Kuinka moni on eronnut? Ottiko ero koville?
Etenkin jos eroon ei ole ollut mitään selkeää, yhtä syytä, vaan avioliitto vaan on päässyt "lopahtamaan" tai on ´"kasvettu erilleen"?
Miten nyt menee?
Kommentit (6)
Mies siis ilmoitti alkuviikosta että lähtee. Siihen asti kaikki oli hyvin, mm. uusi koti etsinässä.
Koville ottaa. Mies pääsee helpolla: pakkaa vaan omat vaatteensa ja kaikki muu jää minulle. Lapsi, asunto, tavarat jne. Rahallisesti tulee olemaan tosi tiukkaa ja oikeesti hirvittää, miten jaksan pyörittää arkea yksin :(
Odotin ja toivoin eroa noin puoli vuotta. Puhuin siitä miehelleni, hän totesi, että "vain kuolleen ruumiini yli". Pelkäsin lähteä. Onneksi mies sitten aikansa kuunneltuaan teki päätöksen erosta. Helppoa ei ole ollut. Mies kiusaa kaikin mahdollisin keinoin. Mutta olen silti onnellinen. Mulla on uusi suhde alkamassa. olen ehkä onnellisempi kuin koskaan ennen:) lapset asuvat kanssani. Meillä on maailman ihanin koti.
Kyllähän se otti koville ja tuli yllätyksenä. Odotimme esikoista ja lapsen oli määrä syntyä pian kun mies ilmoitti lähtevänsä, eikä sitä ole sen koommin näkynyt.
Nykyään minulla menee oikeim hyvin, lapsella myös, hänellä onminun lisäksi nytmyös rakastava isäpuoli elämässään.
Erilleen muutimme puoli vuotta sitten. Ero sinänsä ollut minulle aika helppo, ei mikään elämäni raastavin ero ollenkaan. Lapsi 50/50 molemmilla, ei riitaa juuri mistään.
Isompi asia ehkä on sen tajuaminen, että esim tulevat suhteet eivät enää koskaan ole niin yksinkertaisia koska kuvioissa on lapsi ja exä. Toisaalta miessuhteisiinkin suhtautuu eri lailla kuin ennen. Jotenkin tuntuu että kaikki on vähän niin kuin nähty; ei ole mitään tarvetta tai kiirettä hankkia uutta miestä. Elämä on ihan fine näinkin, vaikea edes nähdä uuden miehen lisäarvoa ainakaan nyt.
Eroprosessi oli vaikea ja riitaisa ja särki jotain minussa pysyvästi.
Vaikeaa on ollut myös toipuminen. Päällisin puolin meillä on lasten kanssa kaikki ok, talousasiat kunnossa ja kiva koti.
Mutta itselläni edelleen jonkinlainen lievä masennus ja tunnen itseni tosi yksinäiseski, kavereista huolimatta. Erosta nyt noin vuosi.
Exä uudessa suhteessa, menossa kai naimisiin.
Oli hyvin lähellä etten tehnyt itsemurhaa. Nyt muutaman vuoden jälkeen olen päässyt yli ja olen välinpitämätön eksästä ja koen olevani vahvasti elämässä kiinni ja omilla jaloilla.
Mutta ei enää toista kertaa.