Lue keskustelun säännöt.
DI:stä sairaanhoitajaksi?
28.03.2012 |
Valmistuin vuosi sitten DI tutkinnosta ja olen ollut ihan melko tyytyväisesti tässä töissä.. Jotenkin kumminkin tuntuu että tässä hommassa ei voi olla ihmisten kanssa niin paljon tekemisissä mitä haluaisin. Töissä on myös ns kovat arvot. Nyt mietinkin et jos vielä tempasisi ja lukisi ittensä SH:kis. Lääkäri olisi se 1. vaihtoehto mutta en taida jaksaa enää toista noin pitkää koulua. Kuulostaako ihan hullulta???
Kommentit (48)
Sitten olisit sairaalan ainoa hoitaja jolla on DI-koulutus. Mielestäni tarvitset onnea jotta edes saisit sairaanhoitajan paikan, koska olisit ylikoulutettu. Palkkauksesi saattaisi torpata esimiehen huoleen että olet liian erilainen muihin hoitajiin nähden, joka siis johtaa huoleen että joko sinä et sopeutuisi työyhteisöön tai työyhteisö ei sopeutuisi sinun läsnäoloon.
Sitten se sairaanhoitajan työn laatu. Kestäisitkö sen? Hoidettavana olisi paljon höperöitä vanhuksia joiden puheesta ei saa selvää vaikka tämän ajatukset olisivatkin kirkkaita. Puhumattakaan niistä jotka ovat katkeria ja ilkeitä päivästä toiseen kun parempaakaan tekemistä ei ole. Vanhuksetkin ovat ihmisiä ja ihmiset ovat erilaisia, eli paha elää vanhaksi ja hyvä ehtii muuttua katkeraksi ja järkevä ihminen ehtii muuttua hulluksi ja sekavaksi. Sitten ne lapsipotilaat... Kestäisitkö seurata tuskaa vierestä? Tai nähdä kun tuska nujertaa ihmisen sinun voimatta asialle mitään? Jossain vaiheessa joutuisit hyväksymään senkin että jotain ihmistä ei voi kukaan auttaa. Tai kestäisitkö sen jos sairaalan säännöt yms. säädökset estävät jonkin joka tekisi potilaan ikionnelliseksi. Voisitko ongelmatilanteessa noudattaa luotuja sääntöjä vai ottaisiko inhimillisyys sinusta vallan ja tekisit sen mikä on näennäisesti oikein ihmisenä?
Ota ihan kylmästi (tai lämpimästi) yhteyttä sellaiseen ihmiseen joka vastaa sairaanhoitajien palkkaamisesta, eli jonkun sairaalan henkilöstöpäällikköön tms., tarjoa hänelle vaikka lounasta, ja kysy häneltä sitten palkkaisiko hän ihmisen, joka oli ensin DI ja sitten kouluttautui sairaanhoitajaksi, jos sinun siis vielä tekee mieli SH:ksi tai noin muuten optimismia riittää.
Monella on yliopistotutkinto taskussa. Ei ollenkaan haittaa työnhaussa. Opiskelusta kiinnostuneelle on paremmat ylenemismahdollisuudetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko ketään joka olisi toteuttanut ko muutoksen?
jotenkin kumminkin olettaisin että esim tk:ssä töissä olessa ja lapsen ollessa kipeenä työkaverit ymmärtää paremmin jos jää kotiin hoitamaan kun sitten esim just jossian pörssiyhtiössä. Siellä katotaan heti että teet "miinusta" yhtiölle..
Ai mä luulin että naisvaltaisilla aloilla nimenomaan kytätään, koska joku jää äitiyslomalle ja kyräillään muutenkin poissaoloista, kuka joutuu paikkaamaan.
Hoet kovasti pörssiyhtiösanaa. Muista nyt, että DI voi olla muuallakin töissä kuin pörssiyhtiössä. Ei esim meidän työpaikalla syyllistetä yhtään ä-lomista tai lasten sairasteluista.
onko ketään joka olisi toteuttanut ko muutoksen?
jotenkin kumminkin olettaisin että esim tk:ssä töissä olessa ja lapsen ollessa kipeenä työkaverit ymmärtää paremmin jos jää kotiin hoitamaan kun sitten esim just jossian pörssiyhtiössä. Siellä katotaan heti että teet "miinusta" yhtiölle..
Ai mä luulin että naisvaltaisilla aloilla nimenomaan kytätään, koska joku jää äitiyslomalle ja kyräillään muutenkin poissaoloista, kuka joutuu paikkaamaan.
Hoet kovasti pörssiyhtiösanaa. Muista nyt, että DI voi olla muuallakin töissä kuin pörssiyhtiössä. Ei esim meidän työpaikalla syyllistetä yhtään ä-lomista tai lasten sairasteluista.
riippuu niin kovasti alasta ja oman alueen tilanteesta. Jos on halua muuttaa pääkaupunkiseudulle, niin varmasti on mukavasti töitä tarjolla. Muualla suomessa taas ei välttämättä niin olekaan. Etenkin jos on joutunut olemaan työttömänä ja vähän työkokemusta.
mutta mun teoria on, että sairaat ihmiset päätyy sairaaseen työyhteisöön ja terveet löytää itselleen sen terveemmän työyhteisön. Ja ihan siis sukupuolesta riippumatta. ;o)
Sitä vaan tietyt työpaikat vetää puoleensa tietynlaisia ihmisiä...
