Millä laululla hyvästelet teiltä lähtevät vieraat?

Voisiko olla, että tätä tapaa ei ole siellä? Ketään ylivieskalaisia paikalla?

Hauska juttu

- kysymyksen esittäjä puhuu lähtölaulusta kylästä lähteville

- jossain tapana on laulaa laulu kylästä lähtiessä (oliko tämä vitsi?)



Lähtölauluperinne on siis oikeasti olemassa!



Minä, perinteitä kunnioittava, en ole koskaan tällaisesta kuullut ja olen lähemmäs 40v Keski-Suomesta.

Meillä on oman iso-iso-iso-isoäitini keksimä lähtiäislaulu sukuperinteenä :)

Tämä on valtavan kiva, kiitos kun jaoit sen kanssamme. Oletko ajatellut, että siihen voisi yhdistää jotain rytmisoittimia? Voisitte jakaa vieraille vaikka marakassit käteen? Vai olisiko se mielestäsi vanhan perinnekappaleen raiskaus?

Meidän kestosuosikki on Petri Nygårdin Kotibileet :)

Eli jos olet törmännyt tähän perinteeseen, mistä päin Suomea laulajat ovat syntyjään?



Tämä on nyt kyllä todella kiinnostavaa. Koska tuli minulle uutena asiana tässä vaiheessa elämää, on korkea aika rikastuttaa omaa tietämystään ja kertoa tästä myös lapsille etteivät joskus mahdollisesti hämmästy tällasita kohdatessaan.

ikävä mutta huvittava episodi. Meillä oli esikoisen rippijuhlissa sukulaisia ja isompi joukko oli lähdössä samaan aikaan. Ajattelin luikauttaa koulun laulukirjasta meille serkuksille tutun laulun. Serkut jäivätkin vielä mieheni kanssa juttelemaan, mutta ovella puki takkia ylleen varsin lihava tätini, kun aloitin lauluni. Laulu oli "Hei hei sinä takapihan Gibraltar." Arvatkaa, hävettikö jälkeenpäin?

Mukavaa, että pidit sukulaulustamme :) Suvun vanhimmat ovat soittaneet säestyksen kampiliiralla, mutta me nykyajan lapset emme osaa sen salaisuuksia. Me säestämme rytmimunilla, kaikki osaavat soittaa niillä. Meillä on eteisessä kaunis munakori josta jaamme parin rytmimunia jokaiselle :) Marakassit kuulostavat myöskin sopivilta!



t. se sukuperinnetyyppi

viivy vielä hetki

yksi laulu on laulamatta

pari sanaa on sanomatta

kun sinut pitkästä aikaa näin

viivy vielä hetki

yksi malja on tyhjentämättä

lähtöitkut on itkemättä

ennenkuin erkanemme kotiinpäin

..meillä ei haluttais päästää vieraita kotiin :)

Sitten, kun pitää todella päästä eroon, vetästään vähän uudempaa, Placebon "Song to say goodbye". Alkaa selkeällä viestillä:

"You are one of God's mistakes,

You crying, tragic waste of skin"

Englanninkielentaitoiset vieraat ymmärtää lähteä kuuntelematta laulua loppuun.

Jos on pitkämatkalaisia, laulamme ABBAa pyyntönä soittaa kun vieraat pääsevät turvallisesti kotiin. Tiedättehän, "Ring ring, why don't you give a call".



Pienet poikamme jättävät laulupuolen vielä meille ja ovat siis vain Bennynä ja Björninä mukana. Tunnelma on yleensä iloinen. Näin anonyymina kehtaan tunnustaa, että joskus hiprakassa tulee riitaa kumpi on Ann-Frid ja kumpi Agneta. Silloin voi olla vähän vaivautuneet lähtötunnelmat. :(

ihanaa että tämä perinne ei ole kadonnut! hyvä mammat!

kulkeutunut hollantilaisten mukana suomeen jo sotien jälkeen. minusta tämä tapa on kammottava koska olemme koko perhe epämusikaalisia ja ujoja.



nää tilanteet on niin kiusallisia, kun vieraat viivyttelevät eteisessä ja huomaa, että he odottavat lähtölaulua..kaikille se vaan ei ole niin helppoa!

kulkeutunut hollantilaisten mukana suomeen jo sotien jälkeen. minusta tämä tapa on kammottava koska olemme koko perhe epämusikaalisia ja ujoja.

nää tilanteet on niin kiusallisia, kun vieraat viivyttelevät eteisessä ja huomaa, että he odottavat lähtölaulua..kaikille se vaan ei ole niin helppoa!

