Lue keskustelun säännöt.
DI:stä sairaanhoitajaksi?
28.03.2012 |
Valmistuin vuosi sitten DI tutkinnosta ja olen ollut ihan melko tyytyväisesti tässä töissä.. Jotenkin kumminkin tuntuu että tässä hommassa ei voi olla ihmisten kanssa niin paljon tekemisissä mitä haluaisin. Töissä on myös ns kovat arvot. Nyt mietinkin et jos vielä tempasisi ja lukisi ittensä SH:kis. Lääkäri olisi se 1. vaihtoehto mutta en taida jaksaa enää toista noin pitkää koulua. Kuulostaako ihan hullulta???
Kommentit (48)
Sitten olisit sairaalan ainoa hoitaja jolla on DI-koulutus. Mielestäni tarvitset onnea jotta edes saisit sairaanhoitajan paikan, koska olisit ylikoulutettu. Palkkauksesi saattaisi torpata esimiehen huoleen että olet liian erilainen muihin hoitajiin nähden, joka siis johtaa huoleen että joko sinä et sopeutuisi työyhteisöön tai työyhteisö ei sopeutuisi sinun läsnäoloon.
Sitten se sairaanhoitajan työn laatu. Kestäisitkö sen? Hoidettavana olisi paljon höperöitä vanhuksia joiden puheesta ei saa selvää vaikka tämän ajatukset olisivatkin kirkkaita. Puhumattakaan niistä jotka ovat katkeria ja ilkeitä päivästä toiseen kun parempaakaan tekemistä ei ole. Vanhuksetkin ovat ihmisiä ja ihmiset ovat erilaisia, eli paha elää vanhaksi ja hyvä ehtii muuttua katkeraksi ja järkevä ihminen ehtii muuttua hulluksi ja sekavaksi. Sitten ne lapsipotilaat... Kestäisitkö seurata tuskaa vierestä? Tai nähdä kun tuska nujertaa ihmisen sinun voimatta asialle mitään? Jossain vaiheessa joutuisit hyväksymään senkin että jotain ihmistä ei voi kukaan auttaa. Tai kestäisitkö sen jos sairaalan säännöt yms. säädökset estävät jonkin joka tekisi potilaan ikionnelliseksi. Voisitko ongelmatilanteessa noudattaa luotuja sääntöjä vai ottaisiko inhimillisyys sinusta vallan ja tekisit sen mikä on näennäisesti oikein ihmisenä?
Ota ihan kylmästi (tai lämpimästi) yhteyttä sellaiseen ihmiseen joka vastaa sairaanhoitajien palkkaamisesta, eli jonkun sairaalan henkilöstöpäällikköön tms., tarjoa hänelle vaikka lounasta, ja kysy häneltä sitten palkkaisiko hän ihmisen, joka oli ensin DI ja sitten kouluttautui sairaanhoitajaksi, jos sinun siis vielä tekee mieli SH:ksi tai noin muuten optimismia riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo opintovaiheessa rekrytoijat kiinnostuivat. Millainen ihminen voi oikeasti sanoa, ettei hänen kriteereillään "ylikouluttautunut" sh saa töitä?
