Käsi pystyyn se, jonka mielestä lapsena oli mukavampi olla päivähoidossa kuin kotona?

Mutta kotona oli kyllä ankeaa. Elin lähinnä pihalla, yhdessä toisten lasten kanssa. Vanhemmat oli sisällä.

Eskariin menin päiväkotiin. Kai siellä oli tavallaan kivempaa, tosin muutamista säännöistä en pitänyt, eli tuli pettymyksiäkin.

Mutta joka tapauksessa mikä tahansa voitti kotiolot. Mulla oli kunnollinen perhe, äiti kotiäiti, yksi veli.

Mun muistikuvat alkaa vasta siitä kun oli 4 v. ja päikkäriin menin 3 v. Tykkäsin olla, mulla oli hyvä kaveri siellä, jonka kanssa leikittiin aina koiraa ja omistajaa. :D Mä muistan että oli hyvä tunnelma ja aina kivaa tekemistä. Muistan tosin senkin että oli ihanaa kun sairastui ja sai leikkiä rauhassa kotona. Yksi hoitaja on tosin jäänyt mieleen ikävästi. Mä en nukkunut päiväunia enää, niin tämä istui sängyn vierellä ja hoki "Silmät kiinni, silmät kiinni!" Mutta eikai enää hoidossa nukkumaan pakoteta, ei ainakaan mun lasten hoidossa.

Mutta kotona oli kyllä ankeaa. Elin lähinnä pihalla, yhdessä toisten lasten kanssa. Vanhemmat oli sisällä. Eskariin menin päiväkotiin. Kai siellä oli tavallaan kivempaa, tosin muutamista säännöistä en pitänyt, eli tuli pettymyksiäkin. Mutta joka tapauksessa mikä tahansa voitti kotiolot. Mulla oli kunnollinen perhe, äiti kotiäiti, yksi veli.

Mulla oli sama tilanne, mutta mä koin ihan toisin. Vieläkin lapsuudenkavereiden kanssa muistellaan miten silloin oli ihanaa. Oltiin kotona ja pihapiirissä oli hirveesti muksuja, aina oli kavereita ja tekemistä.

Meitä muksuja oli paljon kotihoidossa. Eräs kaveri välillä itki kun se ei saanut olla kotona ja meitä säälitti se. Kamalinta meistä oli se kun tää kaveri ei tykännyt yhtään nukkua päiväkodissa ja se kertoi että on pakko! Me ajateltiin että hirveä paikka :)

Päiväkodissa oli ihan ok, mutta olin vain yhdessä päiväkodissa lapsuudessa. Olin sitten senkin edestä eri perhepäivähoitajilla ja kerran oli hoitaja kotonakin jonkun ajanjakson. Perhepäivähoidossa oli mukavampaa kuin kotona, samanikäisiä kavereita ja mukava hoitotäti :) Siskot oli samassa paikassa hoidossa.

kun siellä on kavereita. Vapaapäivätkin kotona ovat kivoja, mutta päiväkodissa on oma hauskuutensa.

ja kävin kerhoissa ym. Musta kuulosti ihan hirveeltä, kun kerhon vieressä oli "lastentarha". Siis se sana "tarha" oli musta jo ihan hirvee ja ajattelin, että siellä ne lapset pidetään vankina verkkoaidalla aidatulla pienellä pihalla. En sitä koskaan kysynyt vanhemmiltani, että mikä se tarha oikeasti oli. Olin vaan onnellinen, että sain itse liikkua vapaasti omalla kotipihalla. En muuten edelleenkään puhu tarhasta, vaan päivähoidosta ja -kodista.



Näin jälkikäteen ajatellen mulle olis kuitenkin tehnyt oikein hyvää virikehoito muiden lasten kanssa, sillä mulla on isot ikäerot sisaruksiin eikä lapsinaapureita ollut lähellä. Sosiaalisten taitojen kannalta "tarha" olis tehnyt mulle oikein hyvää.

tai en minä nyt muista oliko se kivempaa kuin kotona olo, mutta muistan hyvin, että menin sinne tosi mielelläni ja odotin aina aamua että pääsen tarhaan. Mulla oli siellä kivoja kavereita. Olen ollut tarhassa kuulemma 9kk eteenpäin.



Omat lapset on tarhassa osa-aikaisesti noin 2 päivää viikossa ja odottavat aina kuin kuuta nousevaa, että olisi tarhapäivä. Heillä myös hyviä kavereita siellä. Pitäisi varmaan lisätät oita tarhapäiviä kun niin kovasti sinne aina odottavat.

mutta kun pääsin esikouluun olin aivan onnessani. Muistan vieläkin kuinka onnellinen olin esikoulussa.

mutta kun pääsin esikouluun olin aivan onnessani. Muistan vieläkin kuinka onnellinen olin esikoulussa.

Sehän on "juttu". Aikuisetkin kyselee "ootko esikoulussa jo, meetkö esikouluun jo ensivuonna" jne.

