5v ja 4v pois pk:sta vauvan syntyessä?
Onko itsekästä edes ajatella, että ottaisin lapset kotiin vauvan syntyessä? Tämä siis olisi vuodeksi elämänmuutos, sitten taas paluu pk:hon. En itse ole parhaimmllani koskaan vauvavuonna vaan väsynyt ja jonkun verran ahdistunut/masentunut (lääkitystä tms ei ole koskaan tarvittu). Jotnkin vain en tahtoisi hukata mahdollisuutta saada olla vuosi intensiivisesti myös isompien kanssa. Osa-aika hoito on yksityisessä pk:ssa iso taloudellinen satsaus, joten luultavasti joutuisin palaamaan pian töihin jos isot olisivat pk:ssa. Isompi lapsista sanoo olevansa mielummin kotona kiukkuisen äidin kanssa kuin pk:ssa, mutta luulen että mukana saattaa olla tarve olla loukkaamatta äitiä. Mitä tekisitte?
Kommentit (50)
Isothan vois käydä siellä pari kertaa viikossa, mutta muuten olla kotona äidin kanssa?
naapurissa muita lapsia..jos on niin kotiin vaan,jos itse vielä haluavatkin. ja onhan niistä seuraa myöskin toisilleen. minulla 4vuotias ollu kotona vauvan syntyessä ja itse halusi ehdottomasti jäädä pois perhepvhoidosta. ja tämä vuosi on ollu parasta aikaa
Ja totta kai molemmat. Nehän leikkivät keskenäänkin, hyvänen aika. Uskokaa tai älkää, mutta lapsetkin osaavat nauttia rauhallisista aamuista ja kotona olemisesta. Tarjoa ihmeessä lapsillesi tilaisuus hengähtää oravanpyörästä, joka ei ihan heti lopukaan. Näin itse olen tehnyt. Eivät ne joka päivä mitään erikoisohjelmaa tarvitse, yhdessä salaatin tekeminen ja siivoaminenkin ovat kivoja puuhia ulkoilun ja leikkien lomassa.
Onko noissa yksityisissä takuuta, että pääsee takaisin samaan? Tai onko se teillä tavoitteenakaan?
Päiväkotiruuhkassa kolmen lapsen saaminen samaan päiväkotiin on lottovoitto. Toki kaikkialla ei ole ruuhkaista.
Mä otin 4-vuotiaan pois päiväkodista, mutta
Helsingissä voi keskeyttää kahdeksi vuodeksi.
Mitä tahansa teetkin, älä irtisano paikkoja ennen vauvan syntymää. Jos joudutkin osastolle viime metreillä, niin päiväkotipaikka on tarpeen, nimim.kokemusta on.
ellei lähettyvillä ole hyviä kerhoja? Meillä oli 5v ja 4v pojat kotona kun pienin syntyi ja eihän siitä mitään tullut. Tappelivat keskenään koko ajan kun minulla meni aika vauvan kanssa. Ruikuttivat takaisin tarhaan ja kaipasivat kavereitaan. Meillä ei tosin ole täällä kerhoja minne viedä, joten pelkkä kotona oleminen ei ollut hyvä ratkaisu. Muut kavereiden samanikäiset lapset olivat kaikki tarhoissa, joten leikkikavereita ei päivisin ollut.
on 4-vuotias ja 6-vuotias kotona ja vauva. Sanoisin, että älä pidä kokopäiväisesti hoidossa, mutta hommaa lapsille jotakin kodin ulkopuolista virikettä 2-3 päivänä viikossa. Meillä molemmat sanovat etteivät halua mennä päiväkotiin vaan olla kotona, mutta silti menevät mielellään 2 päivänä viikossa kerhoon.
Ja jos mulla olisi ollut vain yksi lapsi, niin olisin pitänyt 3 päivää viikossa pk:ssa. Ihan siksi, että ikäistä seuraa on todella hankala löytää, kun tuon ikäiset ovat päiväkodissa. Nyt lapset leikkivät keskenään, mutta tappeluakin tulee päivittäin.
Aion viedä edelleen päiväkotiin tuttujen kavereiden luokse, mutta vain 4 tunniksi kerrallaan, 4 päivänä viikossa.
elämässä on monella tavalla paljon pidempi aika kuin vuosi aikuisen elämässä.
Mielestäni teillä olisi mahdollisuus viettää ihana vuosi yhdessä, ja kun nuo isommatkin ovat jo tuon ikäisiä, etteivät enää tarvitse varsinaista hoitamista, vaan voivat jo olla avuksikin, ottaisin kotiin. Etsisin kyllä isommille lapsille kerhon tai pari, missä voisivat käydä kuitenkin tapaamassa muita lapsia.
