Onko täällä ketään baarityöntekijän puolisoa?
Miten teidän perhe-elämä sujuu kun puoliso on illat ja yöt töissä ja päivät nukkuu? Nythän tämä vielä sujuu, kun lapsi on vielä niin pieni ja minä kotona, mutta mietityttää miten käy parisuhteen ja vanhemmuuden kun minä lähden töihin (mun työaika 8-16). Ei sitä kyllä ehdi paljoa toista näkemään. Miten teillä on ratkaistu asiat? Ja en nyt kaipaa ensimmäisenä vaihtoehtona alan vaihtoa, koska puoliso pitää työstään kuten minäkin.
Kommentit (2)
Mä olen itse ollut ihan nappulasta asti kapakassa töissä (oi aikoja kun valvonta oli mitä oli). Kun sain lapset niin kokeiltiin jonkin aikaa miehen kanssa, eikä kummallakaan ole kivaa. Niitä vapaitakin voi vaan tiettyyn rajaan asti sumplia yhteen. Siirryin ravintolaan tarjoilijaksi missä vuorot olivat fiksummat ja tämän jälkeen vaihdoin kokonaan alaa. Harva haluaa loppuelämäksi jäädä baarimikoksi.
Ja koska kapakkaelämä on aina lähellä sydäntäni niin tyydytän kaipuutani heittämällä satunnaista keikkaa, jota löytyy AINA kun vaan haluaa tehdä.
Aikansa kutakin oli minun päätökseni. Jos haluatte perhe-elämän on jomman kumman vaihdettava alaa. Sen varmasti ymmärrät sanomattakin. Yhtälö ei toimi.
Mieheni oli siis baarityöntekijä kun lapsi syntyi. Parisuhteelle oli haastavaa jo ennen lasta, kun minä olin päivätyössä ja mies usein ilta/yötyössä, minulla viikonloput vapaat, hänellä usein töitä. Kun lapsi syntyi, miestä harmitti kamalasti, kun lasta näki niin vähän. Aamulla oli pakko nukkua, että jaksoi töissä, sitten pitikin jo lähteä töihin ja takaisin tuli, kun lapsi oli jo nukkumassa.
Kyllähän arki siis rullaa, mutta se on paljon sen päivätyöläisen harteilla. Yö/iltatyöläistä harmittaa, kun ei näe vaimoa eikä lasta.
Lopputulema meillä oli, että kun mies oli muutaman kuukauden ensin hoitovapaalla, vaihtoi hän alaa päivätöihin. Sekunttiakaan ei ole katunut.