Itsekin puhutaan kavereiden kanssa monesti että "ajattele, se menee jo esikouluun".

Se on jonkunlainen pieni virstanpylväs.

Meillä oli ensin hoitaja kotona ja myöhemmin kävimme perhepäivähoidossa. Hoitajat leikkivät kanssamme, kun taas oma äiti oli hermoheikko huutaja, joka vain siivosi ja stressasi kotona ollessaan. Myöhemmin hän jäi kotiin ja otti itse hoitolapsia, ja voi kuinka vihansinkaan sitä. Ventovieraita kotona, joihin nähden olimme aina huonommassa asemassa.

Mun muistikuvat alkaa vasta siitä kun oli 4 v. ja päikkäriin menin 3 v. Tykkäsin olla, mulla oli hyvä kaveri siellä, jonka kanssa leikittiin aina koiraa ja omistajaa. :D Mä muistan että oli hyvä tunnelma ja aina kivaa tekemistä. Muistan tosin senkin että oli ihanaa kun sairastui ja sai leikkiä rauhassa kotona. Yksi hoitaja on tosin jäänyt mieleen ikävästi. Mä en nukkunut päiväunia enää, niin tämä istui sängyn vierellä ja hoki "Silmät kiinni, silmät kiinni!" Mutta eikai enää hoidossa nukkumaan pakoteta, ei ainakaan mun lasten hoidossa.

Silti muistan että joskus olisi ollut kiva jäädä kotiin ja jos äidillä oli vapaapäivä ja sain jäädä kotiin, niin se oli ihanaa!

ja toivoisin että olisin ollut pk:ssa olisi varmaan kavereita ollut ja olisivat hoitajat varmaan tajunneet sen että kotona ei kaikki hyvinja olisi varmaan lastensuojelu puuttunut,mutta äitini osakin pitää kulissit pystyssä.

pihapiirissä ei iollut muita lapsia ja sisarukset minullakin syntyneet pitkin väliajoin. Olisin halunut päiväkotiin. Kerran käytiin pk:ssa tutstumassa ja olin niin onnellinen! Olisin halunut jäädä sinne :D

jotka pääsivät päiväkotiin. Vanhimpana lapsena en päässyt päiväkotiin, vaikka vanhempani olivat töissä. He joutuivat palkkaamaan epämääräisiä hoitotätejä kotiin. Näistä tädeistä osa poltti meillä sisällä, vaikka se oli kielletty. he myös löivät minua sekä vyöllä että risulla jos en totellut/osannut tehdä jotain asiaa oikein. Koska he vielä"lupasivat olla kertomatta tuhmuuksistani vanhemmilleni", jotta vanhempani eivät hakkaisi minua samoista "tuhmuuksista" uudelleen, niin vanhempani saivat vasta aikuisiällä tietää, mitä koin. (Vanhempani eivät todellakaan harrastaneet fyysistä kuritusta)

ja tylsää oli. Ei ollut sisaruksia (pikkusisko syntyi kun olin 6v) eikä ollut kavereita (maalla naapurit kaukana). Telkkarista tuli kivoja askarteluvinkkejä, joihin oli olisi tarvittu maitopurkkeja, mutta eihän meillä niitä ollut, kun maito tuli suoraan lehmästä.



Päiväkodissa olisi ollut varmaan hauskempaa.

Minä menin tosi aikaisin päiväkotiin ja olenkin menestynyt todenteolla! :)

Tutkimuksetkin puhuvat sen puolesta, että päiväkodin aloittaminen aikaisin on hyväksi.



Tykkäsin olla päiväkodissa sekä kodissa, en tiedä kumpi oli kivempaa. :)

Toki äidin kanssa oli aina ihanaa, mutta päiväkodissa taas rakkaat hoitajat ja paljon kivoja kavereita. :)

jos mikä tahansa voitti kotiolot.



Ihan älytöntä väittää molempia.

Mulla kanssa lapsuus maalla ja mä kaipasin koko lapsuuden seuraa ja tekemistä. Meillä oli maatalo ja se kyllä työllisti niin paljon, että me lapset olimme aika lailla keskenämme. Mä olin vanhin ja vahdin nuorimpia. Mulle ei koulunkäyntikään tuonut kavereita kun luokalla oli vaan yksi toinen lapsi ja hän oli poika. Mikä onni ja autuus kun yläaste alkoi.



Mä manguin koko ala-asteajan, että olisin saanut mennä isompaan kouluun.



Mä muistan kanssa kaiholla pikku kakkosen askarteluvinkit. Niissä oli aina kohta, että pyydä aikuiselta apua. Mistäs pyydät kun aikuiset oli aina pellolla ja töissä. Meillä oli lastenhoitaja kotona siihen asti kunnes mä olin 4. Sen jälkeen pikkusisarukset syntyi ja alkoi mun lastenvahtiura.

Eipä tällä alueella näy puistoissa ja perhetaloissa isompia lapsia, vaan kaikki ovat päiväkodissa. Kyllä olisi yksinäistä lapsella kotona.