Lue keskustelun säännöt.
te jotka olette dysfunktionaalisesta perheestä, mitkä ovat suhteenne nyt?
30.03.2012 |
eli siis mikä on suhteenne vanhempiinne nykyisin, oletteko läheiset, oletteko ylipäätään väleissä.
Dysfunktionaalisella tarkoitan nyt esim. alkoholismiperhettä, välivaltaperhettä, narsistin sabotoimaa perhettä, mt-henkilön (hoitamattomana) aiheutettua lasten laiminlyöntiä. Yleisellä tasolla siis kaikkia teitä joilla on helvetillinen lapsuus takana.
Itse en ole väkivaltaisen, persoonallisuushäiriöisen ja sadististen isäni takia missään tekemisissä lapsuudenkotiini.
Kysyn tätä mielenkiinnosta siksi, kun tuli tuosta alkoholismiketjusta mieleen se, että aina kaikki ongelmat pitäisi vain unohtaa, lakaista maton alle, ja teeskennellä että mitään ei olisi tapahtunut. Pystytkö sinä teeskentelemään?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli päihteiden väärinkäyttöä, narsismia, mielenterveysongelmia... Isäni kanssa en ole missään tekemisissä ja äidinkin kanssa hankalat välit.
Oma elämäni sujuu ihan hyvin, minulla on ihana mies ja lapset, hyvä työ ja kivat harrastukset. Huomaan kyllä, että parhaiten asiat pysyvät tasapainossa itselläni jos pidän elämäni mahdollisimman yksinkertaisena. Jotain tunne-elämän solmuja minulla siis varmasti on, jotka olisi tietysti hyvä selvittää. Näinkin pärjään ihan hyvin, kunhan muistan vältellä liian stressaavia ihmissuhdesotkuja.. :D
Voison antaa anteeksi jos pyydettäisiin, mutta vanhemmat kiistävät kaiken ja väittävät että mitään ei tapahtunut. Eivät aio pyytää anteeksi. Kyse sis todella kovasta väkivallasta, hakkaamista, potkimista jne ja aivan mielivaltaisesta, eli vaikkei tehnyt tuhmaa niin turpaan tuli silti. Vihaan isääni, joka teki tämän, ja äitiäni joka katsoi vierestä eikä puuttunut / auttanut mitenkään.
Eli alkoholisti-isä pahoinpiteli henkisesti koko perhettä vaikkei fyysistä väkivaltaa koskaan ollut. Lienee narsismin piirteitäkin hänessä. Muu perhe oli hänen palvelijoitaan ja passaajiaan, joiden elämän tuli pyöriä hänen ympärillään.
En ole koskaan edes keskustellut hänen kanssaan suoraan juomisesta. En ole uskaltanut. Tuskin tullaan koskaan keskustelemaan. Äitini säälittää, on jäänyt isän rinnalle ja nyt ihmettelee miksei lapset ja lapsenlapset juuri kyläile, vaikka taitaa sisimmässään tietää syyn. Säälittää siksikin että on valinnut elää sairaan miehen rinnalla vaikka hautaan asti, vaikka se tarkoittaa hajonneita välejä omiin lapsiinsa.
Välini omiin vanhempiini ovat siis aika nollissa. Äidin kanssa haluaisin olla tekemisissä mutta isä vaikeuttaa asioita todella paljon.
Vain erotuksena se että isä oli väkivaltanarsisti muttei alkkis. Mutta sama meno, hän oli diktaattori jota muut pelkäsivät, palvelivat ja miellyttivät, ja vaikka miten yritti olla kiltti ja huomaamaton niin nyrkistä tuli silti.
Välit isään menivät, kun isäni kävi raskaana ollessani kimppuuni, tuli riitaa kun sanoin hänelle jostain vastaan (isälle on oikeutus väkivaltaan se, jos joku on eri mieltä hänen kanssaan tai väittää vastaan). Silloin kilahti, isä olisi voinut tappaa sikiön raivopäissään. Laitoin älit isän kanssa poikki.
No, narsistihan ei jätä yhtäkään loukkausta kostamatta. Asia kostettiin niin että isä teki minut perinnöttömäksi, alkoi lyödä kiilaa veljeni ja minun väliin ostamalla hänele asunnon ja auton. Loppuhuipennuksena kielsi äidiltä yhteydenpidon minuun.
Emme ole olleet kuuteen vuoteen tekemisissä ja äitini ei ole tavannut lapsiani ollenkaan, siis sen jälkeen kun isä kielsi.
Isäni hulluuden ymmärrän ja hyväksyn, hän ei ole terve, mutta äitini käytös v***ttaa! Äitini valitsi kusipää isäni, ja hylkäsi oman tyttärensä ja ainoat lapsenlapsensa kokonaan. On siis hakkaavan miehensä rinnalla miestään palvellen, mieluummin kuin olisi väleissä lapsensa ja lastenlasten kanssa kait äitinikin on sairas ja läheisriippuvainen.
En aio isäni kanssa olla tekemisissä jatkossakaan. Äitini kanssa voisin, mutta äiti ei halua uhmata "herraansa ja hallitsijaansa" (suora lainaus isältäni).
Hullu perhe siis täälläkin: (
omat elinoloni olivat ihan ok, mutta silti ei ole lämpimät välit, tunnekylmyyttä ja sen sellaista. Mutta pahempaa löytyy lähipiiristä, eli alkkis-väkivaltaa ja lasten hyväksikäyttöä, ja siinä perheessä teeskennellään että mitään ei tapahtunut koskaan. Ja lapsenlastakin viedään sinne hoitoon vaikka taustat tiedetään. Eli ollaan väleissä vaikka kaikenlaisia kauheuksia tapahtunut.
Eli aika usein lakaistaan maton alle ja teeskennellään. Suomessa ei ole ollut sellaista asioiden selvittelykulttuuuria niinkuin esim jossain jenkeissä.