Enjaksa enääpäivääkään tapella ton ekaluokkalaisen kans. OV

Jos muuten tekee sävyisästi pyydetyt asiat, niin ilman muutahan siellä koulussa on jotain joka ahdistaa. Ahdistaa vieläpä todella paljon.

Meillä oli eskari vaikea ja viime syksykin, mutta nyt jo helppo. Lähtee ihan hyvin ja mielellään jne.



Toivottavasti teillä myös menee ohi pikku hiljaa...

keskustellut lapsesi kanssa rauhallisesti asiasta? Kyllä 7 (tai jo 8) vuotiaasta luulisi saavan irti vähän selitystä miksi koulu ei huvita. Onko joku tietty tunti tylsä, mitä tekee välituntisin, onko opettaja reilu kaikkia kohtaan, onko kouluruokailussa jotain pelottavaa jne. jne.

enemmän kuin koulussa käyminen? Siis oletko kotona pienempien sisarusten kanssa ja esikoinen joutuu eroon teistä lähtemällä kouluun?



Siihen auttaisi se että antaisit koululaiselle runsaasti kahdenkeskistäkin aikaa, niin ettei hän tuntisi jäävänsä mistään paitsi vaikka meneekin kouluun. Tekisitte jotain mukavaa yhdessä koulun jälkeen.

varmasti yritetty keskustella.



Meidän poika olis vaan halunnu olla kotona leikkimässä ko piti mennä eskariin. Ja nyt on ollu vaateongelma... nyt on tilanne se, että sillä on muutamat vaatteet joita pitää ja aina samat. Ostin uuden kevyemmän takin, mutta haluaa pitää tuttua vanhaa takkia (ja on ihan hikinen ko se on turhan lämmin).



Joskus se vaan on hankalaa. Ja kyllä niitä syitä löytyy ko aletaan kaiveleen, meidän lapsi kärsii esim siitä jos luokkakaverit tappelee keskenään... mutta ei sille vaan voi mitään.



Kyllä se helpottaa ko lapsi kasvaa. ja voihan olla että vuoden päästä hän kertoo jonku syynkin käytökselleen ;)

Nämä "viimeisten temppujen tekemiset" kuuluu aikuisten välisiin välienselvittelyihin. Lapsen on voitava tuntea olonsa turvalliseksi tekipä mitä tahansa.

on pielessä koulun päässä. Juttele vaikkapa opettajan kanssa, jos et saa lapsestasi irti mitään selitystä.

on pielessä koulun päässä. Juttele vaikkapa opettajan kanssa, jos et saa lapsestasi irti mitään selitystä.

Voi olla joku aikuisesta pieni asia joka lapselle on suuri. Ruokailu, välitunti, tunneilla keskittyminen,ei osaa lukea/laskea ja hävettää?

vai mihin hävisit?

Tuo viimeinen temppu lähinnä tarkotti sitä, että tuli niin toivoton olo itselle että aattelin että nyt riitti. Yritän aina nätisi aamulla herätellä ja itse oon joka aamu ihan hyvällä tuulella muutenki joka aamu vain menee tämän asian kans ihan pipariksi. oon henkisesti ihan loppu kun vihdoin saan pojan kouluun. Pojalla on isompi sisarus joka lähtee joka aamu reippaasti, on aina lähtenyt. huomaamattomasti pukee ja lähtee. Säälttää muu perhe ku pyörii kaikki tämän asian ympärillä. Muuten on ihan normaali lapsi mielestäni. Tottelee ja välillä uhmaa ym.

Ja tietenkään siellä ei tapahdu mitään... Läksyjen teko on sitten iltapäivällä se toinenasia mikä vetää mut ihan piippuun.

Pitkän ajan kuluttua, monien keskustelujen jälkeen se tuli sieltä: kaverittomuus. Lapsella oli oikeasti todella kurjaa ilman sydänystäviä, kavereita. Juttelin asiasta opettajan kanssa, ja hän oli todella hämmästynyt, ei meinannut ensin uskoa. Kerron tämän siksi, että ap osaisi hillitä itsensä ja ehkä huomata, että syynä voi olla aikuisen näkökulmasta ihan jotain muuta kuin voisi kuvitella.

