Sopivan ratsastuskoulun etsiminen ei ole helppoa- vai minulla liian suuri vaatimustaso

minuakin häiritsisi hevosten potkiminen.



Hyviäkin paikkoja on.

Anna lapsen valita mieleisempi paikka ja sitten kun taidot kehittyy, panosta valmentajaan.

Sillä on aika paljon merkitystä, koska ei 7-vuotiaita voi valmentaa samalla tavalla kuin vanhempia. Ei heillä ole vielä valmiuksia hallita ponia ja samalla kiinnittää huomio niin istuntaan, apuihin kuin ratsastusteihinkin. Mukavahan se olisi löytää täydellinen talli ja opettaja, mutta kaikilla opettajilla on oma tyylinsä ja tapansa, ja täydellisen löytäminen voi olla mahdotonta tavallisten tuntiopettajien joukosta.

Anna lapsen valita mieleisempi paikka ja sitten kun taidot kehittyy, panosta valmentajaan.

Meillä muitakin lapsia, joilla muita lajeja ja näissä on juuri valmentajia. Kun vertaan heillä niitä valmentajia (vaikka kuinka on valmentajia, niin harrastuksista silti kyse, vaikka olisikin kilpaharrastus) niin ero ratsastusopettajaan on suuri.

Mutta jos ratsastuksessa kaipaisi valmennusta, niin tarvittaisiin oma hevonen. Se ei ole ajankohtaista meillä ainakaan vielä. Mutta välillä ihmettelen eikö tuntiratsastus voisi olla tavoitteellista...

Välillä myös tuntuu että talleilla haetaan taloudellista hyötyä enemmän kuin muissa lasten harrastuksissa, jotka ovat enemmän lajin ympärillä pyörivää seuratoimintaa ja lajin eteenpäinviemistä.

Mä taas olen iloinen, että ratsastamassa voi käydä ihan muuten vaan, ilman kilpailemisen pakkoa. Kauhean monet lasten (liikunta)harrastukset muuttuvat nopeasti niin tavoitteellisiksi, että lahjattomat karsitaan kyydistä, ja niiden, jotka saavat jatkaa, on käytävä treeneissä viisi kertaa viikossa + viikonlopun kisat.



Ratsastus on lisäksi siitä kiva laji, että kilpailemaan voi päästä, vaikkei olisi tavoitteellista harrastamista aloittanutkaan 6-vuotiaana, mikä monessa lajissa on välttämätöntä. Ja kyllähän monessa ratsastuskoulussa suoritetaan ratsastusmerkkejä, tavoitteellisuuttahan sekin on. Hevostouhussa on vaan niin paljon muutakin, miksi se viehättää ja on hyvä harrastus.



Teidän ehkä kannattaa harkita yksityistunteja, kyllä niitä monella tallilla saa ilman omaa hevostakin.

kun en itse tiedä ratsastamisesta.

Tyttö tykkää käydä tunneilla. On kiva kun on lähellä, voi mennä itse ja kavereiden kanssa. Nyt on alkanut taluttaa poneja. Onpa teillä varaa kahteen kurssiin päällekäin. Kummasta lapsesi tykkää, se ehkä tärkein, kun nyt kerran pääsee kahta kokeilemaan. Toinen peruste on läheisyys, kukmpaan pääsee helpommin ihan itsekin menemään. Voiko samassa koulussa vaihtaa toiseen opeen? Meillä se on mahdollista.

Sillä on aika paljon merkitystä, koska ei 7-vuotiaita voi valmentaa samalla tavalla kuin vanhempia. Ei heillä ole vielä valmiuksia hallita ponia ja samalla kiinnittää huomio niin istuntaan, apuihin kuin ratsastusteihinkin. Mukavahan se olisi löytää täydellinen talli ja opettaja, mutta kaikilla opettajilla on oma tyylinsä ja tapansa, ja täydellisen löytäminen voi olla mahdotonta tavallisten tuntiopettajien joukosta.

