Miehen äiti haluaa lapsenlapsia.

Meillä oli samanlaista jatkuvaa utelua ja painostusta, mutta oman äitini taholta. Samoin tuntui, että koko perkeleen suku uteli jatkuvasti meidän lapsentekosuunnitelmia. Jokaiselle vastasin ihan suoraan, että se on kuule ihan mun ja mieheni välinen asia. Ja näinhän se onkin. Varmasti moni näki mun naamataulusta, että otin nokkiini ja moni ei tullut utelemaan toista kertaa. Välillä en ymmärrä, mikä edellistä sukupolvea riivaa. Tuollainen on moukkamaista käytöstä. Kyseessä on intiimiasia.



Mun hyvä ystäväni kärsii lapsettomuudesta ja päätyi lopulta hommaamaan itselleen keskusteluapua tuon asian tiimoilta. Tilannetta ei helpottanut suinkaan hänen utelevat ja painostavat sukulaiset...



Sano vaan anopillesi suoraan, että nuo asiat on yksityisasioita.

yhtä kuin avo suhteen anoppi? Vai lyöntivirhe?



Lasten hankkiminen on joka tapauksessa ihan teidän oma asia. Ymmärrettävää, että joku haluaa lapsen lapsia, mutta se ei oikeuta painostamaan ketään.



Sinuna sanoisin sille anopille kerran ihan ystävällisesti ja suoraan, että te miehen kanssa päätätte asiasta ja et katso asialliseksi jatkuvaa tivaamista. Kerro, että ilmoitatte kyllä hänelle jos/kun lapsen lapsia on tiedossa.

Ne on todellakin YKSITYISASIOITA jotka ei kuulu muille vaikka kuinka haluaisi lapsenlapsia! Kaikki, kun ei saa lapsia vaikka kuinka haluaisivat ja kaikki eivät edes halua niin minusta todella loukkaavaa ja epäkohteliasta kysellä tuollaisia asioita. Jotenkin tuntuu, että miltei kaikki vanhemmat ihmiset pitää sitä ihan AUTOMAATTISENA, että kaikki haluavat ja hankkivat lapsia... Mutta siinäpä, niin ei aina käy syystä tai toisesta.

raskasta käydä siellä kun äiti kyyneleet silmissä suree sitä ettei ole saanut lainkaan lastenlapsia. Ja yrittää painostaa vielä minua niitä hankkimaan vaikka olen jo neljänkymmenen, kun veli ei vaikuta siltä että menisi koskaan edes naimisiin. Ahdistaa tuottaa surua omalle rakkaalle äidille mutta en minä voi lasta alkaa hankkimaan vain siksi että äiti haluaa lastenlapsen! Itse en enää koe että jaksaisin lasta.

Jos anoppi suoraan sanoo, että hän tahtoo teiltä lapsenlapsia, voit sanoa takaisin, että te tahdotte ennakkoperintöä.

Luulisi tuolla lausahduksella anopin alkavan miettiä asioita, aina kun ei voi saada sitä mitä tahtoo.

ettei päästä täällä haukkumaan. ;)



Ongelmallista onkin, että olen sanonut asiasta aivan suoraan. Eli että se on meidän päätettävissämme eikä painostaminen ainakaan edistä asiaa. Ei mene perille. Samaten mies on pyytänyt äitiään lopettamaan utelun ja jatkuvan vihjailun. Meillä molemmilla on olo, että meitä syyllistetään siitä ettemme koe vielä olevamme valmiita vanhemmiksi. Anopin mielestä nyt olisi "hyvä aika", "sopiva ikä" jne. ja hän "ei voi ymmärtää" miksemme me sitä tajua. Meillä on iän puolesta aikaa, eikä suurperhettä haaveissa.



Elämänneuvot on ihan kivoja mutta joskus pitäisi tajuta että omat lapset tekevät aikuisina omat päätökset.

Minun äitini uskoo jo että minä en lapsia hanki (olen 38v, mieheni 49v). Odottaa sitten että siskoni onnistuisi tulemaan raskaaksi ja veljeni onnistuisi vakiintumaan lasta haluavan riittävän nuoren naisen kanssa.

raskasta käydä siellä kun äiti kyyneleet silmissä suree sitä ettei ole saanut lainkaan lastenlapsia. Ja yrittää painostaa vielä minua niitä hankkimaan vaikka olen jo neljänkymmenen, kun veli ei vaikuta siltä että menisi koskaan edes naimisiin. Ahdistaa tuottaa surua omalle rakkaalle äidille mutta en minä voi lasta alkaa hankkimaan vain siksi että äiti haluaa lastenlapsen! Itse en enää koe että jaksaisin lasta.

Kun ei haluaisi loukata kenenkään tunteita, mutta samalla kokee että kyseessä on niin suuri asia, että vanhempien tulisi tajuta että asia on heidän päätösvaltansa ulkopuolella ja harva niitä lapsia tekee isovanhempien iloksi jos itsellä ei halua ole.

Onhan näissä sukupolvierot aika selkeitä. Mitä sitä nyt sitten vastaisi argumentteihin, joiden mukaan ennen oli paremmin kun asiaa ei tarvinnut sen pahemmin miettiä ja lapsia tuli monille nuorena. Minusta ehkäisy on hyvä ja kannatettava juttu, ehkä läpset saisivat silloin syntyä toivottuina ja odotettuina.

ap

Mun anoppi ei halua lapsenlapsia ja kun ensimmäinen oli tulossa, niin sehän oli ihan kauhistus. Eikä hänkään ymmärrä, ettei asia kuulu hänelle. Itsellä meni välit tämän takia anoppiin.

on pahimman luokan luupää. Jos olette jo sanoneet et lopettaa tuollaisen ja vielä jatkaa! Älkää vierailko vähään aikaan. Sit kun kyselee syytä, niin sanot sille että sua loukkaa tuollainen käytös.

