Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitäisikö osallistua sikiöseulontaan?
28.03.2012 |
Olen ensimmäistä kertaa raskaana ja nyt pitäisi päättää osallistummeko sikiöseulontaan, jolla kartoitetaan down-riskiä.
Koen asian vaikeaksi. Mies on työmatkalla koko viikon ja osallistumisesta pitää päättää viikon loppuun mennessä. En siis ehdi keskustella yhdessä hänen kanssaan niin tyhjentävästi kuin haluaisin. Lisäksi en tiedä asiasta muuta kuin sen, että kohonnut riski voi merkitä down-lasta tai sitten ei, ja että kaikkia poikkeavuuksia ei testeillä havaita kuitenkaan. Raskaus alkoi niin nopeasti että emme ole myöskään ehtineet lainkaan keskustella, mitä tekisimme jos tuollainen kohonnut riski havaittaisiin. Lähtökohtaisesti abortti on itselleni hyvin vaikea ajatus, mutta niin on erityisen paljon hoivaa vaativan lapsen kasvattaminenkin (mies on meillä se, joka enemmän on halunnut lapsia - itseäni huolettaa uran hankaloituminen ja yksilökeskeisyyden täydellinen menettäminen äitiyden myötä, vaikka periaatteessa suhtaudunkin myönteisesti).
Olisin kiitollinen, jos kertoisitte omia syitänne, miksi menitte tai jätitte väliin tuon seulonnan.
Kommentit (9)
koska sekä minä että mies olemme sitä mieltä että vammainenkin lapsi on tervetullut emmekä missään tilanteessa keskeyttäisi raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en olisi tehnyt aborttia (kenties jos sikiöllä ei olis ollut teoreettisiakaan eloonjäämismahdollisuuksia). Mutta halusin valmistautua, jos jotain olis. Mulla oli kohonnuyt riski, ja kävin sikiötutkimusyksikössä , jossa saatiin paljon tietoa ja ultrattiin. Minulle tarjotiiin lapsivesipunktiota, mutta en ottanut sitä, koska katsoin keskenmenoriskin olevan liian ison. Terve lapsi si syntyi ajallaam.
No menkää ihmeessä. Eihän noihin osallistuminen tarkoita, että tekisitte abortin, jos kehitysvamma paljastuisi. Voitte ottaa asian siltä kantilta, että jos jotain paljastuu, saatte enemmän aikaa varautua tulevaan haasteeseen. Tai sitten, jos jotain todella vakavaa paljastuu (esim. sellaista, että vauva ei millään selviäisi hengissä synnyttyään), voi olla parempi tehdä se abortti, kuin että kävisi täyspitkän raskauden ja synnytyksen läpi.
Ja sitten tuossa on se hyvä puoli, että pääsette aiemmin ultraan katselemaan pikkuista. Varmasti siellä on kaikki hyvin. Niin on ihan valtaosalla vauvoista.
...mutta mitä hyötyä siitä tiedon saamisesta sitten oikeastaan on? Jos tulee tieto, että on kohonnut riski, niin entä sitten? Silloin joutuu todennäköisesti mahdottomaan valintatilanteeseen: abortoidako sikiö ihan vain sen riskin vuoksi, vaikka se voi olla myös terve. En todella tiedä, miten sellaisen valinnan tekisin. Jos taas todetaan kaiken olevan kunnossa, niin sehän ei myöskään välttämättä pidä paikkaansa.
Joskus liika tieto on vain haitaksi.
ap
ap
...mutta mitä hyötyä siitä tiedon saamisesta sitten oikeastaan on? Jos tulee tieto, että on kohonnut riski, niin entä sitten? Silloin joutuu todennäköisesti mahdottomaan valintatilanteeseen: abortoidako sikiö ihan vain sen riskin vuoksi, vaikka se voi olla myös terve. En todella tiedä, miten sellaisen valinnan tekisin. Jos taas todetaan kaiken olevan kunnossa, niin sehän ei myöskään välttämättä pidä paikkaansa.
Joskus liika tieto on vain haitaksi.
ap
ap
todetaan kohonnut riski, sinut ohjataan jatkotutkimuksiin. Mä kävin siinä verikokeessa (onko se nyt sitten se yhdistelmäseula?) ja todettiin, ettei kohonnutta riskiä ole. Tuo verikoe kertoo 85% tarkkuudella, onko riskiä vai ei. Niistä, joilla riski on, on lopulta vammainen lapsi ehkä yhdellä prosentilla tai jotain. Siis hyvin pieni osuus määrällisesti. Et siis periaatteessa joudu abortoimaan sikiötä, joka saattaakin olla terve, jos siis aborttiin päätyisit.
Mitä hyötyä siis? Saat mielenrauhan, mikäli lapsi todetaan terveeksi (vaikka aina onkin pieni mahdollisuus, ettei se olekaan terve, mutta noin periaatteessa), tai saat aikaa valmistautua vammaisen lapsen kanssa elämiseen. Uskoisin, että on parempi saada käsitellä asia etukäteen kuin synnytyslaitoksella yllättyä, kun lapsi onkin vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä teet tän ap nyt liian vaikeaksi itelles. Päätä vaik etukäteen että et keskeytä raskautta vaikka mikä olis. Kivahan se on päästä näkemään vauva! Mulle tuo todensi raskauden paremmin kuin tikkutesti ikinä ja tietty olen sen verta pinnallinen et huojennuin ku vauvalla oli kaks jalkaa ja kädet ja sydän ja maha ja erottuva nenäluu. Eihän seulassa käyminen vielä pakota punktioon ja aborttiin. Aiotko lukea tulevan lapsen koulutodistuksetkin vain pimeässä välttyäkses mahdollisilta ikäviltä tiedoilta?
sain paljon asiaantuntevaa asiallista tietoa sikiötutkimusyksikössä, ja vaikka en punkitiota ottanutkaan, niin olin ihan luottavaisilla mielin sen jälkeen. Kuetn lääkäri sanoi, ettei se ole kellosepän työtä, takuuta terveestä lapsesta ei voi koskaan antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpotushan se sitten on tietää, jos lapsella ei ole kohonnutta riskiä. Eikä se kohonnut riskikään välttämättä tarkoita down-lasta! Mene ihmeessä selvittämään asia. Mulle kätilö sanoi siinä jo ultratessa, että niskaturvotus näyttää tosi olemattomalta (tiedä sitten oliko katsonut papereista, että osallistun seulontaan).
Mä menin, koska halusin tietää. En edes harkinnut menemättä jättämistä.
Alue: Aihe vapaa
ei osallistuttu verikokeeseen. Mutta voithan sä osallistua molempiin, verikoe ei kummoisempi juttu ole, vaikka siinä kävisi ns. turhaankin.
Samalla tavalla voit ultrassa kuulla jotain ikävää, jonka jälkeen pitää miettiä jatkoa.