Lue keskustelun säännöt.
Mies ei suostu ostamaan timanttisormusta perunko kihlauksen?!
20.03.2012 |
Me päätettiin yhteisestä sopimuksesta 2 kuukautta sitten että mennään kihloihin ja 2013 kesällä naimisiin. Mies ei siis kosinut. Enkä saanut sormusta. Olen katsellut itse sormuksia ja nyt mulla olisi yksinkertainen timanttisormus katsottuna. Mutta mies ei suostu ostamaan sitä kun sormus on niin kallis! Mitä teen? Ostanko itse?!
Kommentit (52)
Ja sillä ei ole mitään tekemistä miehen rakkauden kanssa. Ohut kultarinkula :).
Osalle näyttää tärkeämpää olevan se sormus kuin mies? Sormuksen arvolla ei ole mitään tekemistä rakkauden tai edes anteliaisuuden kanssa. Jospa mies vaan ajattelee, että se sormus ei ole pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös liitossa ole paljon tärkeämpiäkin asioita? Esim puolison kunnioitus ja lojaalisuus. Herkkä, kaunis nuori rakkaustarina muuttaa usein ajan myötä muotoaan, koska parisuhdekin muuttuu. Intohimo palaa loppuun parissa vuodessa.
Itse en ole romantikko, vaan järjellä olen mieheni valinnut. Ajattelen, että kaikesta tässä elämässä maksetaan jonkinlainen hinta, sekä miehet että naiset. Moni mies esim haluaa kauniin vaimon. Miksi kauneus on niin tärkeää miehille vaimoa valitessa?
Meillä ei edes ollut kihla-eikä vihkisormuksia. Ei ollut rahaa ostaa nuorena opiskelijoina. Naimisiin halusimme. Joten jätimme sormukset pois ja kävimme maistraatissa.
Nyt vanhempana olen käyttänyt vasemmassa nimettömässä paria lempparisormusta jos on ollut sellainen tilaisuus, että olisi hyvä olla sormukset.
Ja ihan onnellisesti ollaan oltu naimisissa 22 vuotta.
Mutta kuten joku muukin sanoi aiemmin, kukin arvojensa mukaan. Jos timantti on tärkeä ja mies ei sitä osta niin vaihda miestä.
Sormus on esine, jota kannetaan läpi koko elämän - siis tämä on tavoitteena. Näin ollen siihen kannattaa panostaa niin paljon, että se miellettää pitkään.
Toisaalta nämä pihi-ukko huutelijat huutelijat tippuisi minulta heti saman tien.
Tällä palstallakin haukuttu Henry Laasanen korostaa blogeissaan sitä, miten naiset haluaa mieheltä varallisuutta ja avioliitto on myös huoraamista.
Tätä maailman katsomusta en jaa, mutta eipä näytä olevan harvinaista, että naiset hintalapun kanssa kihloihin on menossa. Miehen uhraama raha on rakkauden mittari. Todella herkkää ja kaunista.
ja ostettiin kihlat yhdessä. Kumpikin valitsi mieleisensä sormuksen. Mulla on ihan tavallinen kultarinkula, ei timantteja. Miehellä melkein samanlainen. Taisivat maksaa yhteensä peräti 140 euroa. Sen jälkeen käytiin paikallisessa kahvilassa herkuttelemassa ja sukulaisille pieni kahvitilaisuus ja sekin ihan vaan lähipiirille.
Miehellä on rahaa eikä tarvitsisi ottaa vippejä. Ollaan hyvätuloisia. Mies on pihi, ei köyhä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämä kaatuu yhteen sormukseen niin anna kaatua.Maailmassa on suurempiakin murheita, hanki elämä
jos se on tuo jälkimmäinen, niin eroa miehestä ja osta sormus ihanvaan itsellesi. Eiköhän jos naimisiin ollaan menossa, jonkun muun kuin materian pitäisi olla tärkeämpää? Mitä järkeä hassata johonkin sormukseen??
