Mitä neuvolassa saa sanoa?
Mitä teidän mielestä neuvolatekka saa sanoa? Mihin hän saa puuttua?
Av:lla pyörii kaksi keskustelua aiheesta. Toisessa ollaan loukkaannuttu kun huonosti nukkuvan vauvan vanhemmille on annettu neuvoja vauavn rytmiin yms. liittyen.
Toisessa ketjussa kauhistellaan sitä, että neuvoloissa ei saa mainita lapsen ylipainosta.
Mihin ne terkat sitten saa mielestänne ottaa kattaa? Saako kehityksen jälkeenjääneisyyttä kommentoida? Saako lapsen alipainosta puhua? Jos vauvalla on poikkeavan iso pää, saako siitä sanoa? Voiko ihottumasta mainita vai pukkaako siitä elinikäistä ulkonäkötraumaa lapselle?
Kommentit (10)
Kannattaisi aina lähteä siitä, että vanhemmat ovat täysijärkisiä ja normaaliälyisiä ja ovat niitä perusjuttuja jo yrittäneet. Kuten nyt rutiineja, säännöllistä päivärytmiä ja sadunlukua ja lapselle juttelemista ja vastaavia. Niitä on kokeiltu ja ne eivät syystä tai toisesta ole toimineet halutulla tavalla. Tuo syy pitäisi selvittää ja ottaa huomiooon. Pitäisi myös tajuta, että siinä vaiheessa kun vanhemmat pyytävät ammattilaisen apua, he hakevat jotain parempaa kuin itsestäänselvyyksiä ja väestöliiton mainoslehtisiä.
Niin, sanoo ihminen jonka lapsella ei ole ollut ongelmia?
Kavunseuraamista seurataan ihan aitojen ongelmien takia; ei vaan pään aukomista varten. Ja valitettavasti iso osa vanhemmista pitää painon seuraamista vaan sillä että silitetään päätä tai räksytetään vanhemmille.
Takana kun voi olla joku terveydelle vaarallinen asia.
ihan oikeita ja todellisia sellaisia ja siksi sanoinkin sen mitä sanoin. Ne itsestäänselvyydet on taatusti kokeiltu jo kauan ennen kuin neuvolassa pyydetään apua...
- teillä on harvinaisen älykäs lapsi
- tyttö on niin siro ja hoikka, poika taas pitkä ja raamikas
- raskaana olevalle ei saa sanoa oikein mitään; sokerirasituksetkin on henkilökohtaista kiusaamista
Mun käy sääliksi terveydenhoitajia joiden pitäisi olla aina empaattisia, asiantuntijoita joka asiaan kuitenkin ammatilaisia ja läheisiä samaan aikaan. Jokainen asiakas on Super Yksilö jonka yksityisyyttä ei saa loukata mutta telepaattisesti pitäisi tietää kaikki tämän yksilön elämästä ja mieltymyksistä.
Mä synnytin toisessa euroopan maassa esikoisen ja siellä sai käydä alussa omalla lääkärillä joka punnitsi ja sanoi ettei saa lihoa ja tule takaisin viikolla 11 jos ei mene kesken. Eka ultra oli sairaalassa josta ei sanottu muuta kun että siellä on jotain. Seuraava kontakti olikin ultra viikolla 20. Lasten "neuvolassa" oli yksi pv/viikko yleinen vastaanotto jossa samassa tilassa kiljui noin parikymmentä vauvaa. Sitten vaan vaattet pois ja punnitus ja pituusmitat ja se oli sitten siinä, seuraava.
Kakkosen odotuksen myötä pääsin Suomessa neuvolaan ja se olikin taivas, mun vauvasta ja musta kyseltiin ihan joka kuukausi! En mä odota että neuvola on mikään Pyhä Paikka jossa on ratkaisut kaikkeen mutta on se pirun hyvä olla olemassa. Ei maksa eikä kukaan pakota sinne.
terkkari on ensisijaisesti terveydenhoitaja eikä mikään hyväntekijä. Terkkarin, kuten lääkärinkin, pitää sanoa epämiellyttäviäkin asioita. Jos neuvolassa ei huomauteta lapsen ylipainosta, niin kuka siihen sitten puuttuu? Neuvolassa huolehditaan lapsen terveydestä, ei siellä kiusata äitiä.
ennenkö on pakko?
Kato kun on meitä ihmisiäkin jotka jahaa sitä paskaa ja odottaa että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja mahdollisimman pienellä kynnyksellä.
