Työhaluttomia työttömiä ei ole.

jotain mukavaa, kevyttä ja helppoa saaden siitä 10 000 Euroa palkkaa...



Kyllä Suomessa on työhaluttomia. Just yksi tuttu on valittanut vuosia, ettei saa töitä. Meni aikuiskoulutukseen ja tykkää siitä mahdottomasti. Työpaikkoja on pilvin pimein ja sen suhteen elämän pitäisi nyt ratketa. Kappas, pitäisi valmistua toukokuussa ja nyt jo miettii, mitä seuraavaksi opiskelisi tai ei ainakaan aio töihin, kun siitä ei tienaa tarpeeksi versus tuet. Jäisi vain 300-400 Euroa plussalle kuukaudessa. Olishan tää pitänyt arvata. Ei sitä kiinnosta mikään työ, ei tule kiinnostamaankaan. Helpommalla pääsee kotona maatessa.

että työhaluttomia on valtaosa ihmisistä. Fyffen takiahan useimmat duuniin vääntäytyvät, harvoin silkasta halusta työtä kohtaan.

Valtaosa työttömistä on ihan työhaluisia ja työllistyväkin yleensä muutamassa kuukaudessa.



Mutta kyllä aika moni työntekoa, aamuisheräämistä ja ohjeitten noudattamista kamoa. Mitä sitten tulee niihin vaadittuihin palkkoihin ja etuihin - eli se on ihan ok, että vaatii mitä tahansa ja sitten on työnantajien vika, kun kukaan ei anna. Älä oikeesti viitti.

10.000e/kk ja työaika 4h/vkossa, niin tuskinpa kukaan mieluummin kotiin jää...

Itse olen työtön enkä saa rahaa nyt ollenkaan mistään, mutta siltikään en lähde työhön kuin työhön. Ei siksi, ettenkö töitä haluaisi vaan sen takia, ettei kiinnosta painaa niska limassa duunia surkealla palkalla. Ottaen huomioon senkin, että siitä palkasta menisi iso osa lasten hoitomaksuihin ja toiseen autoon, mikä pitäisi hankkia. Enhän mä hyötyisi käytännössä mitään.



Istunpa nyt sitten kotona pennittömänä miehen elätettävnä ja odottelen sopivaa työtä.

Enhän mä hyötyisi käytännössä mitään.

Paitsi että saisit työkokemusta ja olisit ylipäätänsä kiinni työelämässä. Mitä pidempi jakso poissa työelämästä, sitä vaikeampi päästä uudelleen työn syrjään kiinni.

Palkalla pitää pystyä elämään.

ja samalla pitäisi pystyä myös lapset elättämään...

Enhän mä hyötyisi käytännössä mitään.

Paitsi että saisit työkokemusta ja olisit ylipäätänsä kiinni työelämässä. Mitä pidempi jakso poissa työelämästä, sitä vaikeampi päästä uudelleen työn syrjään kiinni.

Valitti, että työkkäriin pitäisi taas mennä näyttäytymään ja miksei kaikkea voi hoitaa kotoa netistä. Sanoi suoraan, että mitään työtä ei aio tehdä ja hänellä on aina hyvät perustelut, jos työkkäri jotain ehdottaa..



Ehkä tekisi jotain helppoa työtä 100 000e vuosipalkalla. Mutta tyyppi on kyllä niin lorvaaja, että muuhun ei ryhdy.



Sitten on tietenkin työttömiä, jotka ottaisivat mitä tahansa vastaan. Esimerkiksi oma äitini. Töitä ei vain hänen koulutuksellaan saa, on ylikoulutettu paskaduuneihin eli niihin ei oteta. Ja koulutustaan vastaaviin töihin taas on ollut liian kauan poissa työelämästä. Ja ikä lähenee eläkeikää.

mutta nyt kun olen lähemmäs nelikymppinen, akateeminen ja työhistoriassa on näyttöjä enpäs lähdekään kahden tonnin kuukausipalkalla raatamaan, kun ansiosidonnainen on jo sen.



Ennen ei olisi tullut mieleenkään kieltäytyä, mutta ikävä todellisuus on, että ainakin näin humnisitisiia/yhteiskunnallisilla aloilla on tarjolla mielenkiintoisia, mutta aikaa vieviä, vastuullisia, haasteellisia hommia, joihin vaaditaan paljon ja palkka tosiaan voi olla alle 2500.



Ei kiitos, sanon nyt, ekan kerran pätkätyöelämässäsi.

että työttömät eivät perusta yrityksiä, joissa he toimisivat hyvinä työnantajian. Maksaisivat sellaista palkkaa ja tarjoaisivat etuja, joilla itsekin olisivat valmiita menemään töihin.

ettei tarvii sen jälkeen sossun/kelan luukulle mennä,olisi niitä työntekijöitäkin.