Onhan se vähän tökeröä tietenkin, ettei itse laula, mutta parempi kuin jättää vieraat kokonaan hyvästelemättä.

kulkeutunut hollantilaisten mukana suomeen jo sotien jälkeen. minusta tämä tapa on kammottava koska olemme koko perhe epämusikaalisia ja ujoja.

nää tilanteet on niin kiusallisia, kun vieraat viivyttelevät eteisessä ja huomaa, että he odottavat lähtölaulua..kaikille se vaan ei ole niin helppoa!

Entä jos soittaisitte jotain nauhalta?

Onhan se vähän tökeröä tietenkin, ettei itse laula, mutta parempi kuin jättää vieraat kokonaan hyvästelemättä.

Tai voi kysyä naapuria auttamaan laulamisessa. Tosin tilanne voi olla siinä mielessä paha, että naapurille pitäisi sitten laulaa myös lähtölaulu..

Eräs täysin laulunäänetön tuttavapariskuntamme on ratkaissut lähtölauluongelmansa hienosti: vaimo soittaa triangelia ja mies (jolla hitusen on nuottikorvaa), laulaa hiljakseen bassoäänellään yhtä nuottia bu-bum bu-bum jne. Kuulostaa hienolta taustamusiikilta ja jää soimaan mieleen koko kotimatkan ajaksi. Kokeilkaapa!

kulkeutunut hollantilaisten mukana suomeen jo sotien jälkeen. minusta tämä tapa on kammottava koska olemme koko perhe epämusikaalisia ja ujoja. nää tilanteet on niin kiusallisia, kun vieraat viivyttelevät eteisessä ja huomaa, että he odottavat lähtölaulua..kaikille se vaan ei ole niin helppoa!

kulkeutunut hollantilaisten mukana suomeen jo sotien jälkeen. minusta tämä tapa on kammottava koska olemme koko perhe epämusikaalisia ja ujoja.

nää tilanteet on niin kiusallisia, kun vieraat viivyttelevät eteisessä ja huomaa, että he odottavat lähtölaulua..kaikille se vaan ei ole niin helppoa!

yllätysvieraiden kanssa on hankalampaa.

Onhan se vähän tökeröä tietenkin, ettei itse laula, mutta parempi kuin jättää vieraat kokonaan hyvästelemättä.

Aivan ihanaa, että jaatte kanssamme omia, erikoisempia lähtölaulujanne! Nykyajan uusavuttomat (joihin itsekin toki lukeudun) joutuvat laulamaan noita iänikuisia samoja lauluja mielikuvituksen puutteessa. Kiitos!

Ebony and Ivory? Siitä puuttuu tuo sukupuolinen lataus ja se kivasti toisi tasa-arvoasiaa kouluun.

Tuo on hyvä idea. Rehtorin basso ja minun mezzosopraanoni istuvat tuohon kappaleeseen loistavasti! Ja juuri tuo neekeri/valkoinen -ajatus on niin nykyaikaa.

Meillä kyllä alakoulun opettajat laulavat aina Finlandia-hymnin koulun päättyessä. On niin liikuttavaa, kun opettaja luokan ikkunasta sitä laulaa oistuvien oppilaiden perään. Jokusen kerran olen töistä ruokatunnilla mennyt tuota katsomaan. Varsinkin perjantaisin, kun usealla luokalla päättyy samaan aikaan koulu, tuo on aika vaikuttava kokemus isossa koulussa.

Minun lapsuudessani me emme vierailleet eikä meillä käynyt koskaan vieraita. Siten en ole koskaan oppinut tuota perinnettä. Kavereilla sain siihen kosketuksen, enkä kehdannut kutsua kavereita kotiin, kun meillä ei olisi heille laulettu lähtölaulua. Se varjostaa elämääni tänäkin päivänä. Voitte vain kuvitella, kun mieheni kävi vanhemmillani ensi kertaa. Seisoimme oven suussa lähdössä ja mies odottaa ja odottaa. Vanhempani ihmettelevät, miksi emme lähde. No, lopulta sain miehen lähtemään, mutta hänen pettymyksensä oli käsin kosketeltava. Hän oli varma, ettei hän ollut toivottu vävy. Lähtölaulu olisi hänelle kruunannut vierailun.



No, emme ole sen koommin siellä käyneet.



Miehen perheessä perinne kukoistaa ja sen myötä olen minäkin oppinut elämään normaalia elämää.

Ja jos rehtoria ideasi mietityttää, niin voisitte aloittaa vaikka jollain kauniilla duetolla? Voisiko esimerkiksi Samuli Edelmanin ja Sanin Olen luonasi sun olla sopiva?