Pitääkö 12v kaverisuhteisiin puuttua vai ei?

Aukaise oman kotisi ovat kavereille. Näin lapsi oppii oikeaa sosiaalisuutta! Tämä pitäisi tietty aloittaa jo pikkulapsista:)

Hän on alkuvuodesta syntynyt, eikä ole koskaan ollut kiinnostunut "leikkimisestä" ja itse koen, että se on yksi syy, ettei ole koskaan oikein saanut ystäviä. Eli sama ongelma ollut jo pienestä asti. Nuorempana viihtyi aina isompien kanssa ja 2v vanhemman isosiskon kanssa. Nyt kun sisko jo toista vuotta yläasteella ei tosiaan halua pikkusiskoaan mihinkään mukaan ja muutkin isommat karsastavat kun on ala-asteelainen ja siis vielä paljon nuorempi.



Kotona lukee tosi paljon ja käy harrastuksissa, mutta hyvin harvoin on kavereita vapaa-ajallaan. Joskus käy leffassa tai shoppailemassa ja jos meillä on kavereita katselevat leffaa tai pelaavat jotain lautapelejä.



Meillä myös 3 muuta tyttöä ja kaikki muut ovat tosi sosiaalisia luonteeltaan ja heillä on paljon kavereita, siksi tämän neidin oleminen minuakin usein huolestuttanut. Toivon kuitenkin, että ensi vuonna yläaste toisi uusia ystäviä, jotka olisivat samalla aaltopituudella.

Ovet auki kavereille ja ohjaa lapsi johonkin hyvän ja liikunnallisen harrastuksen pariin, joukkuelaji.



Yksi isä sanoi aikoinaan, että se on ihan sama miten se poika tai tyttö sitä palloa pelaa, kunhan oppii sosiaalisuutta ja olemaan toisten lasten kanssa. Samalla saa myös kavereita ja vastapainoa koulutyölle.

Jo ala-asteikäisenä. En ikinä pitänyt muista lapsista. Tulin parhaiten toimeen muiden eläinten kanssa. Ihmiset ovat tylsiä.

Tuttavapiiriini kuuluu n. 25-vuotias nainen, joka kuulostaa jokseenkin vastaavalta. Tutustuin häneen vuosia sitten, jolloin hän oli 15- tai 16-vuotias. Jo tuolloin häne puhui harvoin samoista asioista kuin ikäisensä tytöt. Hän on älykäs ja kunnianhimoinen ja erittäin kaunis nainen. Hän on menestynyt kouluissaan ja opinnoissaan kiitettävästi. Valitettavasti hän edellyttää muilta samaa kuin itseltään. Kaikkien pitäisi olla älykkäitä, raataa opintojensa takia pitkiä päiviä saadakseen erinomaisia arvosanoja ja käyttäytyä hänen toivomallaan tavalla.



Baareissa hän ei käy. Ei tietenkään ole pakkokaan, mutta se olisi yksi paikka, jossa tapaa känniääliöiden lisäksi ihan tavallisia, mukavia ihmisiä. Kaverit jättävät hänet yksi toisensa jälkeen, jäljellä ei liene paljon muita kun minä. Uusia harrastuksia ei voi aloittaa, koska jos menee kokeilemaan jotakin uutta, voi mokata ja menettää kasvonsa. Miehiin voi ihastua, mutta sitä ei voi mitenkään osoittaa, koska voi saada pakit ja siis menettää kasvonsa. Seksi oli yli kaksikymppiseksi täysin kuoliaaksi vaiettujen asioiden listalla. Pukeutumisestaan hän on tarkka ja osoittaa harkittua makua. Harvoin räväyttää, mutta ei sentään piiloudu säkkeihin. Sen puoleen hän on oikein mukavan näköinen ihminen.



Työelämässä hän on pärjäillyt nähdäkseni hyvin. Hanttihommissa häntä näyttäisi puuduttavan töiden yksitoikkoisuus hiukan enemmän kuin muita. Työkavereihinsa hän ei voi tai halua muodostaa läheisiä välejä ja usein hän arvostelee työkavereitaan melko jyrkästi. Joskus hän tekee sen myös hyvin nasevasti ja ilmiselvästi pitkään harkintaan perustuen. Hän ei ole huumorintajuton, mutta hänen huumorinsa on tavallaan vasta heräämässä kukkaan. Hän näemmä arvostaa minua ja ryhtyy joskus sanaleikkeihin kanssani.



Mitä olisi voinut tehdä toisin? Olisinko minä hiukan vanhempana ihmisenä voinut vaikuttaa niihin asioihin, jotka nyt ovat hänelle tuskallisia. Millä häntä auttaisi yli epäonnistumisen pelosta? Suoraan sanoen: mitä pitää tapahtua, että vanne hänen päänsä ympärillä löystyisi hiukan. Minua kohtaan hän on avoin ja usein hauska kun kertoo oivalluksistaan ja arvostan kovasti hänen monitaitoisuuttaan. Ikävä kyllä nämä monet seikat eivät näy kuin harvoille ihmisille jonkin ylenpalttisen eston takia. Pelkään pahoin, että hänestä tulee sellainen pikkutarkan tunnollinen väliportaan johtaja johonkin virastoon tai vakuutusyhtiöön. Siellä hänen päälimmäisiä ominaisuuksiaan käytetään häikäilemättä hyväksi. Jokin muutos kohti avoimuutta ja suvaitsevaisuutta itseään ja muita kohtaan voisi avata hänelle paljon ovia. Jonakin pikkupomona hänen lahjansa menevät hukkaan.

minuakin kiinnostaa. Meillä ihan samanlainen tapaus. Tosin ikää vasta 8 vuotta.

yleensä luokkakaverit muuttuu ja tulee uusia ystäviä ja tutut koulukaverit vaihtuu muutenkin