Kun 1v ei tottele..

Ei meillä ole kasvatusopasta koska maalaisjärkeä riittää. Suosittelin neuvolassa juttelua mutta kasvatusopas toimii myös jos ei tykkää neuvolassa puhua.

Joku muu suositteli oppaan hankkimista ja tuen sitä. Mutta miten vaan!

Ja toistan: minä en ole puhunut mistään täydellisenä olemisesta, ap sitä itse selvitti. Minä sanoin ettei ole täydellisiä äitejä, mutta ei tartte aiheuttaa lapselleen turhaa paskaa oloa koska tuo lapsi ei sitä ymmärrä miksi joutuu pinnikseen. Mutta jauhoin jo: oma on lapsensa.

Menen nyt omiin puuhiini. Kivaa päivää vaan kaikille! Ottakaa vastuu teoistanne. Ei se auta että esikoiselle tehdään kasvatusvirheitä, ihminen se esikoinenkin on.

6

Onneksi et ole minun äitini. Tuollaiset besserwisserit on ihan sietämättömiä.

huominen ja maanantai onkin vapaata töistä että ehdin lähteä katselemaan nuita sulkijoita :)



Kiitos kaikille neuvoista.



t. Ap

nupillinen hella.

nykyään pidetään niin kovin kauheana leikkikehää? Oma kuopukseni nousi tukea vasten pystyyn 6kk:n ikäisenä ja siitä alkoi vahtiminen!

Meillä oli leikkikehä ja siellä pehmeitä tyynyjä ja pari huopaa sekä tietysti mieleisiä leluja. Kun esim. laitoin ruokaa tai olin kädet taikinassa, laitoin lapsen leikkikehään turvaan. Hän ei sitä protestoinut,vaan touhusi -ja kaatuili- siellä ilman vaaraa.

Nyt kasvettuaan jo 1 v ja 8 kk ikäiseksi on jo paljon helpompaa.

Mutta tutkimusretkivaiheessa annoimme hänen tonkia sydämensä kyllyydestä muutamaa sallittua laatikkoa keittiössä ja yhtä olohuoneen tason laatikkoa. Niistä olin poistanut terävät ja vaaralliset esineet, mutta jättänyt juuri kippoja, kansia, silikonikaapimia, kauhoja jne.

Ja muut kaapit ja laatikot olivat kiellettyjä. Ensin myös kiinni teljettyjä, ettei niihin pääsy onnistunutkaan.

Nykyään sulkimia ei enää tarvita, kun mielenkiinto on jo toisaalla: kirjoissa, leluissa tms. (Kirjojakin saa tutkia sangen vapaasti, olemme nostaneet arvokkaimmat opukset sen verran korkeamalle, etteivät pienet kädet niihin yllä. Yllättävää kiinnostusta lapsi suuntaa humanistiseen tukimuskirjallisuuteen - jopa kielentutkimukseen... Välillä joku sivu repeää, mutta yleensä ei. Vaikka onhan siinä hommaa raahata kymmenet levitellyt kirjat monta kertaa päivässä takaisin hyllyyn. Mutta ei tätä loputtomiin ole kestänyt muidenkaan lasten kohdalla.)

Tsemppiä!

on mitäkin, siihen ei ole ohjelmoitu mitään etukäteen. Sen pitää antaa katsoa ja kokeilla, se ei muuten opi mitään. Ja ihan oikeesti Wahlgrenin Lapsikirjassa on kerrottu hyvin tämä vaihe, ja miten silloin tehdään, ja takaan että pari seuraavaa vuotta on teille molemmille paljon antoisampaa, jos tiedät mistä mikin kehitysvaihe johtuu, ja mihin sillä "pyritään".

Sun lapsi on mieleltään ihan vauva vielä, vaikka käveleekin ja tuntuu sinun silmissäsi tosi isolta. Hän ei vielä tiedä tästä elämästä mitään, ja ihan kaikki on kokeiltava monta, monta kertaa.



On ihan tavallista,että ekan lapsen kanssa ei oikein ymmärrä, kuinka kehittymätön lapsi on, vielä vuosikausia. Sitä helposti ajattelee, että ensin on se lyhyt vauvavaihe, ja sen jälkeen lapsi onkin jo tosi järkevä. Siksi esikoiset on usein tosi tiukan kasvatuksen kohteena, ja mitä enemmän lapsia perheessä on, sen rennompaa niitten nuorempien kanssa on. Vanhemmat kun jo tajuaa, ettei lapsi opi eikä ymmärrä yhtään sen nopeammin, vaikka vanhempi tekis mitä.



