Kuinka pian synnytyksen jälkeen aloitte muistella kaihoten raskausaikaa?
..voiko sitä raskauden kerran kokeneena oikeesti enää kaivata?? Oon nyt ensiraskauteni loppusuoralla (rv38) ja fiilis on että ei enää koskaan tätä tukaluutta! Synnytyksen odottelu / pelkääminen tuntuu piinaavan pitkältä ajalta. Vauva on ihanaa saada, mutta en usko että tuun ikinä ikinä kaipaamaan raskautta olotilana.
Kommentit (4)
Mä ainakin aloin kaivata raskautta aika pian, oli se kuitenkin niin erilaista ja hienoa aikaa elämässä. Vaikka minäkin loppuajasta olin raskauteen aivan kypsä, en saanut itse sukkia/kenkiä jalkaan, turvotusta oli niin paljon että vain kumisaappaat mahtuivat jalkaan, missään asennossa ei ollut hyvä nukkua, ei jaksanut hirveästi huhkia (siivota, ulkoilla), raskausmyrkytys lopuksi vielä päälle ja eikun sairaalaan makaamaan vuodelepoon :P Ja ylläri ylläri, reilu kuukausi ehti kulua, kun aloin haikailla niitä raskauden ihania hetkiä ja aikoja, ja ne pahat muistot tuntui painuneen jonnekin kauas taka-alalle.
Sama tämän vauvavuoden kanssa. Kun esikoinen oli 9 kk, alkoi tuntua jo " isolta tytöltä" , sitä alkoi kaivata sitä pientä nyyttiä, ja muisti niitä ihania hetkiä pikkuvauva-ajalta. Turha luullakaan, että mieleen tulisivat koliikki, väsymys, rintaraivarit ynnä muut vaikeuduet... *huoh* Ei niitä muista enää, se " kamaluus" haalenee mielessä ja pian on jo valmis uuteen taistoon ;)
kaihoisa mieli, mutta en tosiaankaan tahtoisi oikeasti olla raskaana näin pian, en ainakaan viiteen vuoteen ellein mieli muutu.
En oikeasti halua lasta vielä, esikoinen on minun vauva nyt, mutta haaveilla on mukava:)
alkoi vauvakuume oireilemaan. Olin selvästi päässyt yli synnytyksen traumoista (sillä sehän se oikeasti on, minkä takia ei hingu heti toista...). Toisella kerralla sitä ei varmaan ole ihan niin jouluissaan koko raskauden ajan, vaan tietää jo, mitä se on, ja kuinka kauan sitä kestää.