Mariseva YH vai kaunis lapseton? Kumpaan junaan miehet lähtis?

30-vuotias kahden pienen lapsen isä oli kyllästynyt kotona kaakattavaan mammaan, ei ollut enää kiinnostunut parisuhteesta, tämä äiti oli vaan lapsissa kii kokoajan eikä huomioinut yhtään enää miestä. Mies kyllästyi olemaan vaan kolmas pyörä ja elättäjä, siispä hän petti tätä mammaa minun kanssani :D Ollaan oltu jo vuosi yhdessä, meillä menee tosi hyvin, hänen 3 ja 5 vuotiaat pojat on meillä hoidossa joka toinen vkloppu ja hyvä niin :) tämä mamma ei oikeen tykkää, mutta isä haluaa kuitenki olla lasten elämässä. Mieheni on erittäin rakastunut minuun ja haluaa perustaa perheen minun kanssani. Alamme pian yrittää lasta ;) ja tää varmasi saa tämän eksän pään kiehumaan :D mitäs ei kiinnostunut parisuhteesta tms. silloin? Minä ainaki haluan lapsien tulon jälkeen yhteistäkin aikaa ja tehdä omia asioita. En jämähdä kotiäidiksi, en suinkaan. Hoidan lapseni mallikkaasti, mutta omistan elämässä muutakin, annan myös rakkautta miehelleni ja haluan seksiä :) Mieheni on todella kylmä tätä eksää kohtaan, eksä alussa soitteli meille keskellä yötä ja mieheni löi hänelle luun kurkkuu, lopetti häiriköinnin sit onneksi, mutta tällainen tarina minulla :D tämän eksä on muuten 33-vuotias, eli minua paljon vanhempi..

Ystäväni oli 10 vuotta sitten samassa jamassa kuin sinä, ja kertoo nyt ymmärtävänsä oikein hyvin miehensä 1. vaimoa.

Miehellä on nyt uusi rakkaus, ja nykyinen perhe saa kylmää kyytiä.

Melko tavallinen tarina tämmöisten miesten kanssa.

Sinullehan ei tietenkään näin voi käydä? Sinä kyllä osaat osaat olla lopun ikääsi miehellesi täydellinen pikkuvaimo?

lapseton tietysti, vaikka se olisi marisevakin.



Tai siis näin monet miehet ajattelevat. Minun mieheni kiersi vuosia kaikki yh:t kaukaa. Juuri siitä syystä, että hän ei halua pesäänsä toisen käen poikasta.



Rakastui onneton kuitenkin minuun niin pahasti, että joutui kuoppaamaan periaatteensa. Noh, ei se ole kovin helppoa ollut...

Voi kuule ap.



Yh-äitejä on moneen junaan, ihan niinkuin teitä sinkkujakin.



Itse olin pitkään yh, kasvatin lapseni hyvin ja tein asiat heidän ehdoillaan. Sitten tapasin mieheni, joka osaa arvostaa työtä mitä olen tehnyt. Hyvin käyttäytyvät, tasapainoiset lapset.

Ai niin, minä pidin myös koko yh-aikani itsestäni huolta, olin ja olen timisssä kunnossa. (Nyt kun minulla on mies, niin olen vieläkin paremmassa kunnossa kuin silloin kun hän "otti" minut, minulle kun jää enemmän aikaa pitää itsestäni huolta). Ja lopuksi, en sortunut marisemaan. Se ei olisi hyödyttänyt minua eikä ketään muutakaan.



Typerä yleistys ap.