Ei se päiväkotiarki ole mitään erityisen kivaa lapselle. Meillä ainakin lapset on aina tykänneet enemmän olla kerhoissa ja kotona kuin päiväkodissa. Kolme lasta minullakin, ja paljon kokemusta asiasta.
ettei noin iso lapsi kaipaisi mitään muuta kuin kodin kuviot. Itse en ollut koskaan päiväkodissa, mutta olin aika yksinäinen lapsi, ja kerho oli m inulle todella tarpeellinen. Kerhon tapaan voi käyttää päiväkotiakin: itse veisin isommat päiväkotiin 2-3 pvänä viikossa niin, että olisivat siellä 3-5 tuntia. Siinä saa kuitenkin kavereiden seuraa, ohjattuja leikkejä (esim. oma kotihoidossa oleva lapsi NAUTTII kerhojen yhteisistä laululeikeistä - on ihan eri asia leikkiä muiden lasten kuin vain äidin kanssa), askartelua, ehkä retkiä... jne.
En usko, että pikkuvauvan äiti jaksaa kovin paljon ohjelmaa järjestää. Enkä puhu mistään erikoisohjelmasta - vauvaperheessä usein tehdään arki helpoimman kautta ihan pakon sanelemana, eli ne "hauskat yhteiset siivous- ja salaatintekotuokiot" voivat hyvinkin jäädä pois, koliikkivauvan kanssa valvonut äiti ei aina jaksa leikkiä eikä ulkoillakaan.
Voi olla, että osa-aikainen hoito voisi olla noin isoilla parempi kuin pelkkä kotona olo.
Tosin he kävivät kerhossa (3 h kerrallaan) kaksi kertaa viikossa, kerran viikossa muskarissa (45 min) ja kerran viikossa liikuntaleikkikoulussa (noin tunti kerrallaan). Näin jälkikäteen olen todella tyytyväinen ratkaisuun. Lapset leikkivät keskenään suuren osan päivästä. Lisäksi vauva viihtyi hyvin heitä seuratessan. Paljon enemmän minulla oli työtä silloin, kun vanhin oli vauva, ja häntä piti jatkuvasti viihdyttää. Omasta mielestäni tämä nuorimman vauva-aika oli tosi helppoa ja mukavaa aikaa, ja minua harmitti todella paljon, kun piti mennä töihin ja panna lapset hoitoon, kun nuorin oli vähän yli 1-vuotias.
Toki kävimme myös leikkimässä ja askartelemassa leikkipuistossa, luimme ja lauloimme kotona päivittäin jne.
Jälkikäteen vanhempi lapsista totesi: "Kaikkein parasta meidän viime vuodessa oli se meidän tosi pitkä loma."
En voi käsittää, että näin moni pukkaa isommat tenavat hoitoon vauvan tullessa 8/. Itse olen tehnyt lapsia se mielessä, että selviydyn kotona heidän kasvatuksesta. Lapsiluku on harkittu ihan omia rahkeita ajatellen, ei naapurin rouvaa kopioiden. Surullista, ettei ole mitään annettavaa lapsilleen vauvaiän jälkeen.
Hieno lukea edellisen kommentteja. Ja lapsen suusta se totuus tulee, tuo on ihan paras hetki elämässä, kun saa nauttia perheenä toistensa seurasta. Meilläkin ovat vauvoina viihtyneet sylissä tai lattialla meidän isompien pelatessa lautapelejä tai leikkiessä. Eikä ole tarvinnut taistella mustasukkaisuuden kanssa.
En voi käsittää, että näin moni pukkaa isommat tenavat hoitoon vauvan tullessa 8/. Itse olen tehnyt lapsia se mielessä, että selviydyn kotona heidän kasvatuksesta. Lapsiluku on harkittu ihan omia rahkeita ajatellen, ei naapurin rouvaa kopioiden. Surullista, ettei ole mitään annettavaa lapsilleen vauvaiän jälkeen.
Hieno lukea edellisen kommentteja. Ja lapsen suusta se totuus tulee, tuo on ihan paras hetki elämässä, kun saa nauttia perheenä toistensa seurasta. Meilläkin ovat vauvoina viihtyneet sylissä tai lattialla meidän isompien pelatessa lautapelejä tai leikkiessä. Eikä ole tarvinnut taistella mustasukkaisuuden kanssa.
mitä väliä sillä on, onko se kerho vai pk missä käydään se muutama kerta viikossa? Jos pk:ssa on tutut kaverit niin miksi totuttaa lapsia taas uuteen porukkaan jossain kerhossa?
Meillä kysymys ei edes ole minun rahkeistani olla lasten kanssa, vaan siitä, että ilman mitään virikkeitä lapsilla on yksinkertaisesti tylsää. Meillä lapset siis käyvät kerhossa pari kertaa viikossa+ liikuntakoulussa tunnin. Mutta kyllähän sitä vanhaa omaa pk-ryhmää voi hyödyntää osapäiväisenä yhtä hyvin.