Minkä ikäinen lapsi on? Ja oli nyt minkä ikäinen tahansa, niin ei mun mielestäni voi olettaa, että juuri ja juuri selässä pysyvä ratsastaja ehtis ajatella mitään hemmetin ulkoavuja! (Eikä varsinkaan, jos ikää on alle 10 vuotta) Mikset samantien vaadi, että opettaisivat miten hevonen saadaan kulkemaan kuolaintuella?

Oma tyttö on aloittanut ratsastuksen 6-vuotiaana tunneilla ja oli todella ylpeä, kun sai sen konin menemään siihen suuntaan mihin halusi, sitä vauhtia kuin halusi. Jos siihen olis ratsastuksenope alkanut sönköttää, että ulkotuki nyt oli aika olematon, eikä kulmatkaan menneet ihan nappiin, niin mä olisin varmaan tyrmistynyt tyystin ja naperolta olis todennäköisesti mennyt harrastamisesta ilo melkolailla nopeasti...

Hevosten ylläpiton on niin kallista, että siksi harrastus maksaa. Hevoset/ratsastus on elämäntapa. Ymmärrän, että tietyt vaatimukset opettajalta vaaditaan. Se missä opettaja on kannustava ja antaa lasten nauttia tekemisestä kantaa paljon pidemmälle kuin tehokas valmennus. Nämä ratsastajat jotka keskittyvät mahd. tehokkaasti kehittymään ja vain menestys ja eteneminen on tärkeää, myös helpoiten lopettavat lajin tai ainakin ajautuvat kauaksi siitä perimmäisestä lajin hienoudesta (minusta). Siitä kun hevonen laitta turvan poskea vasten, hörisee ja samalla kaikki ymäpärillä unohtuu ja menettää merkityksensä. On kuin aika pysähtyis ja siinä olet vain sinä ja hevonen ja herkkä ja kosketava hetki tuon uljaan ja upean eläimen kanssa. Ihania hetkiä voi löytyä kesällä uittamisesta ja talvellä lumihankikahlauksesta. Lista on loputon. Minulla on ollut onni tutustua noihin molempiin ulottuvuuksiin niitä sekoittaen ja vieläpä yhdistää siihen ammatti.

Miettisin ehkä sitä, että miksi nopea oppiminen on niin tärkeää? Onko se merkityksellisempi kuin iloitseminen tekemästään. Myöhemmin ehdit vaihtaa tallia ja opettajia sekä valmentajia. Mutta sitä kipinää ja elävän olennon kanssa saavutettua yhteyttä ei voita lopulta mikään saavutettu taito tai sijoitus. Kisapäivien hienoin hetki voi kuitenkin löytyä siitä kun ilman satulaa lähdet suorituksen jälkeen metsäretkelle ja tulet sitten kun ehdit takaisin. Nämä ei tietenkään sulje toisiaan pois, mutta yhä useammin lapsilta löytyy vähemmän ymmärrystä ja enemmän paineita ja haluja menestyä tai kehittyä. Hevoset on vain välineitä joita nopeasti taputetaan kaulalle tunnin jälkeen. Vika ei ole lapsen vaan kiireen ja aikuisten.

Tässä lajissa ei koskaan tule valmiiksi eikä mikään hetki mene hukkaan. En vähättele opetuksen merkitystä, mutta korostaisin kannustuksen ja lempeyden tärkeyttä. Sitä ei monesta lajistä eikä paikasta löydy. Anna lapsesi kokea rakkaus hevoseen ja sen jälkeen löytyy sitten suorittamisellekin tilaa siihen rinnalle. Olipa se sitten raviurheilua, esteitä, koulua tai puuhastelua. Mitään lopullista et nyt joudu päättämään. Ainostaan vaativan ja kovin tavoitteellisen tallin valitsemalla saatat tappaa innostuksen, jos sitä ei tehdä lenpeydellä ja kannustaen.

