Mikä minua vaivaa? Onko ero ainut vaihtoehto?

Aika saattaa hyvinkin auttaa. Mä kans mietin välillä mieheni entisiä naisia. Onko ne ollu paremman näkösiä ku mä? Laihempia? Parempia sängyssä? ;D Sit ajattelen että no nehän on exiä ja mä olen se nykyinen jota mieheni rakastaa.

et voi omistaa ketään edes tulevaisuudessa. itse ajattelen näin jos en kelpaa täkäisena kuin olen niin mies saakin lähteä. tämä ajatus velvoittaa minutkin pohtimaan käytöstäni ym kaikkea sitä millä saisin pidetttyä miehen luonani. mutta pakottaa en voi ketään etkö säkään. sinulta menee vain hirveä energiamäärä menneisyyden pohtimiseen. oma ajatukseni on erittäin vapauttava,.kokeile edes :)

silloin keskusteltiin ja kerroin juurta jaksaen kaikki mun tunteet.. mies ymmärsi ja on ollut tosi ihana minua kohtaan.. ei puhu existä ja jos puhuu niin tekee sen silleen et kertoo jostain asiasta että kuinka paljon paremmin nyt on..



suurin ongelma kai tässä on että asumme miehen talossa jonka omisti entisensä kanssa puoliksi.. ja sitten ennen minua siinä asui myös vähän aikaa ex nro 2.. se ärsyttää että joudun samassa talossa asumaan haamujen kanssa..



Ja se että exän kans mies omisti tuon talon.. minä tunnen itseni välillä vaan kylässä olijaksi vaikka mies vakuuttaa kuinka että on meidän yhteinen koti jne..



Kiitos sinulle kolmonen vastauksestasi :)



Ap

No sehän tässä hullua onkin että en silleen pelkää menettäväni miestä enkä ole nykyhetkestä mustasukkainen.. minua vaan ärsyttää niin suunnattomasti nuo entiset, vaikka tiedän että olen parempi kuin he ;)



Ap

Esim. parisänky jossa myös ex:t on nukkunu? Hankkiudu eroon sellaisista huonekaluista ja sisusta taloa SINUN maun mukaan :)

Miehesi varmasti suostuu tähän!



T. 3



Hyvää jatkoa! Kyllä se siitä :)

tai oikeastaan ne on jo ajalta kun miehen vanhemmat asui tässä talossa (on sukutalo)..



Sänky on luojan kiitos minun.. Kyllähän se aina helpottaa elämää kun hankitaan jotain uutta joka ei muistuta existä.. Mutta jotenkin silti miettii.. haluanko asua tuossa lopunelämääni.. tiedän kyllä että mieheni ei sukutilaa myy :(

Se on hyvä että miehesi ymmärtää ja pystyt puhumaan hänen kanssaan sun mieltä painavasta asiasta. Kyllä te yhdessä jonkun ratkaisun tälle asialle keksitte! :) Ja muista tosiaan SINÄ OLET NYKYINEN! Antaa niiden ex:ien olla ihan omassa arvossaan. Jatka elämääsi miehen rinnalla, joka RAKASTAA SINUA :)





T. 3

Sinun ansiostasi päiväni parani kummasti :)



Mukavaa että täältä löytyy noin sydämellisiä ihmisiä!!



Ap

Kaikki muuttuu vielä. Pikkuhiljaa menet eteenpäin :) Kohta et muista edes että miehelläs on ollu muita ;D Me ollaan oltu vuosia yhdessä ja vieläkin välillä tosiaan mietin niitä miehen entisiä. Se on normaalia.



Hyvää päivän jatkoa ap!



T. 3

että ap:llä ei ole kaikki palikat päässä ihan kohdallaan. Jos pitää tuollaisia miettiä.

mutta ongelma onkin että mikä ratkaisuksi :)



ap

Itsekin aina silloin tällöin(=aika usein) kärvistelen mustasukkaisuudesta miehen entisiä kohtaan, vaikka meillä on asiat oikein hyvin. En paljasta näitä tuntemuksia miehelleni,lähinnä itken yksinäni. Ajatus entisistä naisista ahdistaa ja vertailen myös salaa itseäni näihin naisiin. Onko se sitten huonoa itsetuntoa vai mitä, en tiedä. Toisaalta TIEDÄN olevani joka tavalla miehelleni paljon parempi kuin yksikään näistä entisistä. Nämä ovat varmaan näitä naisen hormonitasapainosta johtuvia häiriöitä, jotka ehkä ajan myötä tasoittuvat=) Missään nimessä ei mielestäni kannata erota miehestä mustasukkaisuuden vuoksi, voisi sitä pahempaakin olla!

