Lue keskustelun säännöt.
Miten tekisitte? Erimielisyys miehen kanssa, itseäkin harmittaa.
03.04.2012 |
Meillä on yleensä ollut ihan hyvä rahatilanne. Olemme keränneet säästöjä ja voineet aina ostaa kaiken tarvitmamme.
Miehen äidillä on ollut pitkään surkea rahatilanne. Hän käy kyllä työssä, mutta on aina elänyt yli varojensa ja ollut siksi velkainen ja ongelmissa. Tilanne on hänellä yhä tämä. Me olemme vuosien mittaan lainanneet hänelle satoja euroja, käyneet ostamassa hänelle ruokaa, antaneet pienempiä rahasummia, ym.
Nyt itsellämme on todella huonosti rahaa. Olen kotona lastemme kanssa ja hoitovapaa jatkuu vielä ainakin puoli toista vuotta. Meillä on ollut hiukan vastoinkäymisiä, säästöt ovat huvenneet ja rahat ovat nyt tosi tiukoilla. Mies sanoi juuri muutama päivä sitten, että pitänee soittaa pankkiin ja pyytää lyhennysvapaata joksikin aikaa. Muistutin silloin äitinsä veloista ja ehdotin, pitäisikö kysyä, olisiko hänen nyt mahdollista maksaa velkojansa vaikka vain pikkuhiljaa takaisin. Mies ei kuitenkaan missään tapauksessa tahdo näin tehdä ja tietysti se minustakin tuntuisi kurjalta, on vain jotenkin kohtuutonta, että me joudumme laittamaan lainamme katkolle, vaikka joku on samaan aikaan meille paljon velkaa.
Miten tässä tilanteesssa pitäisi toimia? Miten itse tekisitte?
Kommentit (15)
Ei sillä äidillä kuitenkaan ole varaa maksaa, senhän te jo tiedättekin? Mikäli se lyhentää velkaansa 20egee kuussa, ei taida teitä jeesiä ollenkaan? Vaikka sekin on tyhjää parempi, eli lyhennys vapaa ja mamma lyhentää omaa velkaa teille, edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aika sama tilanne kuin teillä, paitsi että kyseessä on minun äitini, jolle lainasin muutaman saturaisen viime kesänä. Vaihdoin huonompipalkkaiseen työhön ja oli pakko sanoa äidille että josko vois jo alkaa maksaa sitä takaisin, vaikka pikkuhiljaa vaan. Äiti on työtön/sairas, joten pienet on tulot hänelläkin mutta lupasi maksaa joka kuukausi ainakin jonkin summan.
Vaikea siitä oli sanoa, mutta helpotti kun sai sanottua. Ymmärrän siis miestäsi, se on inhottava tilanne joutua velkoja pyytelemään takaisin. Riippuu sitten siitä äidistä ja hänen luonteestaan että miten homma hoituu lopulta, mutta meillä ainakin onnistui ihan hyvin ja eka lyhennys tuli äidiltä eilen.
Rahaa lainatessa pitää aina muistaa, millä summalla on valmis pyyhkimään takapuolensa. Kipin kapin töihin...
Ja minulle on palkattu sijainen. Mieheni äiti voisi lyhentää velkaansa, jos olisi valmis tinkimään omasta elintasostaan, siis lopettamaan turhan ostelun ja muun. Mutta kyllä, lainatessamme tiesimme, ettemme välttämättä saa koskaan rahoja takaisin. Tuolloin emme vain aavistaneet, että oma rahatilanteemme menisi näinnhuonoksi. Jos me emme olisi lainanneet, mummo olisi ottanut vain lisää pikavippejä...
Ei kai tässä siis auta kuin ottaa itse tilanteessa pahasti takkiinsa ja alkaa selvitellä lyhennysvapaan mahdollisuutta.
Kiitos mielipiteistä!
onko raha lainattu, kuten sanot, vai onko mies (ja äitinsä?) ollut käsityksessä, että rahat on annettu? Onko mitään kirjanpitoa, millaisia summia olette lainanneet? En nyt tarkoita, että pitäisi olla joku velkakirja tai mitään, mutta paha se on mennä pyytämänkään mitään tiettyä summaa, jos ei kellään teistä ole käsitystä, millaisista summista puhutaan. Miten sitä sitten lähtisi takaisinkaan pyytämään, "olet velkaa meille määrittämättömän summan, maksaisitko takaisin"...