Sinua kiinnostaa siis sairaudet? Kestät hyvin sairauden näkemistä, eritteitä, verta jne? Kestät myös kohdata hyvin läheltä ns koko kansan kirjon? Hyvässä ja pahassa. No, sitten kannattaa vaihtaa alaa! Niin paljon kuin hoitsuja arvostankin, niin itse en vain pystyisi olemaan niiin lähellä kaikenlaisia sairaita ihmisiä...
DI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jotenkin vaikuttaa että pelkäät työelämään siirtymistä DI:nä. Eivät pörssiyhtiöt ja suuret yhtiöt ole huonoja työpaikkoja, kokemukseni mukaan niissä esim. äitiyslomat toimivat hyvin, koska suurilla on prosessit kunnossa ja lakisääteiset velvoitteet tiedossa, eikä epäasiallista hiillostusta harrasteta niin usein kuin pienemmissä putiikeissa.
Samoin kommenttisi mokailusta. Tokihan DI-hommissa voi isosti mokata, mutta ei yksi iso mokakaan pilaa uraasi - toki se ehkä takapakkia ottaa, mutta aika korjaa asiat. Sitäpaitsi, Harvoin mikään todella iso moka on osoitettavissa yhden ihmisen tekemiseksi, kyllä siinä on yleensä silloin validointi muillakin pettänyt. Mutta eihän sinulla huippu-ura ilmeisesti mitenkään tärkeä ole, et varmaan muuten edes sh-vaihtoehtoa miettisi.
DI-koulutuksella on mahdollisuus työskennellä monenlaisissa hommissa, ja jos vielä opiskelet, voit lukea vielä jonkun erikoisen sivuaineen, joka sitten auttaisi työnhaun laajentamisessa sekä maantieteellisesti että sisällöllisesti.
Anna myös DI:n työlle mahdollisuus - silläkin koulutuksella voit saada mielekkäitä työtä, hyvät työajat ilman vuorotyön ongelmia ja vähintään kohtuullisen palkan. Hyvin moni työelämässä päätyy tekemään vähän eri asioita kuin mihin on suoranaisesti kouluttautunut, joten älä ajattele omaa uraasi liian kapeana.
Senverran tosiaan omasta taustastani, että olen nuorempana opiskeluaikana ollut pari kesää sairaalassa töissä, että sikäli tuo "arki" ei tule yllätyksenä.
Oma alani kiinnostaa minua, on aina kiinnostanut. Suvun painostuksesta ei ollut kysymys. Lääkis mulla oli aina siinä toisena vaihtoehtona mutta en jaksanut koskaan lukea pääsykokeisiin niin hyvin että olisin mennyt kokeeseen.
Senverran tuosta SH:n vastuusta vielä.. Uskaltaisin melkein sanoa, että kun sairaalassa joku kuolee - hoitovirheeseenkin.. - se on vähän voi voi. Kun taas teet teollisuudessa vaikkapa laskenta tai huolimattomuusvirheen, ja kustannukset nousevat kymmeniin, jopa satoihin tuhansiin saat todennäköisesti potkut, menetät mahdollisesti saavuttamasi pätevyyden tehdä ko. asiaa, ja kaupan päälle todella huonon maineen. Elikkä paineet on oikeasti todella kovat välillä, ja virheita EI saisi sattua. Ainakaan pahoja.
Enkä usko että koskaan pääsisin mihinkään ihan huippupalkkoihin tällä alalla. Pitäisi kivuta johtoportaaseen. Uskon että oma palkkakehitykseni tyssää siihen n. neljään tonniin, ellen ryhdy radikaaleihin toimenpiteisiin: muuta maasta tai muuta helsinkiin.
Puntaroin tällähetkellä sitä, että onko palkka mulle tärkeä, vai esim se että voisin muuttaa johonkin pienempään kaupunkiin, ja työtilanne olisi ns. varma riippumatta siitä missä asuu tai hankkiiko lapsia.
Toisaalta usein kuulee, että vakipaikan saaminen alalla on hankalaa... mitenhän käytännössä lie?
etäällä potilaasta, kun käy vain kierrolla potilaiden luona ns. hoitaa papereita: sanelut ja lausunnot. Vastuu on kova ja kiireessä pitää arvioda toisen henkeen vaikuttavia asioita: sairaanhoitajana saan aina soitettua lääkärille, jolla viime kädessä vastuu.
Sairaanhoitajana saan siis olla lähempänä potilasta ja lääkäri kyllä kuuntelee minun mielipidettä hänen hoidossaan. Varsinkin päivystäessä lääkärillä on paljon ennestään tuntemattomia potilaita, joista hän joutuu tekemään päätökset ja kantamaan vastuun niistä. Selitinkö tarpeeksi?