Olenko tehnyt virheen hankkiessani lapsia nuorena?

että tuollaisia tunteita tulee joskus kaikille äideille riippumatta siitä, minkä ikäisenä on lapsensa saanut.

Miksi mietit tuollaisia kun asialle ei enää mitään mahda?

Miksi mietit tuollaisia kun asialle ei enää mitään mahda?

voinhan mä jättää lapset isälle ja muuttaa pois. Mitä ne huonollakaan äidillä tekisi

ap

Miksi mietit tuollaisia kun asialle ei enää mitään mahda?

voinhan mä jättää lapset isälle ja muuttaa pois. Mitä ne huonollakaan äidillä tekisi

ap

Joten turha haikaila vaan tee elämästäsi onnellinen niissä puitteissa joissa nyt olet. Muuten katkeroidut.

Sen tiedän, että miehen eksä teki virheen hankkiessaan 2 lasta alle 20-vuotiaana. Ihan retuperällä kumpikin, nainen ei jaksa oikein hoitaa lapsia (mikä on ihan ymmärrettävää, kai), ei jaksa opettaa heille uusia taitoja, ei jaksa ulkoilla lasten kanssa yms.

Joten turha haikaila vaan tee elämästäsi onnellinen niissä puitteissa joissa nyt olet. Muuten katkeroidut.

Olen jo katkeroitunut. Vihainen itselleni. Pilaan koko perheeni elämän. Onneksi mieheni on lasten kanssa paljon tukenani ja osaa hoitaa heitä hyvin.. Minulla on oikeastaan kaikkea mitä ihminen voisi haluta, paitsi seuraa. Tää äitiys on tappavan tylsää..

ap

niin moni äiti on ihan erilainen kun pääsee yksin sinne kauppaan tai ihan mihin vaan.



En mä usko että toi on välttämättä ikä kysymys?

Aivan kaikki äidit tuntevat joskus noin iästä riippumatta. Älä ajattele itsestäsi ikäviä, vaikka olet saanut asiattomia vastauksia.



Sinulle jää aikaa sitten myöhemmin enemmän, kun lapsesi kasvavat ja se aika tulee pian. Nauti hetkistä ja siitä, että lapsesi ovat pieniä ja tarvitsevia vielä.



Ja tarvitset omia harrastuksia, apua lastenhoitoon? Lähde jumppaan, kaupungille, harrastamaan vaikka kerran viikossa. Eihän elämä lasten saamiseen lopu, eikä itseään tarvitse unohtaa tietenkään. Päinvastoin vastuullinen aikuinen huolehtii myös omasta jaksamisestaan, että jaksaa lasten kanssa.



Ei tästä elämästä koskaan tiedä. Vanhempana et ehkä olisi tullut raskaaksi lainkaan tai joutunut hedelmöityshoitoihin tai synnytyksesi kenties olisivat olleet fyysisesti raskaita tai olisit sairastunut johonkin sairauteen raskauden aikana.



Huolehdi myös itsestäsi! Voimia!

Ihan pienetkin irtiotot, vaikka kaupassa käynnit on piristäviä :)

Minä olen kolmen pienen lapsen äiti ja olen alle 25, tulee minullekin hetkiä, että ei perkele mitä sitä on tullut tehtyä. Mutta otankin sitten heti sen parin tunnin irtioton arjesta. Lapset jää isän kanssa kotiin ja minä lähden vaikka hikilenkille. Tai jonkun kaverin luokse kahville tms.



Tsemppiä jatkoon! kunhan pidät itsestäsikin huolta, niin jaksat hyvin lastenkin kanssa.

Aivan kaikki äidit tuntevat joskus noin iästä riippumatta. Älä ajattele itsestäsi ikäviä, vaikka olet saanut asiattomia vastauksia.

Sinulle jää aikaa sitten myöhemmin enemmän, kun lapsesi kasvavat ja se aika tulee pian. Nauti hetkistä ja siitä, että lapsesi ovat pieniä ja tarvitsevia vielä.

Ja tarvitset omia harrastuksia, apua lastenhoitoon? Lähde jumppaan, kaupungille, harrastamaan vaikka kerran viikossa. Eihän elämä lasten saamiseen lopu, eikä itseään tarvitse unohtaa tietenkään. Päinvastoin vastuullinen aikuinen huolehtii myös omasta jaksamisestaan, että jaksaa lasten kanssa.

Ei tästä elämästä koskaan tiedä. Vanhempana et ehkä olisi tullut raskaaksi lainkaan tai joutunut hedelmöityshoitoihin tai synnytyksesi kenties olisivat olleet fyysisesti raskaita tai olisit sairastunut johonkin sairauteen raskauden aikana.

Huolehdi myös itsestäsi! Voimia!

Kiitos ihanasta vastauksesta. En aio tehdä enempää lapsia, joten kai tämä joskus helpottaa. Nyt kun pienin on 2kk ikäinen itkevä vauva ja toinenkin tarvitsee kokoajan huomiota ja seuraa niin minusta tuntuu etten enää riitä ja olen poikki ja haluan karata täältä. Mutta olet oikeassa, voisin hankkia jonkun kuntosaliharrrastuksen ja pyytää vaikka yhden illan kahvittelua varten kavereiden kanssa. Ap

Ajattele, että olet sitten vapaa 40-vuotiaana, kun joillakin on vasta pikkulapset jaloissa.

vituttaa välillä joka hetki. ihan hirveää. sitten poden kauhean huonoa omatuntoa. miestä ei ole. välillä ärsyttää ihan kaikki, mitä lapsi tekee. haluaisi vain olla ihan yksin tai aikuisten kanssa.



mietin usein että enpä taida hankkia enempää lapsia, musta ei oikeasti ole äidiksi. huudan koko ajan ja olen väsynyt.

vituttaa välillä joka hetki. ihan hirveää. sitten poden kauhean huonoa omatuntoa. miestä ei ole. välillä ärsyttää ihan kaikki, mitä lapsi tekee. haluaisi vain olla ihan yksin tai aikuisten kanssa.

mietin usein että enpä taida hankkia enempää lapsia, musta ei oikeasti ole äidiksi. huudan koko ajan ja olen väsynyt.

