harrastuksiini tai töihini mienkään, mutta tukea ja kehuja sain kyllä. Ja eismerkiksi isä pyysi tekstaamaan jotain kyltttejä työpaikalleen (ajalta ennen printtereitä ;) jne, mikä oli tietysti luottamuksen ja arvostuksen osoituksena iso juttu 12-vuotiaalle.

Usein kannustrukseksi riittää se, että on aidosti kiinnostunut lapsen työistä ja jutuista ja kommentoi niitä muutenkin kuin ylistämällä. Eli sanoo, että onpas tuo puu todellisen näköinen, koira näyttää tosiaan juoksevan tuossa ja että olet valinnut kivat värit tuohon kulkupeliin.

Ihan suorastaan sairasta. Ja kontrollointia, kyllä se on sitäkin. AP



ps: jäikö aamulääke ottamatta vai kiristääkö pipo ihan muuten?

..enpä haluis olla kolmosen lapsi. Tuohan tappaa ilon tekemisestä ihan TÄYSIN!

huitaisut ne on parhaita, vertaa vaikka synkät latotaulut tai Soile Yli-Mäyry.

Sen eron tekee harjoituksen määrä.

4