On aika eri asia pitää 4-6-vuotiasta osapäivähoidossa, mitä laittaa 2-3-vuotias kokopäivähoitoon vauvan tullessa. Ensimmäinen tuskin on mitään hoitoon pukkaamista.
t. kymppi
ja kakkonen on jo viisi vuotias. Kesällä tulee kolmas ja meillä 5v jatkaa päiväkodissa, mutta aion hakea kotiin aina siihen aikaan kun tokaluokkalainen tulee kotiin.
niillä lapsilla on niin kamalan tylsää ja ikävää äidin kanssa? Eikö sitä tosiaan ehdi yhden vauvan hoidolta tekemään muuta? Ei mahdu ajatukseen.
Juuri tätä tarkoitan niillä omilla rahkeilla: että saa ne lapset viihtymään ja kehittymään ihan kotikutoisestikin. Hoidossa ehtivät ihan varmasti olemaan ilman noita osapäivähoitojakin ja kavereita voi hankkia muuallakin kuin osapäiväkerhoilijana. Jos vaan äiti viitsii vaivautua.
7
Esim. jos perhekahviloissa on vain vauvoja, naapurin lapset ovat päiväkodissa eikä ystävissä ole kotiäitejä, niin eipä siinä esimerkiksi lapsikontakteja oikein voi vain omalla tahdonvoimalla järjestää.
Vauvaperheessä mennään aika lailla vauvan ehdoilla, joten esim. imetys voi estää talviaikaan pitemmät retket ja ulkoilut - riippuen imetystiheydestä toki. Ja sen verran aikaa se vauvanhoito vie, että väistämättä isompi joutuu tyytymään siihen, ettei äiti ehkä ehdikään viihdyttää, askarrella, lukea, yms niin paljon kuin lapsi toivoisi. Ei joku 4-vuotias jaksa innostua siitä, että äiti imettää vauvaa tuntikausia ja imetyksen jälkeen laittaa ruokaa ja tekee muita kotihommia.
Ja lapsilla voi olla tylsää ihan senkin takia, että kaipaisivat muiden lasten seuraa. Ei siitä vauvasta oikein ole vielä leikkikaveriksi.
Jos kerran kerho on ok, niin MIKSI ei osapäiväinen päiväkoti??? Ajallisestihan se on suunnilleen sama!
Lapset tarvitsevat toisten lasten seuraa ja niillä on kaverit päiväkodissa. Anna lasten olla puolipävä hoidossa niin saavat virikkeitä ja kavereita, mutta myös rauhallisia aamuja. Välillä voitte pitää huvittelupäiviä ihan nelistään.
Lapsia voi ottaa huomioon vaikka kerholla.
Meillä lapset on tykänneet mennä seurakunnan +3- vuotiaiden ryhmään.
Mutta miten lähellä teitä tälläinen on? Onnistuuko kulkeminen sinne?
Tarhaan vieminenkin voi olla hankalaa.
Saattaa olla ihanempaa vaan olla kotona, vaikka valitsisi lyhyemmän päivän tarhassa lapsille niin se tarkoittaa käytännössä sitä että lapset pitää talvella hakea muutaman tunnin välein. Siinä ei paljoa kotona olla vauvan kanssa kun tarttee taas lähteä.
Jos joudut palaamaan töihin pian niin hoitoa vanhasta ei kannata lopettaa vaan minimiin ottaa hoitomäärät. Silloin hoitopaikkakin voi ottaa lisää lapsia puolikkaiksi.
Jos lapsi sanoo että tahtoo olla kanssasi kotona etkä lasta kuuntele niin teille voi tulla oikeasti ongelma jos lapsi näin aidosti tuntee!
Kyllä lapsi saa olla tahtomatta mennä tarhaan ja hoitaa vauvaa kanssasi jos niin tuntee.
Meillä joskus lapsi oli 5- vuotias kun saatiin vauva ja tahtoi jäädä kotiin, hetken päästä taas kavereita tahtoi nähdä ja meni kerhoon.
Lapsia voi ottaa huomioon vaikka kerholla.
Meillä lapset on tykänneet mennä seurakunnan +3- vuotiaiden ryhmään.Mutta miten lhellä teitä tälläinen on? Onnistuuko kulkeminen sinne?
On seurakunnan kerho, mutta emme kuulu kirkkoon, joten ei se oikein ole ratkaisu. Ja jos kerho kerran olisi ok, niin miksi ei sitten se osa-aikainen päiväkotipaikka? Tätä olen yrittänyt kysyä jo monessa ketjussa, mutta kukaan ei ole osannut perustella.
niin sitten varmaan voit ottaa heidät kotiin. Mutta jos mitään kerhopaikkoja ei ole tarjolla pitäisi päiväkodissa.
Nelivuotiaan ottaisin EHKÄ, suurel harkinnal kokonaan kotiin.
Viisivuotiaan laittaisin osapäivähoitoon vaikka kolme päivää viikossa joku 4-6h. Sais ikästään seuraa. Tosin ois se kohtuutärkee asia hiljallee nelivuotiaallekin...
Ei ton ikäsistä oo välttämättä kivaa nyhjää vauvan huuumassa olevan äidin ja vauvan luona PELKÄSTÄÄN.