Luin sen ketjun jossa väsynyt äiti oli loukkaantunut neuvolatädin antaessa ymmärtää, että huonostinukkuva lapsi on osittain äidin syy.
Ja itselleni neuvolatäti oli sanonut, että kun minulla oli hyvin rytmin löytänyt, hyvin syövä, hyvin nukkiva, tyytyväinen, iloinen, rauhallinen vauva (ei itke juuri koskaan), etttä vauvani helppous on äidin hyvän hoidon takia...
Pitäähän tämä kyllä paikkansa, että äidin hyvä hoito edesauttaa vauvan hyvinvointia, mutta se että vauva nukkuu huonosti ja syö huonosti, ei myöskään ole huonon äidin merkki! Tämä osittain temperamentti asia!!! Kuten Husin sivulla lukee (linkki siinä edellisessä ketjussa)
tyyppi siinä mielessä, että hänellä oli kymmenien vuosien kokemus ja liuta omia lapsia. Hän otti asiat rennosti (joskus ehkä liiankin rennosti) ja sanoi, että jokainen syntyy tänne just sellaisena kuin syntyy. Jos lapsi voi hyvin ja hänestä pidetään huolta, niin hän ei pikkuasioihin puutu. Ja sanoi, että aina kun hän on lomalla niin sijaiset pistävät puolet lapsiasiakkaista painotarkkailuun, mikä on ihan turhaa. Hän on nähnyt, että lapset kasvaa just miten kasvaa, ja enemmän vahinkoa aiheutetaan sillä, että vanhemmat stressaavat lapsen kasvusta.
Ja näinhän kävi, että kun hän jäi eläkkeelle, niin heti meidän pitkä ja hoikka poika pärähti kasvukontrolliin. Eikä lapsessa ole yhtään mitään vikaa, sattuu nyt olemaan hoikanlainen.
tapahtunut viime vuosina sellainen asennemuutos, että enää ei luoteta siihen, että vanhemmat jotenkin handlaavat sen vanhemmuutensa ja asioihin puututaan vasta jos on epäilystä että jokin on vialla. Nyt lähtökohta näyttää olevan lievä epäluulo, joka vanhempien sitten täytyy todistaa vääräksi. Mitenkään muuten ei selity nämä hyvin henkilökohtaiset kyselyt ja lippulappuset siitä, miten eletään ja miltä tuntuu ja onko parisuhde reilassa ja sujuuko seksi. Neuvola ei niillä tiedoilla tee mitään, mut jostain ihmeellisestä syystä näistä asioista pitäisi heidän kanssaan keskustella.
Ja kun olen itsekin tietoinen että jos 2- vuotiaamme painaa saman kuin reilun vuoden vanhempi veli niin onhan se painoa toisella liikaa tai toisella liian vähän! Se vaan on faktaa.
Vaikka oleellista on että lapsi kasvaa ja parasta vielä omalla käyrällään niin asiasta tulee joskus myöhemmin iso ongelma jos meno jatkuu vaikka 3 vuotta. Eikö?
Me ollaan neuvolassa puhuttu asioista niiden omilla nimillä. 5- vuotistarkastuksessa tosin on otettu enempi huomioon mitä lapsen kuullen sanotaan, esim. kun lapsi juttelee kahdestaan terkan kanssa niin itse täytän kaavakkeen johon voi kirjoittaa huolenaiheet ja lapsen ongelma-asiat joita ei ääneen sanota lapsen kuullen mutta voidaan puhua näin asiasta.
Tottakai kaikki jälkeenjääneisyydet kuuluu osana terveydenhuoltoa. Eikai kukaan ajattele että vanhemmuutta on asioiden painaminen villasella -vaan avun saaminen ja asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä?
Itselläni on ainakin tapana kysyä, varsinkin kun asia koskee lapsiani että mitä tämä tarkoittaa ja onko vakavaa ja mitä voin tehdä, seurataanko asiaa ja milloin saadaan apua.
Minusta puhutaan heitteillejättämisestä ja asioiden hoitamattomuudesta jos ei neuvolassa sanottaisi riittävän ajoissa jotain lapsiani koskevaa asiaa vaan asia mahdollisesti jää hoitamatta kokonaan/puutteellisesti/viivästyy.
Minua ainakin kiinnostaa tietää lapsieni terveys ja miten sitä tukea kuin harmistua jos joku näkee jotain pientä viitettä (vaikka se olisi ihan pieni huomio).
Mutta meistä on moneen. Joku ei varmaan osaa suhtautua asioihin kuten minä.