Oletko selvinnyt peruskoulun ilman kiusatuksi joutumista?

Ja luulen sen johtuvan siitä, että olen niin kovapäinen ja minusta näkee, että luotan itseeni.

Työelämässäkin pärjään paljon paremmin kuin sellaiset jotka eivät itseensä luota vaikka täysin samalla viivalla ollaan osaamisen ja tekojen mukaan. Minua kuunnellaan ja saan parempaa palkkaa kuin kollegani.

Näin kirjoitettuna kuulostan kyllä kamalalta tyrannilta mutta asiat eivät kuitenkaan niin ole, olen arvostettu työpaikallani, minulla on useita luottoystäviä sekä onnellinen parisuhde lapsineen päivineen.

Oma uskomukseni onkin, että onnellisuus sekä se miten ihmiset toisiaan kohtelevat, lähtevät sinusta itsestäsi.

Juu, kyllä on ihan omaa ansiotasi että sulla on tietynlainen temperamentti ja että aina jotkut ovat hyväksyneet sinut koulussa kaverikseen etkä ole koskaan joutunu sietämään vuosikausien nöyryyttämistä ja pilkkaa joka olis tehnyt sinusta epävarman.

Enkä itsekään ollut kiusaaja. En ollut mikään suosituin tyyppi, mutta olen aina ollut aika sanavalmis ja rohkea tyttö, sellainen itseeni tyytyväinen ja varma. Jos jotain piruilua on joskus ollutkin en ole sitä luultavasti huomannut, joten olisin ollut huono kiusaamisen kohde.

Valitettavasti tukea ei tullut edes kotoota, siellä äiti laittoi eri tavalla maanrakoon ja yritinkin teininä itsaria, masennuin ja syrjäydyin nuorena aikuisena. Nyt yritän kasata sirpaleita ja koota elämääni aikuisena. Ihmisiin en luota, eikä mulla ole yhtään ystävää.

Enkä ollut kiusaajakaan.



Olen seurallinen ja iloinen rämäpää. En liian fiksu missään, mutten myöskään liian tyhmä tai hidas. Ja sopivasti nätti ja laiha, ettei sekään ärsyttänyt vissiin ketään.