Eihän vastaanpaneminen sitten koskisi jotain joka tapahtuu koulun jälkeen. Joutuuko lapsi olemaan yksin pitkään koulun jälkeen? Eihän isompi sisarus kiusaa pienempää kotona - sitäkin sattuu?

että lapsella menee ihan ok ja oppiminen on muiden kanssa samaa tasoa niin luottaisin, että menee ohi kun kasvaa. Jatkat vaan taistelua... läksyt on tehtävä ja kouluun mentävä.



Niiden läksyjen tarkistus siis siinä mielessä että ovat oikein, voit jättää open harteille. KAtsot vaan, että tekee ne ja yrittää tehä kunnolla. Siis jos tulee kirjoitusvirheitä niin älä korjauta. Open homma. Helpommalla lapsella voi korjauttaa, minä korjautan kuopuksella joka osaa, mutta isompi jolla vaikeaa niin en korjauta vaan vaadin ainoastaan, että ne pitää tehdä. Tämä sopii myös opettajille.



Lapsilla on taipumusta kasvaa, kehittyä ja oppia.



Mutta voimia sinulle ja keksi itsellesi joku palkinto, että kestät tota :)

Tai vielä parempi jos keksit sellaisen jolla palkitset itsesi ja ekaluokkalaisen aina perjantaina ko koko viikko on koulua käyty. (mutta ilman kiristyksiä, siis palkinto tulee kunhan se siellä käy vaikka huutais joka aamu)

Ja tietenkään siellä ei tapahdu mitään... Läksyjen teko on sitten iltapäivällä se toinenasia mikä vetää mut ihan piippuun.

Aina pelkkä yhden kerran kysyminen ei riitä. Ei ole opettajalle todellakaan helppoa myöntää, että joku hänen työtavoissaan mättää sillä tavalla, että jollakin oppilaalla on paha olla.

Entä jos lapsella on esim. lukihäiriö, mikä haittaa koulussa ja haittaa todellakin läksyjen tekemistäkin? Tai jos lapsi ei vaikka näe kunnolla, jos tarvitsisi silmälasit?

Tai jos vaan uhmaa... Kun huomaa että tällä tavalla saa kivasti huomiota.

Käykö kavereita teillä leikkimässä?



Käykö itse kavereitten luona?



Mitä tekisi mieluummin läksyjen sijaan? Tai koulun sijaan?

lapsella ei ole koulussa kaveria, aloitti ekan luokan innoissaan, mutta jäi kaveritta, niin koulu on pska mesta.



Lapsella on lukihäiriö, tai jokin muu oppimisen häiriö.



Lasta kiusataan, näkymättömästi.



Nukkuu liian vähän, syö huonosti, pelaa liikaa koneella, katsoo huonoja ohjelmia tms tms...

niin vaikea on auttaa eteenpäin.

Niin Itse käyn töissä, mutta teen vuorotyötä ja kotona on hoitaja mikäli isä ei ole kotona. On muutaman kerran sanonut ekaluokkalainen että haluaisi jonnekin isoon kouluun missä on paljon kavereita. Tuossa koulussa on yksi poika meidän lisäksi samalla luokalla. Opettaja on parin vuoden päästä jäämässä eläkkeelle ja mikäli minä olen asian käsittänyt oikeen, ottaa silmätikkuja. Mun mielestä pojalla on hahmotushäiriöitä, mikä tuli osittain psykologisissa testeissäkin ilmi. Mutta kun perheneuvolasta ei sen kummemmin irronnut mitään, opettaja kaiketi vaati pojalta samn kuin muiltakin, läksyjä tulee PALJON, koska ei tunnilla pysy muiden mukana. äidinkielestä saattaa tulla kolme sivua, eli yksi aukeama ja yksi sivu. Sitten kun kysyn opettajalta sanoo vaan ettei ole mitään ongelmaa missään. Ja juu annettiin neuvo et sinnillä vaan, mutta kun EI JAKSA,vielä 2 japuol kuukautta,nyt jo ihan loppu.

kuin mun näppikseltä, tosin lapsi nyt nelosella ja vasta nyt on alkanut elämä hymyilemään...



Tokalla luokalla lapselle tehtiin sitten lopulta jokin oppimissuunnitelma, kävi erkan luona muutaman kerran jne.



Läksyt olivat ihan belsebuuista ja lapsen käytös samoin. Ja se kaverittomuus, sekin tuli lopulta tietooni, ja jonkin ajan päästä sitten iha kiusaamista.



Vaihdettiin koulua. Nyt lapsella on kavereita ja läksyt sujuu, kokeet menee loistavasti ja lapsen itsetunto on paranemassa!