Sitten olisit sairaalan ainoa hoitaja jolla on DI-koulutus. Mielestäni tarvitset onnea jotta edes saisit sairaanhoitajan paikan, koska olisit ylikoulutettu. Palkkauksesi saattaisi torpata esimiehen huoleen että olet liian erilainen muihin hoitajiin nähden, joka siis johtaa huoleen että joko sinä et sopeutuisi työyhteisöön tai työyhteisö ei sopeutuisi sinun läsnäoloon. Sitten se sairaanhoitajan työn laatu. Kestäisitkö sen? Hoidettavana olisi paljon höperöitä vanhuksia joiden puheesta ei saa selvää vaikka tämän ajatukset olisivatkin kirkkaita. Puhumattakaan niistä jotka ovat katkeria ja ilkeitä päivästä toiseen kun parempaakaan tekemistä ei ole. Vanhuksetkin ovat ihmisiä ja ihmiset ovat erilaisia, eli paha elää vanhaksi ja hyvä ehtii muuttua katkeraksi ja järkevä ihminen ehtii muuttua hulluksi ja sekavaksi. Sitten ne lapsipotilaat... Kestäisitkö seurata tuskaa vierestä? Tai nähdä kun tuska nujertaa ihmisen sinun voimatta asialle mitään? Jossain vaiheessa joutuisit hyväksymään senkin että jotain ihmistä ei voi kukaan auttaa. Tai kestäisitkö sen jos sairaalan säännöt yms. säädökset estävät jonkin joka tekisi potilaan ikionnelliseksi. Voisitko ongelmatilanteessa noudattaa luotuja sääntöjä vai ottaisiko inhimillisyys sinusta vallan ja tekisit sen mikä on näennäisesti oikein ihmisenä? Ota ihan kylmästi (tai lämpimästi) yhteyttä sellaiseen ihmiseen joka vastaa sairaanhoitajien palkkaamisesta, eli jonkun sairaalan henkilöstöpäällikköön tms., tarjoa hänelle vaikka lounasta, ja kysy häneltä sitten palkkaisiko hän ihmisen, joka oli ensin DI ja sitten kouluttautui sairaanhoitajaksi, jos sinun siis vielä tekee mieli SH:ksi tai noin muuten optimismia riittää.
Sairaanhoitaja hakee paikkaa sh:n koulutuksella, ei sillä ole mitään merkitystä mikä sun aiempi koulutus on.
tekemästä joskus myös DI:n hommia.
just DI naisesta, joka oli kouluttautunut nelikymppisenä sairaanhoitajaksi. Vaikutti tyytyväiseltä. Vai oliko se Kotivinkki-lehdessä, no jossain kummiskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua jäi kiinnostamaan miksi alun perin olet opiskellut Di:ksi? Onko se joku suvun paine vai menitkö sinne kun et jaksanut lukea lääkiksen pääsykokeisiin ? Oletko mielestäsi ammattitaitoinen ja onkon sinulla ura- ja palkkakehitystä näkyvillä ?
Itse olen ollut DI-tehtävissä parikymmenyä vuotta. Minut on jossain testattu että ns. hoivavietti on alhainen ja johtamisominaisuudet aika vahvat. Mitä mieltä olet itsestäsi ?
Di:n ammatti ei mitenkään estä lasten hankintaa, eikä sitä katsota kieroon.
Sen myönnän että di:n ammatti on vaativa, mutta se on vaativa myös miehelle. Jos et pärjää ja jaksa, etkä koe olevasi oikealla alalla, vaihda ihmeessä. Ei se rivi-di:n tulevaisuus niin ruusuinen ole. Tarvii olla hyvä että saa isot palkat.
On eri asia rikkoa töissä tietokone vahingossa kuin annostella väärin potilaalle, joka kuolee sen seurauksena. Ei kiitos. Lue kirja Rankka kutsumus- Kaarina Davis, siinä voit saada aika realistisen kuvan alasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Sairaanhoitaja hakee paikkaa sh:n koulutuksella, ei sillä ole mitään merkitystä mikä sun aiempi koulutus on.
[/quote]
Ihmisiä on ennenkin käännytetty pesteistä ylikoulutuksen verukkeella. Aiempi DI-koulutus taatusti herättää kysymyksiä ja epäilyjä joihin joutuu vastaamaan. Ensimmäinen este on saada koulutuspaikka.
Kouluttautumisen jälkeen esteitä tuskin on. Tarvitaan vain sairaalan työpaikkailmoitus jossa haetaan sairaanhoitajaa. Heillä tuskin on sitten enää oikeutta käännyttää paikasta ihmistä jolla jo on SH:n paperit. Tai ainakin tarvitsevat painavan syyn jotta hakija voidaan katsoa epäsopivaksi.
