Kuvaile unelmiesi synnytys! :)
Minulla se menisi näin: Kotona tuntisin muutaman napakan mutta siedettävän supistuksen. Kovaa kipua ei tulisi, mutta " tietäisin" että nyt täytyy lähteä sairaalaan. Sairaalassa olisin täysin auki, ja saisin ponnistaa saman tien. Ponnistaisin pari kertaa, ja vauva solahtaisi ulos kuin liukas saippua.
Kommentit (13)
olisi mun unelma. EIkä jälkikäteenkään muuta oiretta kuin lapsi sylissä.
Pääsisin heti synnytysvastaanotosta saliin, jossa olisi ihana ja mukava kätilö. Hän toteasisi kohdunsuun olevan 4cm auki, ja saisin spinaalipuudutuksen, joka auttaisi sopivasti. Kohdunsuu aukeaisi nopeasti, ja ponnistelisin lapsen kivuttomasti maailmaan ilman välilihanleikkausta tai repeämiä. Vauvalla olisi kaikki hyvin, ja ihailtuani vauvaa, pääsisin suihkuun. Vauvan isä olisi tietysti koko ajan mukana.
menisin aamulla sairaalaan ja minut nukutettaisiin mieheni pitäessä minua kädestä.
kun heräisin, mies odottaisi minua uuden vauvan kanssa, enkä olisi leikkauksen jäljiltä yhtään kipeä ja arpi olisi kaunis.
osastolla olisimme 48h ja imetys sujuisi, huonetoverini olisi hiljainen mukava 10 lapsen lestadiolaisäiti. kaikki olisivat minulle hurjan ystävällisisä.
toivottavasti pelkosektio, johon olen menossa sujuu näin!
Vika meni suunnilleen noin kuin ap kuvaili, mutta jos vielä tulisin raskaaksi, toivoisin ennemmin vähän pitempää synnytystä. Joku tuollainen pari-kolme tuntia, että ehtisi synnärillä riisua muutakin kuin housut, käydä vaikka suihkussa ja esittäytyä kätilöille :)
Eli vastaan: pari-kolme tuntia, lapsivesi menisi kotona sellaiseen aikaan, ettei mies ole töissä, sairaalassa suihkuttelisin hetken, ehkä hetki pallon päällä tai keinutuolissa ja hallittu ponnistusvaihe. Yksi sellainen synnytys mulla on, jossa lapsi vain tuli, mitenkään en mielestäni ponnistanut, mutta en laittanut vastaankaan. Jäi tosi hyvä muisto siitä kerrasta eikä mitään repeämiä tms.
Ja sitten istukka syntyisi kivuttomasti, ei kovia jälkisupistuksia, imetys lähtisi käyntiin. Köllöteltäisiin vauvan ja miehen kanssa, juotaisiin kahvit, nautittaisiin...
Vierailija:
menisin aamulla sairaalaan ja minut nukutettaisiin mieheni pitäessä minua kädestä.kun heräisin, mies odottaisi minua uuden vauvan kanssa, enkä olisi leikkauksen jäljiltä yhtään kipeä ja arpi olisi kaunis.
osastolla olisimme 48h ja imetys sujuisi, huonetoverini olisi hiljainen mukava 10 lapsen lestadiolaisäiti. kaikki olisivat minulle hurjan ystävällisisä.
toivottavasti pelkosektio, johon olen menossa sujuu näin!
Pelkosektioiduille ollaan väkinäisen miellyttäviä jos jaksetaan, sympatiaa ei heru keneltäkään.
useilla sektio on kivuliaampaa kuin synnytys. eikä suunnitellussa sektiossa nukuteta.
tunnet sen, kun lapsi kaivetaan mahastasi.
jälkikivut ovat kamalia.
hehehe..minkäs ikäinen olet?
Kotona tiesin, että synnytys taitaa olla alkamassa, tai ehkä kuitenkaan ei, no, on se sittenkin. Sitten tuleekin jo kiire.
Päästään sairaalaan (10 min meni matkaan autolla), kätilö laittaa kiireesti kaikki valmiiksi ja sitten ponnistamaan. Vauva syntyy yhdellä työnnöllä.
Sairaalassa ehdittiin olla 26 minuuttia kun tyttö oli maailmassa.
synnytin viimeksi alakautta ja minua kohdeltiin kuin spitaalista!
tässä nyt vaan haaveilin.
-6-
minä ennemmin leikkaan ja kaivan sen vauvan itse mahastani kuin synnytän enää alakautta! se koski niin kauheasti ja vaan kesti ja kesti kätilön vittuillessa vieressä.....
kuinka ikä liittyy tähän? 39!
-6-
Yöllä heräsin supistuksiin, aamulla sairaalaan, suihkua, ammetta ja jakkaralla miehen ja ihanan kätilön tukemana lapsi maailmaan. No, unelmien synnytyksessä en vuotaisi niin paljon verta ja kohtu supistuisi normaalisti.
Jonkun verran haaveilen kyllä seuraavan synnyttämisestä veteen.
Vierailija:
No onneksi olin sairaalassa kotoa en ois ehtinyt sairaalaan