Millä laululla hyvästelet teiltä lähtevät vieraat?

hyvin on toiminut

meillä päin lähtijät laulaa ja me miehen kanssa ollaan pruukattu vetäistä Whitney Houstonin I will always love you. Pitkän treenauksen jälkeen mieskin melkein jo pääsee Whitneyn korkeuksiin.



If I should stay,

I would only be in your way.

So I'll go, but I know

I'll think of you ev'ry step of the way.



And I will always love you.

I will always love you.

You, my darling you. Hmm.



Bittersweet memories

that is all I'm taking with me.

So, goodbye. Please, don't cry.

We both know I'm not what you, you need.



And I will always love you.

I will always love you.



I hope life treats you kind

And I hope you have all you've dreamed of.

And I wish to you, joy and happiness.

But above all this, I wish you love.



And I will always love you.

I will always love you.

I will always love you.

I will always love you.

I will always love you.

I, I will always love you.



You, darling, I love you.

Ooh, I'll always, I'll always love you.

"Ei saa koskea Iitan pinppiin

Iitan pinppi on kipiä, (auoooooo)

viime viikolla pyykillä ollessa

roiskahti sinne lipiä" (auooooo)

Olen opettanut koiran volisemaan surullisesti sanojen kipiä ja lipiä jälkeen.Vieraat lähtee täten ajallaan ja juttua riittää autossa vielä kotiinviemisiksikin!Joskus tulee kivoja Parane pian- kortteja jälkeen päin.

saatille tulleille, jotka eivät tajua ajallaan poistua.

joten tulee sitten lauleltuakin vähän tummempaa musaa poistuville vieraille.



Joskus lähtee Turisas:



"An endless trail in front my eyes

A swift take off, had no time for goodbyes

What will we find and what was left behind

There's no return, get it off your mind"



Toisinaan taas, laulan tätä vieraille, joiden lähtöä on joutunut odottamaan pitkään ja hartaasti..

"

All this time I've been dreaming of it

All this time it's been haunting in my dead

Tempting me,

inviting me to fall asleep in its arms

To fall from grace,

to breathe its ever-dimming dusk".



Pakko saada laulun keinoin purkaa vitutusta siitä, että on oottanut tiettyjen tyyppejen lähtöä jo tunteja :(

kansanperinteelle

on aina ollut hyvä laulu, kun saattelemme kotimatkalle ystävämme, jotka ovat viettäneet intensiivisimmät elonpäivänsä 80-luvulla. Tapanamme on, että minä ja mies aloitamme laulun vasta, kun vieraat astuvat ulos kynnyksen yli. Lapsikuoroäänet, eli meidän kaksi poikaamme, kuulostavat ihanilta raskaan musiikin taustalla.

Tekee varmasti lähtijöihinkin vaikutuksen, kun perheemme seisoo valoisassa oviaukossa illan pimeyden keskellä ja haikean rohkaiseva laulu heläjää. Letkeän poljennon se antaa vieraidemme askeliinkin, kun he talsivat kohti Seat Toledoaan.

Tää ystävyys ei raukene, vaan kestää ainiaan.

On suuri silloin riemumme, kun jälleen kohdataan. (2x)



Tiet kauas voivat loitota, jää muistot sydämiin.

Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin. (2x)

Nyt kun olen ihan laulutuntejakin ottanut, niin olen tavannut vetäistä jonkun kunnon klassikon.



Juuri äsken saattelin illallisvieraat matkaan laulaa luikauttamalla Yön Kuningattaren aarian oopperasta Taikahuilu. Olen kyllä kauniimpi ja hoikempi kuin tämä laulaja:

Saksalaiset emigrantit toivat tavan Viipuriin jo ennen sotia ja Karjalassa tapa on ollut hyvin vahva, mutta muualle Suomeen se levisi lännen kautta juurikin hollantilaisten tulppaanikauppiaiden mukana vasta sodan jälkeen.

Tästähän saa joka vierailijalle oman lähtöbiisin! Ihana ketju!



Mitä suosittelisitte puolikuuroille appivanhemmille, ikää noin 90v? Jotain lempeää mutta kotiin-kehoittavaa laulua?

Meillä on oman iso-iso-iso-isoäitini keksimä lähtiäislaulu sukuperinteenä :) Mieheni on oudosta perheestä (muuten hän on ok!), jossa ei ollut lähtiäislaulua (Mikkelistä) ja minä olen Vantaalta. Mieheni hyväksyi täysin sydämin minun perinnelauluni ja sitä olemme laulaneet koko yhdessäoloaikamme (15v) ja lapsemme laulavat aina mukana.



Näin se menee:



Isäntäperhe laulaa: "Oli herttainen vierailunne!"



Vieraat laulavat: "Oli mukavaa luonanne!"



Isäntäperhe laulaa: "Kiitos kun kävitte meillä!"



Vieraat laulavat: "Kiitos kun saimme olla teillä!"



Isäntäperhe laulaa: "Lyhyt visiitti on hyvä, mutta eipäs jäädä asumaan!"



Vieraat laulavat: "Lyhyt vierailu tämä oli, kiitos siitä ja poistumme!"



Isäntäperhe laulaa: "Kolmen tunnin päästä vieraat haisevat, joten menkää nyt arvon väki!"



Vieraat laulavat: "Kiitos, kiitos hyvät ystävät, me joudumme jo nyt!"



Isäntäperhe laulaa: "Kiitos ja näkemiin!"



