Lue keskustelun säännöt.
Mulla on ihan outo mielihyväkoneisto, en saa mitään tehtyä tämän takia!
07.03.2012 |
On kaksi vaihtoehtoa: joko surkuttelen itseäni ja totaalista epäonnistuneisuuttani ihmisenä niin paljon, että en pysty tekemään mitään. Tai sitten, kun vihdoin olen onnistunut pakottamaan itseni toimeen, tunnen oloni niin överihyväksi menestyjäksi, että keho ilmeisesti kuvittelee mun saaneen juuri päätökseen jonkin huomattavan suuren homman, ja lähettää aivoihin viestiä, että nyt olisin viimeistään ansainnut tauon!
Sitten itsetyytyväisenä istun tauolla, kunnes normaalille ihmiselle tulisi impulssi mennä jatkamaan hommia, jotta voi taas tuntea itsetyytyväisyyttä - mutta minulle ei tule koskaan tuota normaalia tilaa, vaan vajoan suoraan takaisin siihen itseinhoon ja hirveään saamattomuuden tunteeseen.
Minua pidetään yleisesti ottaen erittäin tehokkaana ja aikaansaavana, mutta varsinkin viime aikoina olen ollut jo muutamia kuukausia osittaisella tyhjäkäynnillä, johon kuuluu mm. äärimmäisyyksiin mennyttä roikkumista av:lla ja lempiblogeissani, tv:n tuijottelua ja pitkiä unia sekä yöllä että päivällä. Asiaa pahentaa se, että olen aloitteleva yrittäjä! Nyt ei olisi tosiaankaan varaa löysäillä, kun yrittäjänä olen vielä kaikkien mahdollisten tukiverkostojen ulkopuolella.
Onko terapeutteja paikalla? Antakaa itsehoitovinkkejä! Olen yleensä hyvä vaikuttamaan psyykeni toimintaan, jos vain ensin ymmärrän mistä on kysymys.
Kommentit (9)
Mä haluaisin todella tietää, mitä tämä tämmöinen on ja mistä voisi johtua.
Aloin miettimään, onko tämä ketju vain uusi keino pitkittää hommiin tarttumista. Mutta toisaalta, jos tähän osuisi joku joka vähän voisi näyttää suuntaa, tämä voisi olla ajankäytöllisesti tehokkaampaa kuin terapian aloittaminen ja oikeanlaisen terapeutin etsiminen (ei olisi minulle lainkaan helppo tehtävä).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netti voi olla riippuvuden kohde, jolloin järjen ääni ei auta organisoimaan ajankäyttöä paremmin. Samoin kaikenlainen lueskelu ja päämäärätön ja keskeneräiseksi jäävä puuhailu voi olla keino paeta joitain ahdistavia ajatuksia tai motivaation puutetta jossain oikeasti olennaisessa.
Yrittäjä ottaa aina riskin harteilleen, joten voi olla että olet alitajuisesti ahdistunut tuosta asemastasi yrittäjänä ja siksi pakenet johonkin epäolennaiseen ja kesken jäävään tekemiseen.
kyökkipsyko
Netti voi olla riippuvuden kohde, jolloin järjen ääni ei auta organisoimaan ajankäyttöä paremmin. Samoin kaikenlainen lueskelu ja päämäärätön ja keskeneräiseksi jäävä puuhailu voi olla keino paeta joitain ahdistavia ajatuksia tai motivaation puutetta jossain oikeasti olennaisessa.
Yrittäjä ottaa aina riskin harteilleen, joten voi olla että olet alitajuisesti ahdistunut tuosta asemastasi yrittäjänä ja siksi pakenet johonkin epäolennaiseen ja kesken jäävään tekemiseen.
kyökkipsyko
Kiitos vastauksesta!
Alani tekemiset ovat tyypillisesti sellaisia, joihin liittyy ahdistavia vaiheita. Joten olen kyllä tottunut kohtaamaan ahdistusta työssäni ja tiedän ja luotan, että se on vain ohimenevä vaihe. Minulle on ammattitaidon kehittyessä muodostunut tapoja onnistua sukeltamaan sinne ahdistuksen keskelle. Yksi on esimerkiksi sellainen, että teen kahta asiaa vuorotellen, ja kun toinen alkaa tuntua ylivoimaiselta, vaihdan toiseen, joka tuntuu silloin helpolta vaikka olisi juuri hetki sitten ollut yhtä ylivoimaisen tuntuista.
Mutta ongelmani on mielestäni juuri päinvastainen kuin ehkä ensimmäisestä viestistä voisi päätellä (pahoittelut epämääräisestä kerronnasta). Minua ei jostain syystä motivoi sellainen tavanomaiselta tuntuva tekeminen ollenkaan, eli jos hommat ovat liian helppoja, en edes ryhdy toimeen ennen kuin on niin kiire saada valmista, että siitä kiireestä tulee sitten sitä haastetta ja ahdistusta. Oikein siis hakeudun ahdistaviin tilanteisiin, ikään kuin en osaisi muunlaisissa elääkään! Ehkä tähän myötävaikuttaa se, että saan tosiaan myös kovat kicksit siitä, kun sitten selviän siitä hankalasta paikasta.