Pieleen meni tekstin lainaus. Ensimmäinen lause ei ollut itseni kirjoittama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun peruspalkka 2300 e, bruttona siis. Siihen lisät päälle mikäli tekee työtä viikonloppuisin ja yö/iltavuoroissa. Mulla työkokemusta hilkun alle 5 vee, eli kun 5 vuotta täyttyy, nousee peruspalkka noin satasella.
....jos hermot kestää kanalauman kaakatusta ja akkojen selkäänpuukotusta, palkkakaan ei oikeen korvaa menetettyä vapaa-aikaa.
nimim. ei ikinä enää naisvaltaselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen itse ollut 70-80% miesten ympäröimä nyt.. ööh, jotain 8 vuotta. Ensin yo:lla ja nyt töissä. Välillä tuntuu että olisi ihana olla paikassa töissä missä on paljon naisia, voisi puhua kaikista kampaaja ym hommista mistä on muuten vähän hankala keksiä kahvipöytäkeskustelua useimmiten keski-ikäisten miesten kanssa. KAIPAAN NAISIA SEURAKSI!
Ei herran tähden töissä!
t. toinen DI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun aina vaan puhutte vanhusten hoidosta, mikä sekin on tärkeää, mutta ei tokikaan ainut paikka työllistyä.
Mulle sanoi ammatinvalintapsykologi suoraan, että tyydyttäisikö sh:n työ mua kuitenkaan, kun olen tottunut vaativampaan työhön ja opinnot tuntuisi kovin helpoilta.
Samaa sanoi pari lääkärikaveria. Lisäksi sanoivat sitä, että sairaanhoitajista osa on niin pöhköjä ja laiskoja, että tn. kokisin tuskaa työskennellä niiden kanssa. (siis sanoivat toki, että osa fiksuja ja päteviä) Puhuivat pitkään myös ylihoitajista, joista kuulemma valitettavan moni pitää suosikkijärjestelmää, jossa osaamisella ja ahkeruudella ei pärjää vaan suosikkeja on usein ne surkeimmat hoitajat. Sivusta tekee kuulemma pahaa seurata sitä nokkimisjärjestystä, jossa ahkerat ja hyvät lynkataan ja laiskiaiset vetää yhtä köyttä työhönsä kykenemättömän ylihoitajan kanssa.
t: DI minäkin
Mulle sanoi ammatinvalintapsykologi suoraan, että tyydyttäisikö sh:n työ mua kuitenkaan, kun olen tottunut vaativampaan työhön ja opinnot tuntuisi kovin helpoilta.
Samaa sanoi pari lääkärikaveria. Lisäksi sanoivat sitä, että sairaanhoitajista osa on niin pöhköjä ja laiskoja, että tn. kokisin tuskaa työskennellä niiden kanssa. (siis sanoivat toki, että osa fiksuja ja päteviä) Puhuivat pitkään myös ylihoitajista, joista kuulemma valitettavan moni pitää suosikkijärjestelmää, jossa osaamisella ja ahkeruudella ei pärjää vaan suosikkeja on usein ne surkeimmat hoitajat. Sivusta tekee kuulemma pahaa seurata sitä nokkimisjärjestystä, jossa ahkerat ja hyvät lynkataan ja laiskiaiset vetää yhtä köyttä työhönsä kykenemättömän ylihoitajan kanssa.
t: DI minäkin
tottakai saat. Tuttuni joka siis 40v tekniikan tohtorina lähti opiskelemaan terveydenhoitajaksi oli ensimmäisen opiskelukesänsä vanhainkodissa töissä, ei kukaan kysele mitä olet tehnyt ennen kuin sairaanhoitajaksi ryhdyit. Samoin tuo toisen DI kirjoitus, sairaanhoitaja voi valita paikan jossa on hyvä olla, harva varmaan saa heti valmistuttuaan vakipaikkaa mutta töitä kyllä riittää.
tuotantoalouden DI:stä, joka siis opiskeli sairaanhoitajaksi.
