Millainen fiilis sinulla oli viimeksi kun heräsit nukutuksesta leikkauksen jälkeen?

Pelotti. Oli kainalon imusolmukkeiden poisto enkä tiennyt kuinka paljon niissä on syöpää.

Oliko kipuja? Kuvaile oloasi. Mitä ajattelit ensimmäiseksi kun heräsit?

olin pelännyt nukutusta kovasti ja olin huojentunut kun olinkin elossa ja heräsin. Olo oli todella väsynyt, heikko ja avuton; ääntä ei lähtenyt joten en voinut kutsua hoitajaa, minulla ei ollut silmälaseja joten en edes nähnyt oliko huoneessa ketään, enkä kivun ja paineen tunteen vuoksi pystynyt liikkumaan. Tämä kokemus maanantailta.

Heräilin vähän hitaasti ja happimaski kohisi kasvoilla. Kun sitten heräsin kunnolla, palelin vietävästi, kipu alkoi tuntua. Pyysin lääkettä ja sain, olo oli tosi hyvä sen jälkeen. Lämmin avaruushuopa-peittopaketti ympärillä.

Mietin kokoajan, että pitäskö vaan aukasta silmät ja soittaa mies hakemaan.. Sitten väsy ja muu voitti ja nukuin vielä "hetken". Ihanaa.

eikös nykyään puuduteta.

Ihmettelin, että missä on se pahoinvointi ja tokkura, josta kaikki puhuvat. Oli tosi hyvä fiilis. Ei ollut minkäänlaisia kipuja, vaikka hankala leikkaus oli takana.

enkä voinut puhua, ilman rillejä en nähnyt kunnolla ja tuntui ikuisuudelta ennen kuin ottivat sen kurkkuputken pois. Sitten kamala väsy ja kipu.

eikös nykyään puuduteta.

eikös nykyään puuduteta.

Ai syöpäleikkauksessa vai? No ei tosiaan.

sitten kun heräsin enemmän, teksti hämärtyi ja muuttui raidoiksi. Vähän harmitti, olisin halunnut tietää miten se juttu loppui.

Seuraavat kerrat, joita oli viisi, leikattiin selkäydinpuudutuksessa.

Ja aina olo sama



"Missä mä oon? Huono olo.. Palelee..." :D

että sain lämmitettyjä peittoja tai ihanan lämpöpuhallinpeiton. Ja kipulääkettäkin otin ylimääräisiä kertoja.

ja ensimmäinen ajatus oli että nyt sitten sitä kahvia! Tämä siksi että minut oli viety leikkaussaliin ilman aamukahvia ja aamupalaa :)

Heräsin hätäsektion jälkeen.Minut oli siirretty heräämään omaan huoneeseen, joka yleensä toimi varastotilana (oli ruuhkaa).



Minulla on liki -7 lasit, jotka oli hukassa, siis joku hoitaja laittanut sivupöydälle. Näin vain hämärää utua. En tiennyt missä olin ja mitä oli tapahtunut. Vauvaakaan ei näkynyt missään-

koko keho tärisi. Olin sen verran sekava, etten oikein ymmärtänyt mitään miehen puheista. Koko elimistöni tärisi ja hoitaja selitti miehelle sen olevan normaalia.



Mies lähti käymään kototona pikapikaa koiraa pissattamassa. Siivoja tuli huoneeseen ja ihmetteli, miksi ihmeessä kaikki laitteet oli siirretty sänkyni viereen. En todellakaan tiennyt. Myöhemmin kuulin, että oli ollut komplikaatioita...



Kätilö tuli huoneeseen, katsoi kaihtimien raosta ulos ja totesi, että sulla ja lapsellasi oli onnea että olette molemmat elossa:/



Päivän pelasti, kun sain vauvan viereeni, vaikka omat kivut olikin valtavat...

ja sitten tuli mieleen ajatus, että olen näköjään elossa. Sitten lääkäri ilmaantui kertomaan leikkauksesta ja en edelleenkään tiedä, oliko osa siitä, mitä lääkärin puheesta muistan, mielikuvitukseni tuotetta vai totta. Olin täysin sekaisin/horroksessa. Kipua ei todellakaan tuntunut.

Sama jatkui viikon.

kaikkia leikkauksia ei voi tehdä puudutuksessa

mitä

Ja selkeä, ei mitään ihmeellistä. Kivutkin tuli vasta joskus kotona. Nielurisaleikkaus kyseessä.

Hyvä, rauhallinen, lämmin olo. Kurkkuun vähän sattui. Hoitaja kertoi, että kohdunpoistoleikkaus oli sujunut suunnitellusti. Kipuja ei ollut, koska ennen leikkausta oli laitettu epiduraali. Nukahdin pian uudelleen.