Esim. eilen minun piti tehdä täksi päiväksi muutama homma. Roikuin pääosan päivästä netissä ja aloin hommiin siinä 8-9 aikoihin illalla, kun alkoi olla sellainen fiilis että ei niitä hommia enää ehdi tehdä valmiiksi.. Pakersin johonkin yhteen asti ja heräsin neljältä jatkamaan. Nyt kun näytti siltä, että saattaisin sittenkin saada kaiken tehtyä, tulin av:lle höpöttämään sen sijaan että olisin hoitanut homman loppuun.
Eikö tämä vaikutakin siltä, että oikein _yritän_ epäonnistua (alitajuisesti), tai ainakin yritän hakeutua tilanteisiin, joissa onnistuminen on veitsen terällä?
ap
itsekin olen huomannut että nettailu on kavala aikarosvo
kunnianhimosta, laiskuudesta, mukavuudenhalusta, perfektionismista, ahkeruudesta.
Tiedän ton. Eli tekee fiiliksen mukaan. Ja fiilistä ei tuu hirveen usein. Tai jos tulee, menee aika äkkiä ohi, jostain pienestä asiasta.
Esim siitä ku menee käväsee netissä.
Pakenee todellisuutta, vaikka se todellisuuskin on joskus ihan mukavaa.
Impulsiivinen luonne.
Tahdonvoimaa kehiin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan törmännyt kehenkään toiseen samanlaiseen kuin minä, kirjoittamasi on aivan kuin minun näppikseltäni!
Usein olen niin lamaantunut kaikesta huonommuudestani, etten pysty edes aloittamaan; ja taas kun olen "tarmokkaasti" aloittanut, jo pyykin lajittelu ja koneen täyttö saa aikaan olalle taputtamista ja kahvitauon ansaitsemisen tunteen (minkä tietenkin toteutankin).
Elämä on yhtä helvettiä näin:-(
Minulla ei ole tahdonvoimaa yhtään, perheen ja ympäristön paine menestymiseen eri asioissa lapsena ja nuorena oli niin voimakas, että tuntuu kun tuon paineen kadottua erinäisistä syistä olen kuin yliturvonnut lässähtänyt taikina, johon ei saa mitään muotoa:-(
t. kohtalotoveri
En ole koskaan törmännyt kehenkään toiseen samanlaiseen kuin minä, kirjoittamasi on aivan kuin minun näppikseltäni!
Usein olen niin lamaantunut kaikesta huonommuudestani, etten pysty edes aloittamaan; ja taas kun olen "tarmokkaasti" aloittanut, jo pyykin lajittelu ja koneen täyttö saa aikaan olalle taputtamista ja kahvitauon ansaitsemisen tunteen (minkä tietenkin toteutankin).
Elämä on yhtä helvettiä näin:-(
Minulla ei ole tahdonvoimaa yhtään, perheen ja ympäristön paine menestymiseen eri asioissa lapsena ja nuorena oli niin voimakas, että tuntuu kun tuon paineen kadottua erinäisistä syistä olen kuin yliturvonnut lässähtänyt taikina, johon ei saa mitään muotoa:-(t. kohtalotoveri
Minulla on mieskin vähän samanmoinen, mutta hänellä homma pysyy kasassa koska on töissä ulkopuolisessa firmassa, jossa pidempi löysäily ei vain onnistu. Itselläni tämä on nyt yrittäjänä lähtenyt ihan totaalisesti lapasesta.
Meillä kotona ei muistaakseni kyllä ollut kauheaa painetta menestyä. Menestyin kyllä koulussa hyvin, mutta en nähnyt sen eteen yhtään vaivaa. Mieheni perheessä voisin kuvitella painetta olleen kyllä liikaakin.
Olen tässä nyt ryhtynyt järjestelemään työskentelyolosuhteitani uudelleen siten, että kanssani samassa tilassa on muitakin ihmisiä. Ehkä en sitten kehtaa toimia niin tehottomasti kuin tällä hetkellä. Mutta tämä on vain laastari, eikä edistä ongelman syihin puuttumista. Terapiaanko tässä joutuu menemään (ajalle ja rahalle olisi muutakin käyttöä!), vai eikö löydy ketään, joka olisi saman kokenut ja siitä kuiville selvinnyt kertomaan, miten homma hoidetaan?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä mitä teet työksesi vai onko ainoa siitä saatu tyydytys se, että olet saanut tehtyä jotakin tylsää?
Enpäs muuta tiedä kuin että täällä toinen samanmoinen. Kaikki jää aina huonosti tehdyksi, kun jään vaan roikkumaan. Varsinkin tää netti on vihoviimenen...