Lue keskustelun säännöt.
Kaisa Liskin haastattelu avasi silmäni
01.04.2012 |
Mun lapsuus ja nuoruus oli karseaa. Oma äiti ei välittänyt pätkän vertaa, olin aina vain tiellä. En koskaan unohda sitä kun polveni meni rappusissa kävellessä sijoiltaan. Menin kivusta ja säikähdyksestä itkien kotiin, mitä teki äiti - löi minua poskelle ystäväni nähden.
Isääni tapasin salaa, ja kun äiti sai tietää, sai tämä hirveät raivarit. Isä kuoli kun olin 14v. Lapsuudenkodista poismuutto tapahtui sillä tavalla että äiti sai häädön. Kun tulin raskaaksi, äiti suuttui. Kun sitten myöhemmin erosin huonosta liitosta lasteni isästä äiti suuttui.
Koskaan ei ole tukenut, aina haukkunut, arvostellut ja mollannut.
Olen yrittänyt pitää välejä yllä, turhaan. Häntä ei vaan kiinnosta. Ei muista lapsianikaan koskaan. Sisarustani ja hänen jälkikasvuaan kylläkin.
Liski sai minut ymmärtämään että mun ei ole mikään pakko. En aio enää yrittää yhtään mitään. Mulla on oma elämä, omat rakkaat joita en ikinä kohtele samoin.
Kommentit (4)
Ei asetettu mitään rajoja eikä välitetty. Päätti että kerran pn aikuinen voi valita ketä perheeseenä kuuluu. Ei ole ollut väleissä äitiinsä 10. vuoteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sinun tarinasi kuulostaa tosi surulliselta.
Onneksi tunnut tehneen tärkeän oivalluksen: on aika jättää menneet taakse ja rakentaa onnensa ITSE. Vaikka oletkin kokemustesi summa, niin ihan oikeasti ja aidosti tyytyväisyys elämään tulee omasta korvien välistä. Tulet olemaan onnellinen ihminen vielä ;)
helpottavaa tajuta, ettei omista sukulaisista tarvitse tykätä. Ei tarvitse edes olla tekemisissä.
Mikä siis liittyy huonoon lapsuuteen? En ole nimittäin lukenut, niin kiinnostaisi.