Miksei ihmiset hoida vanhuksiaan kotona, vaan dumppaavat ne laitoshoitoon????

Oman 84-vuotiaan äitini asioiden hoito on minun kontollani. Sen lisäksi että käyn töissä ja huolehdin omasta perheestäni. Lapsemme ovat jo kouluikäisiä, mutta tarvitsevat vielä kyllä paljon äitiä ja onhan noita kotitöitäkin kiitettävästi. Itsekin olen jo yli 40 ja huomaan etten jaksa samaan tahtiin kuin vielä muutama vuosi sitten. Omasta kunnostakin pitää huolehtia.



Äitini ei ole mikään hoidettava, mutta tarvitsee päivittäin apua, esim. hoidan hänen pankkiasiansa, käytän kaupassa, lääkärissä, kampaajalla, jalkahoidossa, labrassa jne. Teen hänelle pari suursiivousta vuodessa, pesen ikkunat ja matot, vaihdan verhot. Käymme yhdessä ostamassa hänelle vaatteet ja kengät. Laitan hänelle joulun, leivon pullaa, teen lumityöt, kannan polttopuut, hiekoitan pihan, leikkaan nurmikon, laitan kesäkukat, viemme haudoille kukat ja kynttilät...hommaa riittää.



Välillä äiti on huonomassa kunnossa ja olen mm. yöpynyt hänen luonaan. Joskus hän on ollut sairaalassa ja kotiutumisen jälkeen olen joutunut ottamaan töistä vapaata muutaman päivän hoitaakseni äitiä. Sisareni ei oman sairautensa vuoksi pysty osallistumaan juuri lainkaan äidin hoitoon ja veljeni asuu 500 km:n päässä. Miehelläni on myös yli 80-v vanhemmat, joiden hoitoon mieheni osallistuu ja toki minäkin jonkun verran ja tietysti miehenikin auttaa minua äitini hoidossa.



Kun vanhus vielä ei aina ole se herttainen mummeli, vaan hänellä on oma tahto ja välillä hyvinkin kiukkuisia päiviä, niin oma pinna ja jaksaminen on koetuksella. Vaikka sen ymmärtää, että kun on yksinäinen ja kipujakin on, niin mieli synkistyy. Mitään omaishoidon tukeakaan en saa, äiti kun on sitä mieltä, että hän ei tarvitse mitään omaishoitoa. Ikävä sanoa, mutta tunnen olevani kuin vankilassa, tuomittuna jatkuvaan työorjuuteen.

Itse hoidan vanhuksia työkseni hoivakodissa ja voisin väittää ettei kotihoito ole helppoa eikä mukavaa katsottavaa omaisille! En ajatellut ryhtyä omaishoitajaksi näillä tiedoilla jotka työni antaa.

mutta ap voitko käsi sydämellä kuvitella sen ikäistä miestä joka hoitelisi töidensä ohella kotonaan mummmiaan?

ei kukaan.

kuten ei kukaan halua downejakaan nurkkiinsa.

Joo, se vain on melko raskasta se omien vanhempien hoito, kun on oma perhekin hoidettavana. Tiedän sen kokemuksesta, kun miehen äitiä olen hoitanut 20 vuotta joka ilta.



On helppo sanoa, että hoitakaa kotona. Se jatkuva paskan jynssääminen, ainainen vahtiminen ja huolehtiminen on vain melko raskasta. Ja sitä varten on olemassa ammattilaiset. Ja veroja ne ovat vanhuksetkin maksaneet ja veroja maksavat myös heidän lapsensa.

on keskeinen talouspolitiikan tavoite, jotta huoltosuhde saadaan pidettyä kunnossa. Ei ole yhteiskunnalla varaa hoitaa mummoja työn sijaan. Eikä siihen taida olla varaa perheilläkään. Monilla viisikympppisillä on vielä asuntovelkaa. Ja luulenpa, että moni myöhäiskeski-ikäinen tykkää matkustella silloin tällöin. Mihin mummo?

jos vertaat lapsen subjektiiviseen päivähoitoon ja sen kritisoijiin niin voin kertoa että mummot jotka eivät todella ole laitoshoidon tarpeessa eivät pääse laitoshoitoon, se ei ole samalla tavoin subjektiivinen oikeus kuin lasten päivähoito.

haluaisi jäädä lasteni taakaksi...

nyt ei enää millään onnistu.