Meillä nuorempi on yksivuotias, ja kaikissa ovissa lapsilukot, tai sitten vetimet on ruuvattu pois. Noin sata kertaa päivässä vien lapsen pois koiran vesikupilta, ja kun isompi käy pissalla ovi auki, on pienempi heti päällään vessanpytyssä. Näin tapahtuu joka ikinen päivä, aina, vielä monta kuukautta tästä eteenpäin. Ekan lapsen kanssa olin ihan stressissä, nyt ei tunnu missään, korkeintaan huvittaa, että taasko toi on jossain läträämässä. Tiedän, että tämä kausi menee ohi ennenpitkää kuitenkin, joten nyt voi vaan lukita noita kaappeja ja nostella tavaroita ylemmäs.



Kaikki helpottaa nopeammin kuin miltä nyt tuntuu. Voimia vaan! :)

Veti kaiken alas, tonki ja penkoi, mikään järjen ääni ei auttanut. Lapsi oppi kävelemään aikaisin, 11kk iässä ja eihän sen ikäsellä paljon järki päätä paina. Ei-sanan merkityskään ei ole selvä. Yhden viikonlopun käytimme siihen, että kävimme kodin uudelleen läpi ja nostimme kaiken vaarallisen yläilmoihin (esim. vessaharja yläkaapin päälle, ehdottomasti kaikki pesuaineet ja lääkkeet) ja myös tavarat, mitä emme halunneet pienten käsien "tutkivan". Kaappeihin laitettiin niitä ikean lukkoja ja kun ne loppuivat kesken, lätkittiin jeesusteippiä (ilmastointiteippiä se kai on?) pätkä laatikoihin yms. Ei kovin kaunista sisustuksellisesti, mutta helpotti elämää todella paljon. Muutama laatikko jätettiin, mitä saa tonkia, mm. muovipurkkilaatikko, joten niissä purkeissa kahlasin kuukausia ;) Jotkut ovat sillä linjalla, etteivät tee näitä varotoimia lainkaan, ja voihan olla että lapsi tottuu ettei saa ottaa eikä tutkia, mutta minä en vaan jaksanut sitä. Elämä meni pelkäksi kieltämiseksi ja kiukkuavan tutkijan rajoittamiseksi, sormet jäivät kaapin oviem väliin jne. Helpotti ja rauhoitti olemista tosi paljon. Ja kuitenkin kun niitä sallittuja paikkoja jättää riittävästi ja oikeasti miettii, että mitkä asiat meillä oikeasti on kiellettyjä, niin sillä pääsee jo pitkälle. Ettei ala vahingossa kieltää vähän kaikkea, siinä ei ole järkeä. Eliminoikaa vaaralliset jutut ja ne mitä ette ehdottomasti halua että tongitaan, ja kaikkea loppua saa ainakin valvotusti tutkia ja tutustua. Ja sitten opetellaan laittamaan tavarat takaisin. Pikku hiljaa pikku hiljaa. Kyllä lapsi oppii, ja nauttii kun saa olla apulainen. Meillä ei edes vähän yli 2-vuotiaalla jäähyt vielä auta, se on hänelle vain leikki (piilosilla oloa). 1-vuotias ei tajua jäähyistä mitään, ihmettelee vaan, kun viedään yksin johonkin. Hyvä kun mietit näitä asioita, sitä voi olla siinä kaaoksessa aika ihmeissään, eikä tule mitenkään analyyttisesti ajateltua aina loppuun saakka kun tilanne päällä.

nykyään pidetään niin kovin kauheana leikkikehää? Oma kuopukseni nousi tukea vasten pystyyn 6kk:n ikäisenä ja siitä alkoi vahtiminen! Meillä oli leikkikehä ja siellä pehmeitä tyynyjä ja pari huopaa sekä tietysti mieleisiä leluja. Kun esim. laitoin ruokaa tai olin kädet taikinassa, laitoin lapsen leikkikehään turvaan. Hän ei sitä protestoinut,vaan touhusi -ja kaatuili- siellä ilman vaaraa.

sinne kun menee kylään, voi lapsen laittaa kehään ja siellä pysyy. Helpottaa sekä minun että äitini elämää, kun ei joka hetki tarvitse juosta perässä. Kehässä on muutama laatikko, joiden avaaminen on aina yhtä jännittävää, erilaisia leluja jne. tekemistä. Veljen vaimon mielestä systeemi on kamala, joten hän ei voi jättää lasta yökylään, koska silloin "teljetään kaltereiden taakse". Ei lapset siellä koko aikaa ole vaan ainoastaan sen verran kuin viihtyvät tai kun joku tärkeä asia pitää saada tehtyä (esim. verhojen mittaaminen, leikkaaminen ja ompelu ovat asia, jossa 1v ikäisestä ei ole apua).