Missä vaiheessa ihminen tiedostaa olevansa ihminen?

ihmetellyt että miksi emme muista syntymäämme,mutta epäilen sen liittyvän puutteelliseen hermostoon.Eikai alkiota voi verrata vaikkapa vastasyntyneeseen?

Kuten ei myöskään vastasyntynyttä voi verrata leikki-ikäiseen.Ihmisiä kuitenkin kaikki alusta loppuun saakka.

Aborttijutuissa jotkut vetoavat hermoston kehittymättömyyteen ja ihmisen tietämättömyteen olemassaolostaan. Tietääkö vastasyntynyt olevansa olemassa?

Ja hermosto alkaa tietysti kehittyä varhaisessa vaihesesa raskautta, mutta piuhat on vielä pitkän aikaa poikki. Voi tehdä vaikka kuinka hienon ja kehittyneen lampun, mutta jos sitä ei ole liitetty sähköverkkoon, sähköä ei tule. Ja toinen juttu on refleksit. Jos tietyn ikäistä sikiötä vaikka tökkää, kudos osaa jo reagoida, mutta ei ole vielä sellaisia rakenteita jotka veisivät tiedon tietoisuuteen saati että olisi sitä tietoisuutta.

olevansa yksilö, eli ihminen. Sitä ennen vain lähiaikuisen (yleinsä äiti) uloke, vähän kuin käsi.

vaikka ovat ihan normaaliälyisiä ja toimintakykyisiä. EI vaan tule kunnolla pohdittua, että mitä se ihmisyys oikein on ja mitä se ihmiselle itselleen tai hänen ympärillään olevalle tarkoittaa.



Kasvitkin muuten tuntevat kipua ja tutkimusten mukaan pystyvät jopa komminikoimaan siitä lajitovereilleen. Kun samassa tilassa ollutta yhtä kasvia raavittiin lehdistä, myös ne muut alkoivat erittää stressihormonia. ONko kasvi siis tietoinen? Saako sen tappaa ja syödä?

Mutta saako ihmisen tappaa? Ja jos ei saa, niin miksi kuitenkin syntymättömän saa?

"kehittyä jo varhaisessa vaiheessa raskautta. Onko kivun tai kosketuksen tunteminen ihmisyyden merkki? Kukaan ei täysin varmasti tiedä milloin sikiö tuntee kipua. Eikö ole aika keinotekoista asettaa rajoja ihmisyydelle?"



Eläimet tuntevat myös kosketuksen ja kipua. Puhe ja kieli antaa meille tietoisuuden.

Pitäisikö myös vauvojen "abortointi" sallia? Ja jos ei, niin miksei? Jos kerran niin voidaan tehdä ennen syntymää?

meillä muna vai kuoriutunut poikanen. Tai sikiö ja vauva.

Tai leikki-ikäinen ja kouluikäinen. Tai nuori ja vanha. Mutta kaikkihan ovat ihmisiä.

Pitäisikö myös vauvojen "abortointi" sallia? Ja jos ei, niin miksei? Jos kerran niin voidaan tehdä ennen syntymää?

Oikeasti tällaisia asioita ei jaksa aikuinen ihminen vängätä.

Sekö selittää ihmisyyden? Kerro toki tarkemmin. Minun maalaisjärkeni sanoo, että ihminen on ihminen kaikissa vaiheissaan.

Aborttijutuissa jotkut vetoavat hermoston kehittymättömyyteen ja ihmisen tietämättömyteen olemassaolostaan. Tietääkö vastasyntynyt olevansa olemassa? Tajuaako puolivuotias olevansa ihminen ja elossa? Minkäverran yksivuotias ymmärtää. Unen aikana ollaan aikalailla tiedostamattomissa ihan jokainen. Dementoitunut vanhus ei enää tajua täysin olemassaoloaan. Ei vielä kovinkaan kauan sitten luultiin, että vastasyntynyt ei tunne kipua, hänelle tehtiin kivuliaita toimenpiteitä ilman puudutusta. Nyt tiedetään, että hermosto alkaa kehittyä jo varhaisessa vaiheessa raskautta. Onko kivun tai kosketuksen tunteminen ihmisyyden merkki? Kukaan ei täysin varmasti tiedä milloin sikiö tuntee kipua. Eikö ole aika keinotekoista asettaa rajoja ihmisyydelle?

Pitäisi olla aivan selvää, että eläimet tuntevat kipua. Ihmisen ja eläimen eroista keskusteltaessa yleensä viitataan "itsetietoisuuteen", jonka katsotaan olevan inhimillinen ominaisuus. Tähänkään ei enää kaikki tutkijat usko, sillä muillakin kädellisillä on monia samanlaisia kognitiivisia taitoja kuin ihmisillä, esim. sukulaisuussuhteiden suosiminen, sureminen. Vastasyntyneellä ihmisellä toisaalta ei ole itsetietoisuutta. Siksi vaikeasti vammautuneen vauvan elossa pitäminen voi mielestäni olla myös eettisesti väärin jos hänen olemassaolonsa on pelkkää kärsimystä. Sama vanhuksilla.

tajuaa että tää nykyinen systeemi mikä Suomessa on, on just hyvä. Koska jos tästä ruvetaan kiristämään, faktinen kärsimys kasvaa, vaikka uskovaisten ihmisten päässä tapahtuva mielikuvituskärsimys ehkä vähenee. Nimittäin, juuri luin jostain, että itse asiassa monissa niissä maissa missä aborttilainsäändäntö on tiukimmillaan, tehdään itse asiassa enemmän abortteja kuin Suomen kaltaisissa liberaaleissa maissa! Lisäksi Suomessa jäävät pois puokariabortoinnin aiheuttamat kärsimykset, kaikkien niiden lapsiparkojen kärsimykset, jotka syntyvät ei-toivottuina täysin kelvottomille vanhemmille joilla ei ole edes sen verran elämänhallintaa että saisivat ehkäisyn kuntoon, niitten äitien pahoinvointi, jotka vain synnyttävät ei-toivotun lapsensa ja antavat pois. Näitten lasten henkinen pahoinvointi, koska he kaikeasta huolimatta kokevat usein tulleensa hylätyiksi. Ja yhteiskunnan pahoinvointi kun naiset pakotetaan nyrkin ja hellan väliin, nuorten tyttöjen koulutus jää hankkimatta teiniraskauksien takia, mikä väistämättä johtaa naisen aseman yleiseen huonontumiseen. Ja sillähän on aina ollut mahtava vaikutus yhteiskunnalliseen hyvinvointiin. Not.

Raiskaus on on tietenkin raiskaus. Mutta se onkin ainoa seikka, jolloin raskaus ei ole oma valinta.