Miten muka ennen pystyi hellahuoneessa hoitamaan vanhukset ja lapset. Nyt se yhtäkkiä ei olekaan mahdollista. Olette laiskoja, siinä se!

Se 50-vuotias menehtyi yleensä nopeasti johonkin sairauteen, kun lääketiede ei tuntenut keinoja parantaa. Heikommatkaan eivät kituneet vuositolkulla ja esim. vaipoissa elävä vanhus oli kaikin puolin aika tuntematon käsite. Tällainen oli yleensä niin sairas, että huono vaihe kesti vain joitakin viikkoja.

Yleensä siis siitä isovanhemmasta oli lähes viime hetkille saakka hyötyä perheen elannon hankkimisessa tai ainakin lasten hoidossa. Kyllä siellä hellahuoneessa ne vanhukset ja lapset olivat keskenään, ja täysipäisin hoiti muita. Kaikki työkykyiset eli yleensä 10-vuotiaasta ylöspäin kävivät töissä.

Toisin sanoen penäät oikeutta jättää vanhukset heitteille töissäkäyvien kotiin ja mahdollisesti polttamaan talot ja siinä sivussa ne hoidettavat lapset maan tasalle, kun ei dementikko muista hellan levyjä sulkea tai kynttilää sammuttaa. Kuvittelet, että nykyajan vanhukset olisivat jotenkin verrattavissa 1800-luvun vanhuksiin, vaikka olosuhteet ovat aivan erilaiset ja sen ajan vanhukset 30-40 vuotta nuorempia ja aivan erilaisten sairauksien vaivaamia.

"Siinä vaiheessa ko vanhus pääsee laitokseen, ovat omaiset tehneet jo todella paljon vanhuksen eteen. Vanhus on jo todella huonossa kunnossa ennenko otetaan laitokseen. Kyllä siinä on eräskin kerta vanhuksen asioita hoidettu, pyykkiä pesty ja lääkärissä käyty yms. Kaupassa käyty todennäköisesti vuosia ja seurattu syököhän se mummo vai ei."



Aika harvoin kuitenkin. Kotihoito on yleensä tehnyt nuo....

Luuletteko oikeasti, että 30% ihmisistä( he, jotka käy töissä) voi elättää lapset, työttömät ja vanhukset, varsinkin kun suuret ikäluokat 10-15 vuoden päästä alkaa olla huonossa kunnossa?

että olen ollut lapsia hoitamassa kotona miltei kymmenen vuotta. Nyt näyttää siltä, että hoitojonossa olisi lähitulevaisuudessa kolme isovanhempaa. Voisin tietysti jäädä hoitovapaalla keräämieni säästöjen turvin hoitamaan nyt näitä vuoronperää ikääntyviä ja säästää yhteiskunnan varoja, koska juuri tuli tutkimus että nykyään ihminen on entistä pidempään toisetn avun varassa, koska elinikä on pidentynyt, mutta silti saatetaan tarvita runsaasti apua jopa 30 vuotta. Ehtisin olemaan jälleen työelämässä vajaat viisi vuotta, jos pitkitän vähän eläkkeelle jäämistäni ... ap oletko varma että olet oikeilla jäljillä sittenkään?

kun ei halunnut lastensa vaivaksi. Teki tämän siis meiltä kysymättä, vaikka olimme veljen kanssa hoitaneet häntä ja hänen asioitaan mukisematta.

Täytyy sanoa, että olen todella ylpeä äidistäni, joka on ihan selväjärkinen ja tässä ajassa, suorastaan moderni yli 80-vuotias. Teetättää meillä toki kaikkea ja ihan mielellämme niitä teemmekin. Yhdessä asuminen ei olisi tullut kuuloonkaan, äidilläni on vahva oma mielipide ja oma elämä.

Musta kyllä ap:n aloituksessa on kyllä pieni totuuden jyvänen, jota voisi vähän ajatella muutenkin kuin mustavalkoisesti. Sitä toteutetaan kyseenalaistamatta totuttua kaavaa, onko se oikeasti muka jonkun muun velvollisuus huolehtia täysin omista vanhemmistamme ja isovanhemmistamme..?



Ok, töissä pitää käydä tämän järjestelmän mukaan, mutta onko se paras järjestelmä..?