Ei se paljoa motivoi, kun saat käteen 1000e ja joudut vielä kiikuttamaan kelaan papereita ja hakemaan tukia.

Ja saat jokaikisen pennin laskea tarkkaan,että riittää edes peruselämiseen rahat, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.

työkokemusta on jo kertynyt mutta vakityötä ei tehnyt määräaikaisia töitä jo yli 10 vuoden ajan. Bruttopalkkaa en havittele paljoa, riittää että palkka alkaa kakkosella. Minulle on tärkeintä että pääsen verkostoitumaan työyhteisöön kotona olemisen sijaan ja että teen jotain jossa koen olevani hyödyllinen.



Olen nyt taas ollut muutaman kuukauden työttömänä määräaikaisen projektin jälkeen ja hakenut joka ikiseen paikkaan joka vain jotenkin liippaa läheltä omaa osaamistani. Siivoojan hommiakin voisin tehdä välillä, ellen olisi astmaattinen. En voi noin vain muuttaa työn perässä muualle, sillä miehen työ ja lasten koulut ja harrastukset pitävät meidät nykyisellä paikkakunnalla. Jokainen ei myöskään voi perustaa omaa yritystä, siihen on oltava kuitenkin jokin toimiva ja oikeasti kannattava idea sekä verkosto tukena.



Olen työnhakijana erittäin aktiivinen ja harvoin ehdin olla puolta vuotta työttömänä kun taas löytyy jotain työtä.

Työttömien syyllistäminen on väärä tapa yrittää edistää nopeaa työllistymistä. Olisi parempi että herjaajat pysyisivät loitolla näistä ketjuista, työttömyys ja etenkin naisvaltaisia aloja vaivaava pätkätyöläisyys on tarpeeksi raskasta muutenkin.

Ei se paljoa motivoi, kun saat käteen 1000e

Mistä kokopäiväisestä työstä jää vain tonni käteen? Siis ihan vilpittömästi kyselen. Mikä on tällöin brutto?

mutta vain pieni osa, eikä suurin osa niinkuin työlliset "kunnon" ihmiset olettavat. Sitten on niitä työhalukkaita, niin töissä kuin työttöminäkin, jotka eivät ole oikeasti työkykyisiä. Monet kuvittelevat pystyvänsä ja osaavansa ties mitä töitä, mutta töissä eivät tee kuin lisää työtä muille kun eivät esim. osaa käyttää tietokoneohjelmia yms. uusia juttuja. Ja työttömät jotka etsivät kaikenlaisia töitä ja ihmettelevät kun eivät pääse, itse kuvittelevat osaavansa, mutta työntantajat eivät vakuutu. Kyllä enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen mihin töihin kukakin sopii ja pystyy. Esim. minä olen niin lihava että minua ei palkata sen takia, enkä voi hakea esim. siivoojaksi, ei ole alan koulutusta, eikä fysiikka kestä.

Tässä kaupungissa on 1700 työtöntä, ja reilu 100 työpaikkaa (osa puhelinmyyntiä ym. provikkapaskaa) avoimet työpaikat ovat sellaisia että ilman alan koulutusta ei voi vaan mennä töihin, esim. lääkäreitä ja muuta sairaanhoitohenkilökuntaa haetaan koko ajan, samoin opettajia. Itse omasta mielestäni osaisin opettaa koulussa, ainakin ala-asteella, mutta jostain syystä siihenkin vaaditaan opettajan koulutusta. Sairaanhoitajaksi tai vanhusten hoitajaksi minusta ei ole, en kestä sairaita ihmisiä, ja kammoan yli kaiken sairaaloita, eikä varmaan kuntokaan kestäisi, vaan olisin hyvin äkkiä potilaana itsekin. Sitten on työpaikkoja jotka on perinteisiä miesten töitä, joista monista ei ole hajuakaan mitä työnimikkeet edes tarkoittavat.

Eli, jos ei tule sellaista työpaikkaa johon minun koulutukseni riittää, ja jota pystyn fyysisesti tekemään, en tule työllistymään. Yritän kyllä laihduttaa että jaksaisin paremmin ihan kotonakin, ehkä sitten pääsenkin joku kaunis päivä töihin.

Ei se paljoa motivoi, kun saat käteen 1000e

Mistä kokopäiväisestä työstä jää vain tonni käteen? Siis ihan vilpittömästi kyselen. Mikä on tällöin brutto?

