Vauva 3kk alkoi syödä peukaloa. Pitäisikö vielä opettaa syömään tuttia?

Luin ettei ole vaarallista pienenä. Noin neljävuotiaaseen mennessä pitäisi vierottaa siitä, ennen kun alkaa rautahampaita tekemään.

tutti olisi parempi.



Mietin ainakin vieroitusta....

Meillä tyttö vaihtoi just 3kk ikäsenä tutin peukaloon, enkä oo yhtään tyytyväinen...

Tutista pääsee eroon, mut peukku on ja pysyy. Nyt 2,5v syö edelleen peukaloa (lähinnä väsyneenä, mut silti)



Tää on tietty vaan mun kokemus..mutta..

Meillä peukku pyrkii suuhun 5 kk:n ikäisellä ja tuttia tarjoan aina tilalle. Tutit kun voi antaa oravanpoikasille, peukkua ei niinkään...

ei ap

Meillä tyttö vaihtoi just 3kk ikäsenä tutin peukaloon, enkä oo yhtään tyytyväinen...

Tutista pääsee eroon, mut peukku on ja pysyy. Nyt 2,5v syö edelleen peukaloa (lähinnä väsyneenä, mut silti)

Tää on tietty vaan mun kokemus..mutta..

alkoi syödä peukaloaan satunnaisesti. Oppi 5 kk iässä tutille. Siitä on ollut tosi paljon hyötyä, vauva heräilee usein päiväunilta, ja nyt rauhoittuu tutin kanssa takaisin nukkumaan. Samoin yöunille meno on helpompaa, kun vauva ei aina nukahda tissille. Sitten voi lykätä tutin suuhun ja vähän silitellä.



Onhan siinä tutissa omat huonot puolensakin, mm. se, että joskus vauva on tosi levoton ja kiskoo koko ajan tuttia pois suusta. Samoin vieroitus on tietenkin edessä päin. Mutta ainakin meillä hyviä puolia on enemmän.

ei vauvana kerta kaikkiaa suostunut syömään tuttia. Ei, vaikka kuinka yritettiin.



Peukku alkoi hänellekin maistua, mutta aloimme ottaa peukun systemaattisesti pois suusta. Tapa jäi pois vajaassa viikossa. Vauvalla oli ikää tuolloin 4 kk.

mutta ei ole suostunut syömään.



Ehkä yritän myös jos unohtaisi tuon peukalon.

Ihan pienenä ei tuttiin suostunut koskemaankaan. Suunnilleen 3-4 kk ikäisenä alkoi imeä peukaloa. Joka kerta otin peukun pois suusta ja pistin tutin tilalle. Kesti aika kauan, mutta enää puolivuotiaana ei peukkua suuhun pistänyt vaan halusi tutin. Tutista vierotus oli sitten aikanaan suhteellisen helppo homma, vaikka välillä olisi halunnut sitä imeä 24/7.

Meillä tyttö söi peukkua kuusi vuotiaaksi. Harmi kun en aikanaan tajunnut opettaa tutille.

"opetitte tutille"?



Tämä meidän lapsi, joka ei tuttia huolinut, sylkäisi sen vaikka sen 250 kertaa päivässä pois suustaan, jos sitä tarjottiin. Jos tuttia yritti pitää "väkisin" suussa, hän alkoi yökkiä ja kakoa.



(Itse asiassa taaperoikäisenä ko. lapsi alkoi kysellä, että miksei hänellä ole tuttia, kun "kaikilla kavereillakin on" XD.)

siis #6.

Äidistä oli helppoa, että söin peukaloa. Söin sitten niin paljon, että alahampaat kasvaneet sen mukasesti. Järkyttävintä on, että saatan nyt jopa aikuisiässä herätä peukalo suussa. En siis tietoisesti sitä suuhuni laita vaan täydessä unessa.



Suosittelen vierottamaan mahdollisimman nopeasti pois peukalosta. Myöhemmin se onkin sitten tosi hankalaa, kun peukku on aina mukavasti lähellä.

Oma lapseni imeskeli peukkua ja siitä oli tosi vaikea päästä eroon! Lisäksi hänen yläleukansa muotoutui niin, että ylähampaat ovat reilusti ulospäin. Tämä uusi muotoilu huomattiin vasta leipähampaiden puhjetessa kaarelle.



Kyllä muistan miten YKSI neuvolan henkilökuntaan epäili tätä mahdollisuutta mutta sekin oli vain ohimenevä huomautus. Kukaan muu ei huomannut mitään eikä edes lastenlääkärit tai hammaslääkäri! Asuimme kahdella paikkakunnalla joten harmittelen kyllä asiaa kun näitä oppineita tavattiin monia 4-vuoden aikana!! Sitten ykskaks kaikki huomasivat asian!

Esikoinen ei ikinä suostunut tuttiin ja löysi aika pian peukalonsa. Vieroitus siitä olikin työn takana. Ja jossain vaiheessa oli hammasrautatuomio. Purenta korjaantui onneksi kun peukusta päästiin eroon eikä rautoja tullut.

tutin tarjonta aina tarvittaessa. Siinä apukeino!

mutta se unohtui aika nopeasti. Tuttia ei ole ollut koskaan.

Meidän kolmesta lapsestamme kyseisen härpäkkeen on huolinut yksi, vaikka kaikille sitä kovasti tarjottiin. Kaksi muuta ovat syöneet peukaloa.



Olen kysellyt peukalon syönnistä useilta asiantuntijoilta (lastenlääkäri, hammaslääkäri jne) eikä kukaan ole ottanut siihen tuomitsevaa kantaa. Päin vastoin he ovat puolustaneet lapsen tarvetta lohduttautua imemällä jotain.

Esikoinen ei ikinä suostunut tuttiin ja löysi aika pian peukalonsa. Vieroitus siitä olikin työn takana. Ja jossain vaiheessa oli hammasrautatuomio. Purenta korjaantui onneksi kun peukusta päästiin eroon eikä rautoja tullut.

Peukunsyöjien hampaat ovat suorassa. ;)

17

juuri ennen nukahtamista ja otin sen pois suusta heti, kun poika oli unessa. Ei siis ehtinyt kauaa olla suussa. Sukulaiset pelottelivat, että hampaat menee vinoiksi ja muuta, mutta sitten yhtäkkiä 2v ikäisenä jätti peukalon pois. Ajattelin itse ettei vartin suussa olo päivässä ole pahitteeksi kun poika siihen aina rauhoittui. Pidin huolta siitä, ettei peukalo mennyt suuhun kuin nukkumaan mennessä.