Voiko kova ihminen murtua?
Oletko törmännyt tällaiseen elämässäsi? Mikä sai tämän murtumisen aikaan. Miten se ilmeni.
Tuli mieleeni, koska ympärilläni on paljon ihmisiä jotka jaksavat kaiken, ivaavat herkempiä ihmisiä, halveksuvat kaikenmaailman terapioita ja heikkoutta ylipäätään. Aina pitäisi vain "siirtyä jo eteenpäin" eikä "vatvoa" menneisyyttä.
Olen toki osittain samaa mieltä joistain noista pointeista. Mutta ihmettelen, että kestäisivätkö nämä ihmiset ihan mitä tahansa ilman että yhtään säröä tulisi.
Kommentit (16)
Saadaan sydäninfarkti, syöpä tai joku kiputila. Tai sitten yhtäkkiä otetaan yliannos lääkkeitä ja kuollaan pois. Perinteisesti ryyppääminen on suomalaisten tapa käsitellä ahdistusta.
Joillain se on herkemmässä kuin toisilla. Mutta kyllä kaikki murtuu jossain vaiheessa.
Mutta on ihmisiä joista tuntuu että heillä ei ole edes mitään pahoja tapoja (ei viinaa, ei tupakkaa) vaan he vain eivät yksinkertaisesti tunne ahdistusta. EHkä joku purkaa ahdistusta vaikka neuroottiseen siivoamiseen, joku kova naispuolinen ihminen lähinnä.
yllättävän moni ryyppää salaa, varsinkin naiset, tai syö lääkkeitä. Neurooseja kai silloin tosiaan kehitetään, kun ei ole sanoja ahdistuksen purkamiseksi.
Tarkoitan sitä, että nuo kovat sitten murtuukin oikein rytisten, kun ei koskaan ole opeteltu taipumaan, antamaan periksi.
Tarkoitan sitä, että nuo kovat sitten murtuukin oikein rytisten, kun ei koskaan ole opeteltu taipumaan, antamaan periksi.
Vaikka se ei ollut tarkoitukseni.
no tosiaan nuo, jotka eivät tunteitaan käsittele, saavat herkemmin sydän- ja verisuonisairauksia. Täähän on yksi syy miksi naiset elävät pidempään, koska heiltä yleensä löytyy ystäviä,joille voi purkaa.
kovat pudotessaan tarpeeksi korkealta menevät rikki kunnolla. kun taas pehmeämmät ihmiset joustavat ja venyvät eivätkä katkea millään.
koska on pakko:(
Syy miksi minulle käy näin on ihan itsessäni. Olen ollut liian kiltti eli lyhyesti teen kaiken, kuuntelen muiden huolet ym.
No sitä saa mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että nuo kovat sitten murtuukin oikein rytisten, kun ei koskaan ole opeteltu taipumaan, antamaan periksi.
Miksi pitäisi opettaa taipumaan. Olen kohta 50 ja erittäin kovettunut ihminen. En takuulla murru.
Ei ne murru. Moni voi olla persoonaltaan häiriintynyt tai aleksitymia voi olla taustalla. Tai sitten joku trauma joka on säilönyt tunteet, koska se satuttaa tai niillä voi satuttaa.
No jos lyödään pesäpallomailalla tai nyrkillä silmään niin ehkä vähän. Tai jos poikastaan polvilumpio hajalle.
Vierailija kirjoitti:
No jos lyödään pesäpallomailalla tai nyrkillä silmään niin ehkä vähän. Tai jos poikastaan polvilumpio hajalle.
Tai eihän tuo ole murtumista vaan sitä että ei voi estää reaktiota mitenkään eli jos lyödään nyrkillä ja tulee mustelma se ei ole murtumista.
Jokaisella on murtumispisteensä. Jokainen voi jossain tilanteessa alkaa kouristella.
Vaikka olisi muuten miten kova tyyppi niin kovasti rauhoittuu kun pääsee kylmässä nuotion ääreen lämmittelemään
Eräs tuttuni oli selvinpäin niin kovaa, ettei rajaa ja kännissä itki sikiöasennossa kun on niin kova ettei osaa edes surra läheisen menetystä.