Ymmärrän kyllä tilanteen hankaluuden, toivon ettet anna sen tulla liian isoksi asiaksi ja vaikuttaa väleihinne. Ilmeisesti anopilla on huono talouden hallinta, ainakin voisitte nyt miehenne kanssa sopia että ette enää lainaisi/antaisi, ennen kuin saatte omanne kuntoon, ja vaikka nyt ei taida olla sopiva hetki pyytää anopilta velkoja takaisin, jos ei hänellä rahaa ole ja mies suhtautuu asiaan varjelevasti, niin ehkä voisitte kuitenkin hyvässä hengessä puhua, että jos tämä voisi vaikkapa ensi vuoden alusta alkaa maksella rahoja takaisin, niin ei tulisi hänellekään suurena yllätyksenä (että velat pitää maksaa takaisinkin, niinpä...) eikä ylpeys kokisi liian suurta kolausta, jos osaisi ennakoida tuota tilannetta ja alkaa kenties jo laittamaan vähän sivuun sitä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lainaajalla ei ole velvollisuutta maksaa velkaansa vaan ap:n pitää nyt vain mennä töihin ja jättää hoitovapaansa kesken. Haloo!
Ilman muuta laitat miehen pyytämään lainaa takaisin. Vaikka vain pieni summa kerrallaan.
Uskon, että anoppi ei kuitenkaan koskaan tule maksamaan takaisin, jollemme pyydä häntä sitä tekemään. :(
En usko, että asia väleihimme vaikuttaa. Harmittaa vain vietävästi hakea tuota lyhennysvapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikille osapuolille. Sinä mukaanluettuna.
Mutta älkää lainatko enää enempää. Ylivelkaantuminen on kuin alkoholismi. Mitä pitempään joku auttaa lainaamalla lisää rahaa, sitä pahemmaksi se lopulta menee.
Uskon, että anoppi ei kuitenkaan koskaan tule maksamaan takaisin, jollemme pyydä häntä sitä tekemään. :( En usko, että asia väleihimme vaikuttaa. Harmittaa vain vietävästi hakea tuota lyhennysvapaata.
Kokonaistilanteen ymmärrän, että harmittaa, mutta lyhennysvapaan hakeminen nyt ei niin kovin paha asia voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman vuoden sisään. Pankki myöntää lyhennysvapaata vain kerran ja olisimme mielellämme käyttäneet tuon mahdollisuuden tuolloin, jotta myös tuleva lapsi saisi viettää ainakin pari ekaa elinvuottaan kotihoidossa.
Kyllä, tyhmältä tuntuu, mutta.
Anoppisi ei pysty järkevillä summilla velkaansa lyhentämään, ainakaan sotkematta asioitaan phemmin (pikavippi tms), jolloin se olisi taas ajastaan teidän ongelma...
Käytöstään tai elintapojaan se ei muuta. Sen voit huoletta takoa päähäsi. Harmittaahan se, ymärrän sua ja sympatiat on sun puolella. Silti, te saatte taloutenne kuosiin asiallisella tavalla fiksulla aikataululla, anoppisi voit laskea menetetyksi tapaukseksi.
Tästä eteenpäin ei latiakaan lainaksi tai lahjaksi. Tuliaisiksi voi viedä kahvia ja keksiä, mutta muuten perheiden taloudet erilleen.
Uskon, että tämmöiseen kompromissiin miehesikin suostuu, ehkä helpottuneenakin.
Mua harmittaa oikeesti sun puolesta ja minustakin on epäreilua, jos se mummo saa olla teille velkaa maailmantappiin. Jos päädytte velkaa perimään, niin siinäkin on hyviä puolia. Mummo voi ensimmäisen kerran sittenkin ymmärtää, että hänen tekemisensä vaikuttavat muidenkin elämään ja ryhdistäytyä.
Mutta älkää hämmästykö, jos se vaan loukkaantuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman vuoden sisään. Pankki myöntää lyhennysvapaata vain kerran ja olisimme mielellämme käyttäneet tuon mahdollisuuden tuolloin, jotta myös tuleva lapsi saisi viettää ainakin pari ekaa elinvuottaan kotihoidossa.
Mä olen kahdesti ottanut lyhennysvapaata...
Tuskin pankki mielellään asuntovelallista toisen pankinkaan asiakkaaksi päästää. Järkyttävän kalliiksihan tuo lyhennysvapaa tietysti tulee, mutta pääasia, että lapset saavat olla ekat elinvuodet kotihoidossa.
Kiitos kaikille muutenkin hyvistä neuvoista. Samoja juttujahan me miehenkin kanssa ollaan mietitty, mutta mies ei vain voi olla antamatta äidilleen rahaa, kun tämä itkee surkeaa tilannettaan, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että oman perheen tili menee miinukselle. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pankkinne antaa lyhennysvapaata vain kerran? Heille ei ilmainen raha kelpaa? Kannattaa vaihtaa pankkia.
miehesi äidillä ei kuitenkaan ole rahaa maksaa velkojaan teille. Hänelle lainatessanne olette taatusti tienneet, että hän ei tule pystymään takaisinmaksuun, joten lainatessanne olette lähteneet myös siitä, että te pärjäätte jokatapauksessa omillanne. Tehkää siis niin.
Ota sinä selvää, voisitko lyhentää sitä hoitovapaatasi.