Olen itse aikonaan hakenut polille tietotekniikkaa lukemaan ja nyt sairaanhoitaja (en päässyt sisään, kun ensimmäinen poikaystäväni oli jättänyt mut ennen pääsykokeita ja ei kiinnostanut siitä syystä kokeet). Ajauduin sairaanhoitajaksi, vaikka hain lääkikseenkin. Lukemisinto lääkiksen pääsykokeisiin lopahti, kun sain paikan sairaanhoitajaksi opiskelemaan ja ajattelin, että pyrin myöhemmin terveydenhuoltoalan kiintiössä.
Lähestyn neljääkymmentä ja ajattelen, etten vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Olin kotona lasten kanssa lähes kahdeksan vuotta ja nyt olen muutaman vuoden óllut taas töissä. Olen todella tyytyväinen työpaikkaani ja työkavereihin. Ei todellakaan ole mikään "naiset puukottaa toisiaan selkään" -työpaikka ja meillä on myös miehiä töissä.
En todellakaan haluaisi enää lääkäriksi, kun näen työssäni kokoajan mitä heidän työnsä on. Kyllä hoitajana voi löytää haastetta työhönsä ihan hyvin ja kuitenkin työn voi jättää työpaikalle toisten jatkettavaksi vuoron päättyessä.
Sitä en osaa sanoa, olisiko se sinulle hyvä, että vaihdat alaa, mutta voin vastata kysymyksiin sairaanhoitajan työstä, jos haluat.
verrattuna sh:n työhön?
tuotantoalouden DI:stä, joka siis opiskeli sairaanhoitajaksi.
Olen itse aikonaan hakenut polille tietotekniikkaa lukemaan ja nyt sairaanhoitaja (en päässyt sisään, kun ensimmäinen poikaystäväni oli jättänyt mut ennen pääsykokeita ja ei kiinnostanut siitä syystä kokeet). Ajauduin sairaanhoitajaksi, vaikka hain lääkikseenkin. Lukemisinto lääkiksen pääsykokeisiin lopahti, kun sain paikan sairaanhoitajaksi opiskelemaan ja ajattelin, että pyrin myöhemmin terveydenhuoltoalan kiintiössä.
Lähestyn neljääkymmentä ja ajattelen, etten vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona. Olin kotona lasten kanssa lähes kahdeksan vuotta ja nyt olen muutaman vuoden óllut taas töissä. Olen todella tyytyväinen työpaikkaani ja työkavereihin. Ei todellakaan ole mikään "naiset puukottaa toisiaan selkään" -työpaikka ja meillä on myös miehiä töissä.
En todellakaan haluaisi enää lääkäriksi, kun näen työssäni kokoajan mitä heidän työnsä on. Kyllä hoitajana voi löytää haastetta työhönsä ihan hyvin ja kuitenkin työn voi jättää työpaikalle toisten jatkettavaksi vuoron päättyessä.
Sitä en osaa sanoa, olisiko se sinulle hyvä, että vaihdat alaa, mutta voin vastata kysymyksiin sairaanhoitajan työstä, jos haluat.
laittakaapa hoitsut teidän kk palkkoja vaikka tähän listaan, niin saa jotain näppituntumaa tulotasoon. Itse varmaan tykkäisinkin tehdä iltaa ja yötä.. Pistäkää siis vaikka et paljon palkasta on lisiä, ym
Ja mies DI: oletko varma, että jaksaisit ihan lähihoitajan hommia? Itselläni on lähäreinä kavereita, ja vaikuttaa kyllä tosi raskaalle hommmalle. Itse tunnen sairaalaympäristöä senverran, että siellä uskoisin viihtyväni. Vanhusten vuodeosasto tms ei ainakaan nyt tunnu omalta..