Miten voi sanoa kohteliaasti ihmiselle, ettei jaksa kuunnella valitusta?
Mulla on parikin tällästä ihmistä lähipiirissä, jotka valittavat paljon ja laveasti. Ovat mukavia eivätkä toki valita koko ajan, mutta itseäni korpeaa kuunnella aikuisten ihmisten kitinää. Aiheet on jokapäiväisiä ja kyllä nyt jokaista välillä vituttaa, mutta miksi pitää veivata samaa aihetta vali vali...
Olen itse sellainen, että toisten vire tarttuu tosi helposti ja on monesti tosi vaikea pitää yllä omaa hyvää tuulta, jos joutuu kuuntelemaan muiden valituksia kovin kauan. Esim. puhelimessa ei pääse karkuunkaan. Eikä seurassakaan viitsi häippästä tosta vaan. :D
Miten voisin sanoa ystävällisesti ja loukkaamatta, että nyt menee valittaminen liian pitkälle? En ole mitään tapaa keksinyt, mikä ei loukkaisi toista. :(
Kommentit (9)
Minulla on tuollainen työkaveri, joka oikeasti valittaa AINA.on niitä kestoaiheitakin, mutta niin pientä aihetta ei olekaan, jota ei voisi käsitellä tunnin ruikutusmaratonilla. Aina on liian kylmä tai kuuma, kahvi on liian mietoa tai vahvaa.
ei lakkaa valittamasta vaikka sanoisi suoraankin valitusvirren perään että "ei jaksaisi murehtia tuollaisesta kun asiat on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, mm...." ei auta.
Olen lakannut pitämästä yhteyttä, minullekin tulee aina kurja olo hänen seurassaan kun olen tosi empaattinen ihminen.
Minulla on tuollainen työkaveri, joka oikeasti valittaa AINA.on niitä kestoaiheitakin, mutta niin pientä aihetta ei olekaan, jota ei voisi käsitellä tunnin ruikutusmaratonilla. Aina on liian kylmä tai kuuma, kahvi on liian mietoa tai vahvaa.
Mikähän nautinto siitä valittamisesta oikein tulee? Sitä on tosi kurja kuunnella. Tekisi mieli jutella kivoista asioista ja vaihtaa kuulumisia ihan muuten vaan, niin kaikki on aina huonosti, kaikesta näkee aina nurjan puolen. Joskus tekisi mieli sanoa että nyt se tulppa siihen valivaliin ja vähän asenteen korjausta kehiin...
ap
ei lakkaa valittamasta vaikka sanoisi suoraankin valitusvirren perään että "ei jaksaisi murehtia tuollaisesta kun asiat on kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, mm...." ei auta.
Olen lakannut pitämästä yhteyttä, minullekin tulee aina kurja olo hänen seurassaan kun olen tosi empaattinen ihminen.
En kyllä ite laita välejä poikki, on kyse niin läheisistä ihmisistä. En osaa heille suoraan sanoa, mutta monesti kyllä vaihdan sujuvasti aihetta jos kitinä lisääntyy jossain kohtaa. Yleensä se kyllä jatkuu sitten muussa aiheessa...
ap
keksi siihen ruikutukseen vasta-aihe. "Oho, kahviko oli kylmää, no onneksi ei suu palanut?" Tätä logiikkaa kun tarpeeksi noudattaa, ruikuttajat pysyvät kaukana, ts. eivät saa sitä haluamaansa huomiota, päänsilitystä ja myötäelämistä.
että "Onko kaikki tosiaan noin huonosti? Eikö mitään hyvää ja positiivista löydy?"
että sorry, en osaa sanoa tuohon mitään, koska mielessä pyörii omat murheet, äiti sai sydänkohtauksen/sisko ajoi kolarin/töissä alkoi yt:t ja sata saa kenkää tai jotain muuta samantasoista. Yleensä valittajat eivät jatka enää sen jälkeen omia juttujaan.
Valitusten kuuleminen on ihan tappavaa
Niin ja siis kysymys on hyvin toimeen tulevista, perheellisistä, terveistä ihmisistä, joilla on oikeasti kaikki hyvin. Valittavat siis arkisista asioista normaalia enemmän, ponnekkaammin ja aina kun heitä näkee tai soittelee heidän kanssaan.