Ratsastuksessa on niin paljon muuttuvia tekijöitä, että se pistää aikuisenkin nöyräksi lajin edessä. Sama tehtävä ja sama hevonen. Riittää kun on eri päivä, niin lopputulos voi olla aivan päinvastainen. Katso missä lapsesi ja hevoset iloitsevat ja turvallisuus on huolehdittu. Siellä ei voi mennä pahasti pieleen. Ja koeta päästä ajatuksesta, että rahalla pitäisi saavuttaa nopeasti tulosta. Kylpyläkin on kallis, mutta ei siellä välttämttä opi uimamaisteriksi. (Eli aloittaisin kylpylässä lillien ja leikkien ja iän mukaan lisäisin sitten uimaseuran mukaan tuloa) Ei heti kylmään isoon altaaseen treenaamaan potkutekniikkaa.)

Itse vaan muistan kun oli mieletön tunne kun tuli uusi opettaja ja häntä kuuntelemalla sain hevosen menemään ihan eri lailla kuin ennen, siis niin että toimi kuin unelma (silloin lapsena tuntui siltä, vaikka ammattilaisen silmissä olisi ollut jotain muuta). Eli eniten ehkä kaipaan lapselle sitä yhteyttä hevoseen myös ratsastaessa, niin että lapsi pääsääntöisesti hallitsee hevosen. Tähän tarvitaan kunnon opetusta, muuten varmaan olisi aika sama kävisikö ratsastamassa ilman opetusta vai opetuksessa. Tietenkään opetus ei saa mennä liian edelle, mutta ei myöskään junnaamaan paikallaan. Pikkuisen uutta voi ottaa joka kerta kun edelliset asiat on omaksuttu. Meillä ainakin lapsi nauttii kun oppii uutta ja se opettelukaan ei ole mitenkään epämieluisaa tai tunnu vaatimukselta, jossei opettaja sitä siinä muodossa esitä.



Lapsi ratsastaa tunneilla nyt käyntiä, paljon ravia ja laukkaa vielä vasta lyhyitä pätkiä. Kevennys toimii, harjoitusravi vain lyhyen aikaa riippuen hevosen ravin pompottavuudesta (töltissä sitten tietenkin istuu hyvin, mutta onkin jo mukavampaa). Tietää perusratsastustiet, mutta hevosesta riippuen voi olla hitusen taistelua saada kääntymään (esim peruutuskin tuntuu välillä helpommalta kuin voltti). On mennyt puomeja, mutta ei hypännyt esteitä. On käynyt rauhallisessa maastossa tunnilla. Istunta toimii muuten, mutta ohjat välillä tuntuvat hitusen löystyvän ja kääntämisen avut eivät ole riittävät vaikka sisäohja ohjaa (tosin jää helpolla päälle) ja katse/napa on menosuuntaan, mutta ulkopohkeesta en tiedä miten toimii. Eli kyllä odotan että opettaja hieman kiinnittäisi huomiota juuri aina kyseisellä lapsella vielä enemmän harjoiteltaviin asioihin, niin että opastaisi näitä perusjuttuja kuntoon. Mutta välillä tuntuu että lapsi tekee samat virheet/puutteet uudelleen ja uudelleen tunnista toiseen eikä kukaan korjaa niitä. Tämä on ehkä se asia mikä ärsyttää minua tällä hetkellä opetuksessa eniten sen toisella tallilla pohjeapuina käytettävän potkimisen lisäksi. Mutta en todellakaan odota että lapsi aloittaisi nyt hyppäämään tms. tai laitettaisiin kylmiltään mihinkään liian vaikeaan.



Hoitamiseen talleilla ei ole yleensä opetusta ja sitä harjoitellaan sitten enemmän itsekseen. Mutta se on lapselle hyvin suuri osa ratsastusta ja hevoset eivät todellakaan ole välineitä hänelle, vaan eläimiä ihan niinkuin meidän koiratkin. Mutta tässäkin minua itseäni hieman pelottaa lapsen kanssa että toisen tallin ne leipiintyneet tuntihevoset eivät ole kovin luotettavia hoidettaessa, vaan todellakin pitää itse olla silmä kovana vieressä katsomassa. Erityisesti ratsastutunneilla on lähes joka kerta eri hevonen ja siinä menee hetken aikaa kun opettelee niiden hevosten tapoja, varsinkin moni voi olla usein jo tunnilla valmiina tai jäädä tunnille, jolloin ei pääse edes hoitamaan. Mutta hoitamisessa olen lapsen mukana ja opettamassa/opettelemassa itse samalla.



