Onko lapsellanne sinun vai puolisosi sukunimi?

Miehen suku vaikuttanut vahvasti Suomen itsenäistymiseen, joten halusimme tämän kohtalaisen pienen suvun sukunimen lapsille. Itse olen Korhonen, meitä on monta.

olemme naimisissa ja meillä on eri nimet. Pidin oman nimeni uran takia (siihen liittyvien tiettyjen asioiden takia, en jaksa selittää tarkemmin).



Jos minulla olisi hyvä suku, olisin laittanut lapseni ilman muuta omalle nimelleni. Mutta se syy miksi valitsin mieheni nimen on oma lähisukuni eli omat vanhempani. Ovat niin hirveitä, väkivaltaisia, tunnevammaisia ja häiriintyneitä ihmisiä, ovat minua pahoinpidelleet, uhanneet minua, puolisoani ja perhettäni, haukkuneet lapseni vammaisiksi jne (lista on loputon)



En kertakaikkiaan halunnut että lapsillani on yhtään mitään tekemistä vanhempieni kanssa. Eivät tapaa, eivät kommunikoi, ja viimeisin mitä olisin halunnut on se että lapsillani olisi sama sukunimi hirviöisäni kanssa. Siis vain ja ainostaan tämän takia lapsilleni tuli miehen nimi.

olemme mieheni kanssa naimisissa, mutta molemmat pidimme sukunimemme. Lapsille mies halusi minun sukunimen. Minulle olisi käynyt sekin, että lapsille tulee miehen sukunimi. Ehkä näin on kuitenkin käytännöllisempää sillä mieheni on ulkomaalainen ja sukunimensä slaavilainen mutta asumme kuitenkin Suomessa.

jouduimme lopulta arpomaan.



Olemme naimisissa, mutta minusta minulla on kaunis sukunimi ja miehellä ei. Siitä oli ainoastaan kysymys, muuten minulla ei ole mitään sitä vastaan että lapsilla on isänsä nimi (tai vaimolla miehensä nimi).

joka tosin tätä nykyä myös minun nimeni naimisiinmenon johdosta. Itse halusin aikoinaan lapselle isänsä sukunimen, eikä miehellä ollut mitään asiaa vastaan.

Minulle oli tärkeämpää että lapsilla on sama sukunimi kuin minulla, miehelle sillä ei olut niin väliä.

Molemmilla on tavallinen suht yleinen sukunimi.

Minun nimeni on vanha sukutilan nimi, miehen tuore ja keksitty.

nimi sekä lapsellani että minulla - vaihdoin eron jälkeen oman nimeni sekä lapselleni että itselleni-kuin kotiinpaluu!

Oma sukunimi on niin yleinen ja miehen sukuniemeä on alle 20 joten oli helppo valinta :)

Minun nimeni on harvinainen, miehen taas todella yleinen tusinanimi.

Olemme menossa naimisiin ja lapsikin tulossa. En haluaisi meille oikeastaan kummankaan suvun nimeä. Miehen sukulaiset ja erityisesti vanhemmat ovat ärsyttävän statustietoisia ja en koe heitä kovin läheisiksi ihmisiksi (olen tehnyt miehen kanssa kovasti töitä, että hän pääsisi yli kasvatuksensa aiheuttamista traumoista). Jos valitsemme heidän nimensä, he lukevat valintaan takuulla sellaisia merkityksiä, joita siinä ei ole (kuten että he ovat meille läheisiä kaikesta huolimatta..). En myöskään halua itse tulla "liitetyksi" tähän miehen sukuun nimen tasolla.



Mies puolestaan ei halua joutua vaihtamaan nimeään. Ilmeisesti kokee sen niin, että töissä olisi jotenkin noloa joutua selittämään miksi nimi on yhtäkkiä eri. Ja hankalaakin se olisi. No niin olisi minullekin, koska ammattini on julkinen ja olen jo saanut jonkin verran nimeä alallani.



En myöskään pidä ajatuksesta, että olisimme miehen kanssa eri nimisiä, koska silloin joutuisimme lapsen kohdalla käymään aivan samat väännöt ja keskustelut siitä, kumman nimi hänelle tulee. Ja kumpikin vaihtoehto olisi epäreilu, ja saisi tilanteen kuulostamaan siltä että lapsi on enemmän jomman kumman vanhemmista.



Miehen suvussa ollaan lisäksi kovin tarkkoja siitä, ettei vain jäädä vaille mitään, joten todennäköisesti suuttuvat jos ei heidän sukunsa nimeä jatketakaan.



Antakaa mun kaikki kestää!

Oma sukunimeni on lisäksi harvinainen (noin 20 kpl elossa), ja miehen yleinen.

koska se vain tuntui oikealta, että lapsi saa isänsä nimen. Naimisiin mennessämmi minäkin otin miehen sukunimen. Syynä tähän oli se, etten kunnioittanut oman sukunimeni antajaa (eli isääni) ja halusin näin tavallaan "katkaista" välit siihen sukuhaaraan. Mieheni sukunimi oli minun sukunimeä harvempi, ja ehkä jopa vähän kauniimpikin, joten sekin myös vaikutti asiaan :)