Tuu meille ni vittuillaa yhdessä :D

Kirjoitit että miehesi hoitaa lapsia hyvin. Heillä ei siis ole hätäpäivää kun sinä jätät lapsukaiset isin hellään huomaan ja aloitat itsellesi jonkun mieluisan harrastuksen. Lenkkeily? joku kiva kurssi? Lapsilla on kaikki hyvin, isillä kaikki hyvin ja sinullekin myös. Kaikki voittavat.



Ja arkipäivisin: Ota ne lapsesi mukaan ja mene perhekerhoon. Seurakunta ja MLL järjestää. Ja kohta on taas niin sulaa että pääsee leikkipuistoihin ja tutustumaan uusiin äiti-ihmisiin, joiden kanssa voi vaikka vuorotella lastenhoidossa ja kahvitella ja parantaa maailmaa. :)

Tsemppiä!

Nyt kun olen kolmekymppinen ja lapset ovat jo koulussa, tuntuu ihan mukavalta, kun pikkulapsiaika ohi ja elämä koululaisten kanssa helpompaa.



Muut ikäiseni vasta saaneet lapsia tai haaveilevat perheestä :)

Mulla on kaksi pientä lasta, iät 8,5 kk ja 3 v. Kyllä se vaan niin on, että kotiäitiys on niin raskasta, että minun ainakin on kertakaikkiaan pakko ottaa omaa aikaa pari kertaa viikossa. Meillä onneksi lasten mummu auttaa heidän hoidossaan ja pääsen päiväsaikaan harrastamaan. Lisäksi käymme miehen kanssa säännöllisesti ulkona syömässä/elokuvissa/teatterissa tms. ilman lapsia. Tänään aamulla olin todella nuutunut ja ryytynyt siihen jatkuvaan ympärivuorokautiseen saatavilla oloon, mutta sitten lähdin jumppaan ja shoppailemaan. Olin pois kotoa ehkä nelisen tuntia, ja kyllä vain tuli ikävä lapsia! Kotiin palasi siis virkistynyt äiti, joka muistaa taas miten ihania lapseni ovatkaan. :)

Mulla on kaksi pientä lasta, iät 8,5 kk ja 3 v. Kyllä se vaan niin on, että kotiäitiys on niin raskasta, että minun ainakin on kertakaikkiaan pakko ottaa omaa aikaa pari kertaa viikossa. Meillä onneksi lasten mummu auttaa heidän hoidossaan ja pääsen päiväsaikaan harrastamaan. Lisäksi käymme miehen kanssa säännöllisesti ulkona syömässä/elokuvissa/teatterissa tms. ilman lapsia. Tänään aamulla olin todella nuutunut ja ryytynyt siihen jatkuvaan ympärivuorokautiseen saatavilla oloon, mutta sitten lähdin jumppaan ja shoppailemaan. Olin pois kotoa ehkä nelisen tuntia, ja kyllä vain tuli ikävä lapsia! Kotiin palasi siis virkistynyt äiti, joka muistaa taas miten ihania lapseni ovatkaan. :)

ihanasti sanottu:)

Mulla on kaksi pientä lasta, iät 8,5 kk ja 3 v. Kyllä se vaan niin on, että kotiäitiys on niin raskasta, että minun ainakin on kertakaikkiaan pakko ottaa omaa aikaa pari kertaa viikossa. Meillä onneksi lasten mummu auttaa heidän hoidossaan ja pääsen päiväsaikaan harrastamaan. Lisäksi käymme miehen kanssa säännöllisesti ulkona syömässä/elokuvissa/teatterissa tms. ilman lapsia. Tänään aamulla olin todella nuutunut ja ryytynyt siihen jatkuvaan ympärivuorokautiseen saatavilla oloon, mutta sitten lähdin jumppaan ja shoppailemaan. Olin pois kotoa ehkä nelisen tuntia, ja kyllä vain tuli ikävä lapsia! Kotiin palasi siis virkistynyt äiti, joka muistaa taas miten ihania lapseni ovatkaan. :)

Ja lisään vielä, että tuo ehdotus perhekerhoista oli hyvä! Itse olin aiemmin sitä mieltä, ettei "mammakerhot kiinnosta, kun siellä on vain niitä joiden elämän suurin kiinnostus liittyy NicoPetterin rään koostumukseen". Mutta olen huomannut, että tosiaankin noissa kerhoissa käy mieluummin kuin kökkii kotona seinille hyppivien lasten kanssa tai tähän aikaan vuodesta palelee tyhjässä leikkipuistossa. Lapsilla on mielenkiintoista touhua ja leikkikavereita, ja itsekin voi muiden äitien kanssa jutella niitä näitä. Kovin harvalla oikeasti ne ajatukset pyörii lastensa kakan koostumuksen ympärillä, niissä mammakerhoissakaan. ;)

ja olen pyörinyt samoiden tunteiden kanssa kuin sinäkin.

Uskon kuitenkin että olen tehnyt oikean valinnan, koska en ennen lapsiakaan "nauttinut nuoruudestani", en ollut silloin sen onnellisempi kuin nytkään, olen nyt paljon onnellisempi. Ja lisäksi uskon, että jos minulla ja miehelläni ei olisi lapsia, olisi minulla koko ajan vauvakuume. Uskon että olet vain väsynyt äitiyteen ja kaipaisit omaa aikaa.