Ratsastus on kuitenkin ehkä se suola mikä vetää talleille, ei se pelkkä hoitaminen. Tässä opettaja on keskeisessä roolissa tietenkin niiden hevosten lisäksi. Hevosia on vain monia ja suurimmassa osassa ratsastuskouluissa niissä ei ole älytöntä eroa. Mutta tässä juuri mietin mitkä on niitä vaikuttavimpia asioita minkä mukaan se talli lapselle kannattaa valita. Tottakai lapsi itse sanoo sen viimekädessä missä viihtyy, mutta kyllä vanhemmalla on vastuu minne tallille lapsensa päästää ja meidän tapauksessa vie. Sieltä tallilta tulee yleensä ne opit sekä hoidossa että ratsastuksessa sekä hyvässä että pahassa...

Ei ole mahdollista tallin sisällä vaihtaa toiseen opeen, sillä molemmilla on vain se yksi vakiope. Yksityistunnit olisi loistojuttu, mutta kalliita ja toisaalta en tiedä paljonko korjaisi opettajan opetustyyliä. Ja tietääkseni kummallakaan tallilla ei suoriteta ratsastusmerkkejä (tai ainakaan en ole kuullut).



Itse lopetin ratsastuksen nuorena kun tallilla missä kävin alkoivat jossain vaiheessa opettajat vaihtua todella tiuhaan ja hoitohevosenikin meni teuraaksi ja seuraavaksi sain vasta ratsuksi opetettavan ravurin, sekä iski murrosikä. Ja nyt aikuisen huomaan että samanlaista paloa kuin nuorena ei hevosen hoitamiseen ole, mutta ratsastus on kivaa.



Uskoisin että kun lapsi pääsee taidoissa minun ohitseni, joka ei perustaitoja kummoisempaa ole, niin ehkä sitten en suhtaudu niin kriittisesti opetukseen. Toisaalta huomasin myös sen opetusta tuuranneen yksityishevosen omistajan kohdalla että löytyy myös sellaista opetusta josta minulla ei ole kritisoitavaa:)

Hei! Tiedän että oon myöhässä, mutta päätin nyt kuitenkin kaikille vastata. Joo oon 11-v, mutta ratsastanut paljon ja tiedän kyllä mikä talli on hyvä ja mikä ei. Ensinnäkin itsekään en pidä siitä että opettaja keskittyy johonkin tiettyyn, muttei sitten muuten välitä ja opasta. Opetuksen täytyy olla monipuolista. Opetuksessa (ihan millä vain tuntitasolla) täytyy keskittyä ratsastajan apujen antoon, istuntaan, päivän tehtävään tietysti sekä hevosen mielialaan ja hyvinvointiin. Opettaja ei saa olla ratsastajalle tai hevoselle kova/ilkeä jos ratsastaja ei osaa tai hevonen ei jaksa/tottele yms. Opetus ei saa olla liian ankaraa eikä lässytystä ja liian mukavaa. Opettaja ei saa suosia ketään, ei saa lyödä tai pakottaa ratsastajaa lyömään/potkimaan hevosta, eikä saa mielistellä ratsastajalle vaan sanoa rehellisesti miten tunti meni.

Toivottavasti valitsitte hyvän tallin jossa ei potkita hevosia tai olla muutenkaan liian kovakouraisia.

Ja jos hevosta ei huvita joku tunti liikkua (jos yleensä on suht reipas, innokas ym) niin älä ratsastajana pakota sitä lyömällä raipalla ja potkimalla vaan anna sen mennä omaan tahtiin. Hevosen yhtäkkinen laiskuus ja loppunut innostus voi johtua vaikka hevosen ummetuksesta, kivuista tai tylsistymisestä. Silloin hevonen olisi hyvä käyttää lääkärissä. Jos hevosella ei ole mitään, niin tottakai sen pitää uskoa ratsastajaa ja tehdä sitä mitä siltä toivotaan, mutta silti sitä ei saa potkia tai lyödä raipalla.

Kyllä ne 10 vuotta ratsastuskoululla työskennelleet hevoset osaavat toimia jos voivat.