Naapurin mummo arvostelee lapsen ulkonäköä

eihän tuossa ole muuta vaihtoehtoa!



Puolusta nyt hyvä ihminen lastasi äläkä anna mummon (tai kenenkään) arvostella lapsen ulkonäköä.

Muistaisin ihan oman mummoni kerran kuvanneen minua näin: "ja Maija on nääääin iso" ja näytti käsillä leveää. Olin hieman pyöreä lapsi. Vähän harmitti, mutta ihan olen koko ikäni kamppaillut painon kanssa. Ei pelkoa mistään anoreksiasta.

Jo pienestä pitäen haukkunut niin äitini kuin minunkin ulkonäköä: liikaa meikkiä, liian kirkkaat hiukset, liian tummat vaatteet, pääkalloja vaatteissa (veljelläni ollessaan pieni) jne. Myös työt on haukuttu (vaikka äitimme kanssa kummatkin olemme opettajia, sekään ei kelpaa).

Aina se tuntuu yhtä pahalta, vaikka tiedän, ettei mikään muutu. Nykyään on ymmärtänyt, miksi me lapsenlapset emme enää hänen luonaan vieraile. Mutta aikoinaan tuntui, ettei sanominen auttanut.

Tyttäreni on 9 v. ja hiukan ylipainoinen.

Asumme omakotitaloalueella ja tänään naapuritalon mummo oli sanonut tytölle: "sun pitäis laihduttaa, kato nyt takapuoltaskin".

Ongelma on, että tyttö on hyvä kaveri tän mummon lapsenlasten kanssa, niin ei viitsisi välejä tulehduttaa sanomalla mummolle sitä, mitä ensimmäiseksi tekisi mieli.

Mitä te tekisitte? Lapsi tuli suruissaan kotiin leikkimästä.

opettelisi käytöstavat.

Tuskinpa _hänen_ vanhempansa ovat ohjeistaneet tai kannustaneet tytärtään haukkumaan muita...

Mitä tahansa teetkin, niin puolusta kuitenkin omaa lastasi reilusti ja avoimesti. Juuri nyt on sellaisen hetki. Älä jätä tyttöäsi yksin tilanteeseen: hän on tuohon naiseen nähden täysin puolustuskyvytön.

Räksyttämään mummolle ei tietenkään tarvitse alkaa, enkä usko että sellaista tekisitkään, mutta napakat sanat tuolle naiselle kannattaa käydä sanomassa ja muistuttaa, että hän antoi arvostelullaan luvan kohdella itseään ihan samalla mitalla, joten ei tarvitse ihmetellä, jos joskus kuulee "nottia" omasta olemuksestaan (mitä ei tietenkään koskaan oikeasti tapahdu, kunhan pitää rouvaa varpaillaan ns. varoituksen sanoillaan).

Ulkonäkö taitaa nimittäin olla arka paikka hänelle itselleen: miksi hän muuten ottaisi kohteekseen verbaalisesti epätasa-arvoisen ihmisen, lapsen, aikuisen sijaan ja vielä omalla reviirillään? Hyi, miten raukkamaista! Kai ylipainoisia aikuisiakin asuu teidän nurkilla? Onko mummo sanonut heille samaa kuin teidän lapselle?

Kutsukaa tyttönne kaveri tästedes esim. kuukauden ajan teille leikkimään mieluummin, eikähän sitä jossain vaihessa vähän ihmetellä heidän päässään.

Mummo on anteeksipyynnön velkaa tyttärellenne, se on selvää.

Pitää miettiä, kumpi on tärkeämpää: Oman lapsen minäkuva ja itsetunto vai se, että välit säilyvät johonkin naapurin eukkoon. Tartteeko edes miettiä?



Toisekseen, eihän asiasta sanominen tarkoita automaattisesti välien huononemista. Asiallisesti kun homman hoitaa ilman ylimääräistä draamaa, niin se on siinä. Jollei naapurille kelpaa, niin asia on poissa sun vaikutuspiiristäsi..

Kyllä asia otetaan puheeksi sen mummon kanssa tässä vielä. Taidan mainita asiasta myös hänen tyttärelleen, jonka lapset siis ovat oman tyttäreni kavereita.



Tosiaan, tuskin sanoisi samaa aikuiselle, vaikka aihetta olisikin. Tai mistä sen tietää...

Ole todella varovainen, jos sanot jotain.

Mummo tuskin tapojaan muuttaa, vaikka sille mitä sanoisi.



Itse keskustelisin asiasta avoimesti lapseni kanssa. Sekä painosta, että mummon käytöskestä.

Milloin on kuulemma posket pyöristyneet, milloin tukka sen näköinen, ettei olla kampaajalla käyty. Kyseessä alakoululaiset lapset!



Mielestäni ap:n on syytä jutella naapurin mummon kanssa, olkoonkin vaan naapurisopu koetuksella. Ihmisten ulkonäöstä ei saa sanoa paukauttaa mitään, ellei ole hyvää sanottavaa, sehkän opetetaan jo lapsillekin nykyään. Vanhempi väki vain ei osaa tapoja.