Joku vertasi liiton kestoa sormuskeen... NO mä olen mennyt kihloihin 1992 karkauspäivänä. Miehellä oli periaate, että molemmat ostaa omat sormuksensa, ja näin tehtiin. Ne sormukset oli aika kamalat... ja tuo on itseasiass ajo hukassakin... hintaa oli 300 mummunmarkkaa. Naimisiin mentiin 1½ vuotta myöhemmin, itse taisin ostaa sormuksen, ja se maksoi puolet tuosta kihlasormuksesta. AIka hirveä sekin... No naimisissa ollaan edelleen, kun vastaavasti 9/10 timanttisormustyypistä tässä ympärillä on eronnut.
Pointti oli se, että kun naimisiin mennään ja toiseen sitoudutaan, pitää se sitoutuminen olla niin varmaa, ettei sitä taloudelliset(kaan) asiat kaada. Jos yksinkertaisesta sormuksesta ei päästä sopuun, voi samalla miettiä mitä muuta yhteistä on, millä sitä liittoa sitten kannattelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo on arvot kohillaan, jos rakkauden mitta on sormuksen hinta. Siitähän sitten tietää mitä se liitto on tulevaisuudessakin, meinaan jos sattuu joku tragenia että yrittäjämieheltä(tai muuten hyvätuloiselta) menee firma alta ja rahan tulo loppuu niin mitä sitten...no myydään sormus josta saa romukultana satasen.
Oma rakkauteni ja liittoni on kestänyt alle 200€ sormukset.
millä vuosisadalla oikein elämme? Kihlasormuksen arvo on naisen arvo ja miehen rakkauden ja arvostuksen määrän osoitus? Miehen tulee ostaa sormus? Sormuksen tulee olla hieno ja kallis (vaikka sitten pikavipillä ostettu)? jessus.
etta jotenkin sita piti juhlistaa. Suomimiehet on kylla niin pihia sakkia etta eihan ne kustanna edes kahvikupposta rakkaalleen. Naiset tekee ja kustantaa lapsetkin liitossa ja nama porsaat senkun porskuttaa. Onnea tasa-arvollenne!
Suomimiehet pihejä? Meillä ainakin minä olen se pihi, kun en näe mitään mieltä panna tonneja sormukseen... Itselläni on mieluinen ja nätti sormus, hinta aikanaan 1500 mk. Kihlausta juhlistaisin mielummin ihan muuten kuin hankkimalla jumalattoman kalliin renkaan. Tai pakottamalla miehen hankkimaan sellaisen...
Ap:lle sanoisin, että jos mietit kihlauksen purkamista tuolla syllä, pliis, tee se. Pääsee mies etsimään itselleen vähemmän omanapaisen ja turhamaisen naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse oikein kokeilin miestäni, että ostaako vai ei ja jos ei olisi ostanut ei olisi menty kihloihin. Miehen asenne kertoo paljon tulevasta/miehestä äläkä jätä sitä huomioimatta!
Kihloja valitessani menin ensin katsomaan hurjan kalliita sormuksia ja mieheni siinä hymyili ja johdatteli minut toiselle puolelle kauppaa:) Sieltä löysin sormuksen, joka oli kait yli puolet mieheni kk/nettopalkasta. Sormus oli erittäin mieluinen minulle ja vaikka tästä on jo ikuisuus on sormus muodikas ja näyttävä vieläkin!
Myös tyttäreni saivat upeat kihlasormukset, joihin miehensä joutuivat ´´keskittymään´´. By the way tosiaankin avioliittonsakin ovat mukavalla mallilla:)
itsensä kanssa kihloissa, jos itse itselleen ostaa kihlasormuksen.
sen kihlasormuksen?
ainakin ostin, ostimme siis toisillemme sormukset (vihki-sellaiset, kihlasormuksia ei ostettu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos liiton merkiksi ei halua nähdä vaivaa esim säästämällä pikkasen, jotta voisi antaa naispuoliselle mieluisen ja arvokkaan sormuksen laittaa se kyllä ajattelemaan -MIKSI EI! Tähän voi olla monia syitä mutta jos tässä vaiheessa jo kieltää toiselta tämän ilon niin....Ja eihän tässä keskustelussa ole kysymys mistään älyhinnoista!
Yhden sormuksen heitin jonkkaan silloin kihlatun kanssa riidellessäni. Naurattaa ajatus että se olisi ollut joku mieletön timanttisormus :)
Nykyisen miehen kanssa mentiin kihloihin ja mä halusin ihan normi valkokultaisen sormuksen, vähän leveemmän vaan, ei ihan ohutta. Makson markka-aikana n. 500 markkaa, en ihan tarkkaan muista.