Vieraat laulavat: "Kiitos ja näkemiin!"

Meilläpäin (Kymenlaakso) on aina ollut tapana kylästä _lähtiessä_ laulaa lähtölaulu! Siis vieras laulaa, ei isäntäväki. Aika jännä, miten erilaisia tapoja on eri murrealueilla.



Minun lähtölauluni on Suurlähettiläiden "Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen". Tuo on aika varma siinä mielessä, että olen aika vähävarainen ja isäntäväki antaa aina pikku rasiaan mukaan jotain pöydän antimia ("otan mukaan mitä tarvitsen"). Oikeastaan en voi enää sietää tuota laulua, kun olen sitä 40 vuotta veisannut, mutta en oikein voi vaihtaakaan. Silloin voisin jäädä ilman eväitä. Joten pitäisi keksiä joku samantyyppinen, eväisiin liittyvä laulu. Ehdotuksia otetaan vastaan! :)

Luin ton aloitustekstin ja mietin että ei oo totta...tuli mieleen yksi vanha tuttu, joka nuorena soitti aina semmosen hempeen biisin lähteville miesvirailleen.



Onko tää sattumaa, vai onko tällainen perinnekin olemassa?!?!



Ymmärrän kyllä suurimman osan vastauksista sarkastisen latauksen, ja sain hyvät naurut! ;D



Jos tällainen perinne on, niin sivistäkää, kiitos! =)

Tästähän saa joka vierailijalle oman lähtöbiisin! Ihana ketju! Mitä suosittelisitte puolikuuroille appivanhemmille, ikää noin 90v? Jotain lempeää mutta kotiin-kehoittavaa laulua?

"Olen kuullut, on kaupunki tuolla" sopisi minusta hyvin. Siinä tuo kuulokin otetaan huomioon kivasti. Ja todennäköisesti tuon ikäiset asuvat kaupungissa, ei kai ne maalla selviä tuossa iässä?

Meilläpäin (Kymenlaakso) on aina ollut tapana kylästä _lähtiessä_ laulaa lähtölaulu! Siis vieras laulaa, ei isäntäväki. Aika jännä, miten erilaisia tapoja on eri murrealueilla.

Minun lähtölauluni on Suurlähettiläiden "Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen". Tuo on aika varma siinä mielessä, että olen aika vähävarainen ja isäntäväki antaa aina pikku rasiaan mukaan jotain pöydän antimia ("otan mukaan mitä tarvitsen"). Oikeastaan en voi enää sietää tuota laulua, kun olen sitä 40 vuotta veisannut, mutta en oikein voi vaihtaakaan. Silloin voisin jäädä ilman eväitä. Joten pitäisi keksiä joku samantyyppinen, eväisiin liittyvä laulu. Ehdotuksia otetaan vastaan! :)

T. I will always love you:ta lähtiessään luritellut

mutta he ovat ehdoton vähemmistö tuttavapiirissäni ja muutenkin karttavat traditioita. Meidän suvussa kaikki esittävät lähtölaulun, samoin mieheni. Olemme Länsi-Suomesta.

Luin ton aloitustekstin ja mietin että ei oo totta...tuli mieleen yksi vanha tuttu, joka nuorena soitti aina semmosen hempeen biisin lähteville miesvirailleen. Onko tää sattumaa, vai onko tällainen perinnekin olemassa?!?! Ymmärrän kyllä suurimman osan vastauksista sarkastisen latauksen, ja sain hyvät naurut! ;D Jos tällainen perinne on, niin sivistäkää, kiitos! =)

on aina ollut hyvä laulu, kun saattelemme kotimatkalle ystävämme, jotka ovat viettäneet intensiivisimmät elonpäivänsä 80-luvulla. Tapanamme on, että minä ja mies aloitamme laulun vasta, kun vieraat astuvat ulos kynnyksen yli. Lapsikuoroäänet, eli meidän kaksi poikaamme, kuulostavat ihanilta raskaan musiikin taustalla.



Tekee varmasti lähtijöihinkin vaikutuksen, kun perheemme seisoo valoisassa oviaukossa illan pimeyden keskellä ja haikean rohkaiseva laulu heläjää. Letkeän poljennon se antaa vieraidemme askeliinkin, kun he talsivat kohti Seat Toledoaan.

jossa minulle ei esitetty lähtölaulua. Silloin ajattelin, että se johtui siitä kun yritin humalapäissäni iskeä talon isäntää, mutta jospa siellä ei tosiaan ollutkaan tällaista tapaa?

ikävä mutta huvittava episodi. Meillä oli esikoisen rippijuhlissa sukulaisia ja isompi joukko oli lähdössä samaan aikaan. Ajattelin luikauttaa koulun laulukirjasta meille serkuksille tutun laulun. Serkut jäivätkin vielä mieheni kanssa juttelemaan, mutta ovella puki takkia ylleen varsin lihava tätini, kun aloitin lauluni. Laulu oli "Hei hei sinä takapihan Gibraltar." Arvatkaa, hävettikö jälkeenpäin?

minä en tunne yhtään perhettä, jossa lähtölaulua ei lauleta. Aika outoa. Miten lapset oppivat tapoja, jos vanhat perinteet noin vain karsitaan? Kouluissakaan ei taideta tuota perinnettä vahvistaa edes kertomalla sen taustoista. Onko tämä nyt taas maahanmuuttajien syytä? Luulisi heilläkin olevan sama perinne, kun ovat niin musikaalisia.