Ei kuulu tälle miehen äidille. Se että hän on palvonut ja paaponut lapsiaan ei oikeuta mihinkään. Ehkä ei olisi kannattanut?

lastenlasten mankuminen on tuttua täälläkin. Molemmat vanhemmat mankuivat, alkuun vihjaillen, sitten suoraan kysyen, viimein törkeästi painostaen ja kiristäen.



Emme pitäneet mitään kiirettä ja olin pitkästi yli 30v kun lapsi syntyi. No siihen loppui lapsenlapsikiinnostus! Ristiäisiin asti vielä lapsenlapsihuuma jaksoi kantaa, siellä esitettiin niin isovanhempaa, mutta siihen tyssäsi.



Kummatkaan isovanhemmat eivät ole ikinä auttaneet mitenkään missään, eivät ole leikkineet, viettäneet aikaa tai hoitaneet lapsenlapsia sekuntiakaan, eivät viitsi käydä kuin kerran vuodessa tai kerran kahdessa vuodessa, eivät halua meluisia sotkevia lapsenlapsia sinne. Eli ovat ihan ventovieraita ihmisiä, lapset eivät muista/kiinny kun nähdään kerta vuoteen tai harvemmin.



Joten mankuivat vaan mankumisen takia, eli siksi että niin "kuuluu" tehdä ja lapsenlapset ovat status. Lastenlasten kuvia kyllä esittelevät puolitutuille ja valehtelevat päin naamaa että "niin hoidetaan ja autetaan lastenlasten perhettä" ja "niin on rakkaat lapsenlapset". Totuus on se ettei kertaakaan ole hoidettu, leikitty tai edes sylissä pidetty.



Joten tarinan opetus: älä IKINÄ, missään olosuhteissa, tee lasta toisten pyynnöstä tai toisten mieliksi. Älä myöskään usko lupauksia että "me sitten autetaan kaikessa" ja "lapsenlapset ovat aina tervetulleita hoitoon". Itsekin nämä lupaukset sain kuulla, ja - hups - niitä ei sitten todellakaan pidetty kun tosipaikka koitti.



Nyt lapsia on siis jo kolme, ja se onnettoman pieni, vähäinenkin isovanhemmuusinto on jo kuollut lopullisesti ja kokonaan.



Sano sille mummolle että lopettaa mankumisen ja asia ei sille kuulu.

Sano ihan suoraan, että sinua on ruvennut ahdistamaan se, että lapsenlapsikysymys tulee niin usein puheeksi, ja haluaisit ettei siitä udeltaisi niin paljon, kun sinusta tuntuu että sinua painostetaan tai että vaikkei se olisi tarkoituskaan, sinä painostut.



Sano, että sitten kun niitä on tulossa, kerrotte kyllä, mutta toivotte, ettei siitä jatkuvasti udeltaisi. Ja parasta sanoa "kun" niitä on tulossa eikä "jos" niitä on tulossa, ettet joudu tekemään siitäkin tiliä.

Kyllä suurin osa ihmisistä haluaa geeniensä jatkuvan. Turhaa olisi ollut lisääntyminen monessa sukupolvessa siihen pisteeseen asti, että sinä ja miehesi syntyivät jos ette edes jatka geenejänne. Esisukulaistenne geenit katoavat lopullisesti maailman populaatiosta jos miehelläsi ei sitten ole sisaruksia tai sinulla.

No jopas on anoppi! Ei taida ajatella nokkaansa pitemmälle. Itse en halua lapsenlapsia vaikka minulla kaksi aikuista poikaa onkin. Ihan siitä syystä, että tämä maailman meno on nykyään niin hullua, etten halua tänne lapsia. Olisin jatkuvasti huolissani jostain lapsenlapseeni liittyvästä. Onko perheellä riittävä toimeentulo? Onko vanhemmilla töitä? Onko asunto kunnollinen? Jos on töitä, niin millainen hoitopaikka on? Entä kiusataanko lapsenlastani koulussa? Onko hänellä kavereita? Pysyykö lapsi terveenä? Syttyykö kolmas maailmansota? Millaiseksi ilmastonmuutos tekee maailman? Tuhoutuuko koko maapallo? Haluaako kukaan enää syntyä tänne?  Joo. Kiitos ei lapsenlapsia minulle. 

Kyllän sitä haluta saa, ja asiaa voi kyllä minusta omalta lapseltaan ja tämän puolisolta kysyäkin. Keneltä, jos ei noin läheiseltä sukulaiselta?

Mutta jankuttaminen on tietysti jo kamalaa. Oletko ap sanonut suoraan, miten asia on? Sano ihmeessä.

Eli että "ymmärrän, että toivoisit lastenlapsia, mutta emme ole päättäneet, haluammeko koskaan lapsia ja toivoisimme, että ette ottaisi asiaa aina uudelleen esille, koska koemme sen painostamiseksi, eikä se ainakana LISÄÄ lapsenhankintahaluja".

Jos et suoraan sano, utelu jatkuu.