ESim. täällä Helsingissä ei oikein ole varaa niin isoon taloon keskituloisella, että sinne mahtuisi kolmen lapsen lisäksi mummo tai pari hoidettavaksi. Ja kun nuo mummotkin haluaa mieluummin asua omassa kodissaan tai vaihtoehtoisesti palvelutalossa, ei ne kestä meidän lapsiperheen jatkuvaa hälinää ja hässäkkää, niin ne on itse kertoneet kun ollaan asiasta kysytty.

ovat omaiset tehneet jo todella paljon vanhuksen eteen. Vanhus on jo todella huonossa kunnossa ennenko otetaan laitokseen. Kyllä siinä on eräskin kerta vanhuksen asioita hoidettu, pyykkiä pesty ja lääkärissä käyty yms. Kaupassa käyty todennäköisesti vuosia ja seurattu syököhän se mummo vai ei.

Laitokseen pääsee kun on joko petiin hoidettava tai 24/7 vahdittava. ja tarkoittaa että vahdittava. Ei niin että voit rauhassa yösi nukkua samassa asunnossa. Kun et voi, ko se vanhus voi karata.

provoilla vertaamalla vanhustenhoitoa kotona/laitoksessa pienten lasten kotihoitoon/päiväkotihoitoon.



Älä huoli ap, kun ikää tulee lisää, opit sinäkin provoilemaan vähän paremmin.

Ei minusta olisi häntä hoitamaan, koska hän on ihan vuoteeseen hoidettava, mun osaaminen ei vain riitä monisairaan vanhuksen hoitoon. Ei meillä ole myöskään sellaisia tiloja, että pystyisin edes yhtä huonetta hänen käyttöönsä irrottamaan.

Että vanhukset ovat veronsa maksaneet ja ovat siis oikeutettuja palveluihinkin. Osa vanhuksista yksinkertaisesti ei tahdo lapsiensa luo. Eikö heidän tahdollaan ole väliä?



Monelleko vanhukselle olisi hyvä olla esimerkiksi pikkulapsiperheessä? Kokoajan melua ja vilinää, ei ehkä edes omaa huonetta käytössään. Ei kaikilla ole rahaa isompiin taloihin ja vanhuksetkin ovat usein varsin varattomia.



Dementikon hoito on raskasta ja usein huonossa kunnossa olevilla on tippaa ja muuta. Ei tavallisen pulliaisen taidot riitä katetrien kanssa säätämiseen. Eikä monellakaan ole varaa jäädä omaishoitajaksi. Ja kenen vanhemmat otetaan asumaan? Pariskunnalla on 4 vanhempaa ja usein laitoksessa asuminen ajoittuu samoille ajoille. Kaikki neljäkö pitäisi majoittaa?



Usein laitos ei ole mikään todellinen laitos, vaan koti. Vanhus saa siellä vertaistukea, hoidon sekä ylläpidon. Paremmin heillä on siellä asiat kuin omaishoitajan kanssa. Ja tosiaan, ovat hoitonsa ansainneet. Maksavat usein laitokselle eläkkeensä ja ainakaan ovat palvelun eteen maksaneet veroja. Heillä on siihen oikeus.



Pohdi ennemmin, miten jotkut laittavat vaikka 5-vuotiaan kehitysvammaisen lapsen asumaan laitokseen. Millaiset vanhemmat niin tekisivät? Näitäkin on.

ymmärrän hyvin että silloin kun järki ei enää pelaa niin ei se omainencjaksa eikä hoitaa läheistään kotona, vaikka haluaisikin. Dementikko karkailee, piilottaa/keräilee tavaroita, saattaa valvoa yöt, ei osaa välttämättä käydä vessassa, sotkee paskalla, voi olla hyvinkin arvaamaton ja aggressiivinen. Häntä ei voi jättää yksin kotiin.



Jos kyseessä ei ole dementia vaan muuten vaan huonokuntoinen/sairas vanhus niin hän pärjää yleensä hyvin pitkään kotihoidon turvin. Tai vaikkei pärjäisikään niin silloinkin paikkaa ryhmäkodista tms. on hyvin vaikea saada. Jonot on pitkiä. Monet omaiset ovat jo vuosia saattaneet hoitaa tälläisen vanhusten asioita, ja ovat itsekkin jo aika lopussa. Samoin vanhus todella usein toivoo pääsevänsä hoitopaikkaan.



Laitoshoitoon ei ketään voi "työntää". Siihen käytetään kaikenlaisia mittareita yms. ja erityinen työryhmä päättää noista paikoista.



t:hoitsu