Vihkisormukseen satsasin! silloin mä olin jo ihan varma että nää sormukset pysyy sormessa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä tuollainen kitupiikki pellolle. Pahimmassa tapauksessa jäät avioliittosi aikana vielä jonain hääpäivänä, syntymäpäivänä tai äitienpäivänä ilman sormusta.
Tosimies ottaa vaikka pikavippiä sormuksen ostoon.
Lapset tosimies pitää vaikka vuoden kaurapuurokuurilla säästääkseen rahat pakollisiin sormuksiin. Tietysti itse voi olla muutaman viikon kokonaan syömättäkin.
Historia on osoittanut kiistattomasti - mitä kalliimpi sormus, sen onnellisempi avioliitto!
minusta kihlasormuksen pitää olla simppeli. Eli siloin se on halpakin.
Vihkisormus voi olla sitten kalliinpi, mutta esim minulla on niin pinet sormet, että sormukseni maksoi vain 700mk vuonna 2001.
Kalliimmat olivat aivan liian isoja.
jos liiton merkiksi ei halua nähdä vaivaa esim säästämällä pikkasen, jotta voisi antaa naispuoliselle mieluisen ja arvokkaan sormuksen laittaa se kyllä ajattelemaan -MIKSI EI! Tähän voi olla monia syitä mutta jos tässä vaiheessa jo kieltää toiselta tämän ilon niin....Ja eihän tässä keskustelussa ole kysymys mistään älyhinnoista!
Siis... "jotta voisi antaa naispuoliselle mieluisen ja arvokkaan sormuksen"...
--> miksi perkeleessä aina niitä naisia pitää hyysätä. En ihmettele yhtään Ronmanin kommenttia.
moderni nainen, jopa feministi (enkä missään nimessä rahan ja materian perään), mutta kyllä mulle just kihla- ja vihkisormukset oli tärkeä juttu.
Et varsinkin vihkisormuksen valitsin ihan hintalappua kattomatta ja naureskelin vaan että siinähän mies kerrankin maksaa (reippaasti yli tonnin). Ja se on mulle tosi tärkeää symbolisesti että mies on sen valmis maksamaan.
Siis ei sillai että koko talous kaatuu vaan et joutuu oikeesti panostamaan hommaan. Jos on opiskelija niin 200e sormus voi olla iso panostus, jos hyvätuloinen mies niin ehkä 1000-3000e.
miten sormuksen hinta korreloisi sen kanssa, kuinka paljon mies naistaan arvostaa. Itselleni ainoa tärkeä asia on, että mies arjessa on huomaavainen minua kohtaan eikä suinkaan se että törsää kuukauden palkkansa sormukseen.
Mulle tulee muutenkin isojen sormusten/korujen kantajista väistämättä mieleen, että pitää jotenkin esitellä omaa varallisuuttaan...
Välillä voisi myös pohtia ja selvitellä niiden timanttihelyjen alkuperää, sillä niidenkin tuotantoon liittyy lapsityövoimaa yms. hämärää.
jos jotain haluan, hankin sen itse enkä odota, että joku toinen ostaa. Toinen tilanne on tietenkin jos minulta kysytään toiveita, esim. ennen joulua. Mutta ehkä sun kannattaa miettiä sitäkin, että onko sulle kihlautuminen tärkeää sen timantin takia vai sen takia että haluat sitoutua ko. mieheen?
Sormus on esine, jota kannetaan läpi koko elämän - siis tämä on tavoitteena. Näin ollen siihen kannattaa panostaa niin paljon, että se miellettää pitkään.
Toisaalta nämä pihi-ukko huutelijat huutelijat tippuisi minulta heti saman tien.
Tällä palstallakin haukuttu Henry Laasanen korostaa blogeissaan sitä, miten naiset haluaa mieheltä varallisuutta ja avioliitto on myös huoraamista.
Tätä maailman katsomusta en jaa, mutta eipä näytä olevan harvinaista, että naiset hintalapun kanssa kihloihin on menossa. Miehen uhraama raha on rakkauden mittari. Todella herkkää ja kaunista.