Ehkä ei tilanne sit aivan toivoton olekaan.. Mäkin monesti ajattelen sitä että tilanne vois olla paljon pahempi, mies vois olla joku juoppo hakkaaja jne.. ajattelen että olen hullu, kun en muusta keksi ongelmia niin sit pitää olla niin ääliö että ajattelee jotain exiä, sille ei vaan voi mitään..



Ihanaa huomata että en oo ainut jolla on näitä ongelmia.. luulen myös että johtuu huonosta itsetunnosta..

Ihan hullultahan tämä kuulostaa, mutta olen mustasukkaisuuden takia jopa urkkinut miehen entisestä naisesta tietoja...Kuten sen, onko hän paremmassa ammatissa kuin minä, missä asuu, miltä näyttää jne.. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa ihan oudolta, mutta syynä tähän on se, että kyseinen nainen oli vielä suhteemme alkaessa tekstiviesteillä yhteydessä mieheeni, eikä suostunut lopettamaan yhteydenottoja ennen kuin minä puutuin asiaan. Tämä juttu on jäänyt kummittelemaan mieleeni, sillä siitä on vielä niin vähän aikaa. Uskon että vuosien kuluessa ahdistava mustasukkaisuuden tuska häviää tai ainakin heikkenee. Eikä ole helppoa ottaa näitä asioita välttämättä puheeksi miehen kanssa, kun ei viitsisi kuulostaa pipo kireällä olevalta naiselta, joka vetää uudestaan ja uudestaan vanhat asiat esiin.

Minäkin urkin entisten akkojen tietoja.. myllään puhelinluetteloa, luen koulukaverit.comia, etsin googlella.. puhumattakaan että myllään kaikki miehen vanhat paperit tiliotteita myöten.. Niin hullua kun se on.. toisaalta teen tahallaan itselleni kiusaa.. satutan itseäni tiedolla ja muistutan itseäni asioista yhä uudestaan ja uudestaan.. tieto lisää tuskaa, sen oon huomannu, mutta silti yritän udella mieheltäkin vaivihkaa tietoja..



T. Ap

16 täällä taas: kuulostaapa ihan minulta! Olen myös penkonut miehen papereita tiliotteita myöten ja löytänytkin paljon juttuja, joista voi päätellä minkälainen suhde miehelläni oli entisensä kanssa. Jopa tiliotteista näkyi pankkikortilla maksetut hotellilaskut jne... Olen myös googlettanut naisen nimellä ja saanut sitä kautta tietää naisen ammatin ja ulkonäönkin! kurjinta tässä on se, että tämä kyseinen nainen on naimisissa oleva ja se jotenkin pahoittaa mieltäni ihan kamalasti, että miehelläni on ollut PITKÄ suhde varattuun naiseen... Sairastahan itsensä kiusaamista tämä on, mutta on ihana kuulla etten ole ainoa urkkija=)

jos jollakin olis vielä neuvoja/samoja tuntemuksia..



Ap

Koita nousta tilanteen yläpuolelle kuin kuningatar, äläkä alennu halpamaisuuksiin.

Tunnen suurta vihaa miehen exää kohtaan. On vaan kova paikka et miehellä on ollut joku ennen mua.

mulla ehkä suurin viha kohdistuu miehen viimeisintä kohtaan, joka oli vaan lyhyt suhde jota mies itsekin katuu.. tuo nainen kuitenkin muutti tähän asumaamme asuntoon ja asuivat yhdessä pari kuukautta..



Aiemmat pitkät suhteet jotenkin voin hyväksyä, kun itsekin olen pitkissä suhteissa ollut, mutta tuo pikahairahdus kaivelee mieltäni todella paljon.. mielestäni se on niin häpeällinen ja aina kun tapaan mieheni sukulaisia/ystäviä ajattelen että ne pitää minua naurettava.. eikä ota tosissaan.. siksi en miehen veljen perheen aikanakaan pysty olemaan oma itseni enkä juttelemaan vapautuneesti..



Ap