Ennen veroja noin 1300 ja verojen jälkeen noin 1000 ja ihan täyspäiväsesti teen hommaa...

työkokemusta on jo kertynyt mutta vakityötä ei tehnyt määräaikaisia töitä jo yli 10 vuoden ajan. Bruttopalkkaa en havittele paljoa, riittää että palkka alkaa kakkosella. Minulle on tärkeintä että pääsen verkostoitumaan työyhteisöön kotona olemisen sijaan ja että teen jotain jossa koen olevani hyödyllinen.

Olen nyt taas ollut muutaman kuukauden työttömänä määräaikaisen projektin jälkeen ja hakenut joka ikiseen paikkaan joka vain jotenkin liippaa läheltä omaa osaamistani. Siivoojan hommiakin voisin tehdä välillä, ellen olisi astmaattinen. En voi noin vain muuttaa työn perässä muualle, sillä miehen työ ja lasten koulut ja harrastukset pitävät meidät nykyisellä paikkakunnalla. Jokainen ei myöskään voi perustaa omaa yritystä, siihen on oltava kuitenkin jokin toimiva ja oikeasti kannattava idea sekä verkosto tukena.

Olen työnhakijana erittäin aktiivinen ja harvoin ehdin olla puolta vuotta työttömänä kun taas löytyy jotain työtä.

Työttömien syyllistäminen on väärä tapa yrittää edistää nopeaa työllistymistä. Olisi parempi että herjaajat pysyisivät loitolla näistä ketjuista, työttömyys ja etenkin naisvaltaisia aloja vaivaava pätkätyöläisyys on tarpeeksi raskasta muutenkin.

Vaikka kommenttini on piikikkäitä, niin en tarkoita sinua - työhaluttomiakin oikeasti on. Useimmat hakee töitä, joskus se on vaikaa - mutta kuten tässäkin ketjusta ilmi tulee, niin mitä jos odotoukset ja reaalimaailma ei kohtaa niin kenenn on vika?

Ei nämä ketjut mitään edistä silloinkaan, jos työttömät vaan tukee toisiaan uskomaan, että ilkeät ihmiset sortaa heitä, heissä ei ole mitään vikaa vaan niissä kaikissa muissa. Uhriutuminen ei kehitä ketään, vaikka siinä olisikin kiva kieriskellä.

Onko sinusta muuten oikein haukkua vialliseksi vaikkapa työnatajaa, jolla on ollut mahdollisuus perustaa se oma yritys, joka on vaikka pantannut perheensä kodin yrityslainoja vastaan ja yrittäjät sitten hakee työehtojesopimuksen mukaisella alimmalla palkalla itselleen assistenttia? Vai saako yrittäjiä syyllistää aina, vielä ehkä silloinkin kun riskit realisoituu, yritys menee konkurssiin ja yrittäjästä tulee myös työtön ja hänellä on sen liäksi velkaa (jota hän on ehkä hetken maksanut jollekulle katkruutta aiheuttavan pientä palkaa)?

Ei se paljoa motivoi, kun saat käteen 1000e

Mistä kokopäiväisestä työstä jää vain tonni käteen? Siis ihan vilpittömästi kyselen. Mikä on tällöin brutto?

Lukuisissa naisvaltaisissa työpaikoissa joihin vaaditaan kuitenkin vähintään alempi korkeakoulututkinto on bruttopalkka 1600 €:n kieppeillä. Eipä siitä paljoa jää nettona käteen.

Ei se paljoa motivoi, kun saat käteen 1000e

Mistä kokopäiväisestä työstä jää vain tonni käteen? Siis ihan vilpittömästi kyselen. Mikä on tällöin brutto?

Voi olla ettei peruspalkkaa ole ollenkaan tai se on vaan muutamia satasia, jos ei onnistu myymään kokoajan hyvin ei tienaakaan juuri mitään.

Henkilökohtainen avustaja. Bruttopalkka kokopäivätunneilla n. 1300 euroa, katselin juuri MOLin sivuja.

Siivoustyöt, tuntipalkka vähän yli 8 euroa.

Kaikki ns. pätkätyöt, jos ei saa tarpeeksi tunteja. Silloinhan ansiot voivat helpostikin jäädä alle tuon.

Ei nämä ketjut mitään edistä silloinkaan, jos työttömät vaan tukee toisiaan uskomaan, että ilkeät ihmiset sortaa heitä, heissä ei ole mitään vikaa vaan niissä kaikissa muissa. Uhriutuminen ei kehitä ketään, vaikka siinä olisikin kiva kieriskellä.

Kun ihminen menettää työpaikkansa niin se asettuu mielestäsi samalla syrjään muusta yhteiskunnasta ja osaksi jotain homogeenista idioottimassaa ja menettää kyvyn ajatella yksilöllisesti?

Mielestäni tuo mitä kirjoitit kertoo ainoastaan omasta ahtaasta maailmankuvastasi, ei mistään mystisestä "työttömien yhteisestä maailmankuvasta".