Huono äiti= ei kanniskele vauvaa samalla kun tekee ruokaa tai juo kahvia?

Meillä yksi lapsista ei suostunut vauvana olemaan juuri koskaan muualla kuin äidin sylissä. Pakkohan niitä hommia on silti tehdä, vaikka vauva sylissä sitten. Miksi et ymmärrä?

vauva on sitäpaitsi sellainen möngertäjä, että yhdellä kädellä sitä ei pidetä turvallisesti sylissä.

Ruokaa laittaessa sitäpaitsi vauva on pidettävä tarpeeksi kaukana kuumasta hellasta!

Olen siis huono äiti :/

Päätä nyt; tekeekö muut väärin (et ymmärrä heitä) vai teetkö itse väärin ("olen siis huono äiti")?

äitinä noihin periaatteisiin suhtautuu aikalailla huumorilla. Hyvin viihtyivät välillä sittereissä jä oppivat itsekseen nukahtamaankin.

Heh, tiedä häntä, miten olisi ruuanlaitto onnistunut kaks vauvaa sylissä :D Kun vauvat olivat pieniä, laitoin ruokaa ja vauvat olivat sittereissään pöydällä seuraamassa hommaa. Välillä huusi toinen, välillä molemmat, joskus ei kumpikaan.

toinen oli sellainen tyytyväinen, joka viihtyi myös hetken itsekseen. Toinen oli sitten paremmin sylissä viihtyvä ja hankalammin nukutettava. Kaverini oli vain tyytyväinen, etteivät molemmat olleet vaativia.



Ja toi vauvan karaiseminen on aika vanha kasvatuskeino. Oletteko vain kateellisia äideille, joilla on vähän vaativampi vauva mutta eivät silti valita kohtaloaan, vaan osaavat toimia myös vauvan kanssa? Onhan niitäkin, jotka eivät pysty enää mihinkään muuhun vauvan ohella, mitä vikaa siis, jos osaa tehdä jotain askareita vauvan kanssa? Mä koin mun esikoisen helpoksi, kun tyytyi aina sylii. On niitäkin, jotka huutavat, vaikka tekis mitä. Niiden vauvojen äidit kanniskelisivat mielellään tyytyväistä vauvaa.

Jos on alusta asti laitettu sitteriin tai lattialle ei lapsi osaa syliin kaivata tai haluta, kun huomaa ettei vinkuminen tai kitinät auta.

Itse olette vauvanne pillin mukaan hyppineet ja totuttaneet sen syliin.

Ettekö ole kuulleet kantoliinasta?

Ei kannata tuntea syyllisyyttä jos laittaa vauvan välillä lattialle tai sitteriin! :D

Jos vauva on tyytyväinen hetken siellä lattialla, niin kaikki on hyvin, ei tule traumoja.

Mun 7kk ikäinen nukkuu juuri sylissäni, nukahti tissille vaikkei päikkäreistä ole kauan. Hän nukkuu myös yön vieressämme, joten saa läheisyyttä silloinkin. Päivällä olen antanut olla lattialla melko pienestä asti, ihan itseäni helpottaakseni. Kyllä sen huomaa kun toinen alkaa kaivata seuraa...! Onneksi on isoveli joka viihdyttää vauvaa myös, välillä ihan leikkii ja pelleilee vauvan kanssa, välillä leikkii siinä lähellä, niin että vauva saa katsella.

Jos on alusta asti laitettu sitteriin tai lattialle ei lapsi osaa syliin kaivata tai haluta, kun huomaa ettei vinkuminen tai kitinät auta.

Itse olette vauvanne pillin mukaan hyppineet ja totuttaneet sen syliin.

kirjasta Penelope Leach: Lapsi, hoito ja kehitys lainaan kohdasta, jossa puhutaan alle puolivuotiaiden rakastamisesta ja hemmottelusta: "...koska hänen tarpeitaan ei tyydytetä tai koska ne tyydytetään pitkän viivyttelyn jälkeen, vauva menettää luottamuksen siihen, että ne yleensä tyydytetään. Hän tulee levottomaksi, itkee ja ärsyyntyy helpommin sekä suostuu yhä vaikeammin tyyntymään." Kirjan mukaan tähän liittyy myös hylätyksi tulemisen kokemus, turvallisuus ja lapsen itsetunnon kehitys. Leachin mukaan vauvaa ei tässä iässä vielä voi hemmotella eli pilata hemmottelulla.

Täytyy kuitenkin muistaa, että myös vauvojen luonteissa on eroja, toisella on kärsimättömämpi mieli kuin toisilla. Toisien vauvoilla voi olla enemmän syitä syliin kuin toisilla.

Meidän vauva ei TURHIA kitise, mutta kitisee paljon ja tarvitsee paljon syliä sen vuoksi, että mahaportti on huonosti kehittynyt, ruoka nousee ylöspäin (puklailee paljon) ja tällöin syli on ainut paikka, jossa ei tunnu pahalta ja tule kipua. Sillon kun tätä vaivaa ei ole viihtyy myös yksinkin. Toisaalta hän myös pitää valtavasti ihmisten seurasta ja haluaa olla siellä missä muutkin touhuavat (ilmoittaa myös tästä kitinällä, jos ei muuten saa huomiota) ja usein syli on helppo paikka ettei aina tarvi sitteriä perässä kanniskella.

Olen selkävaivainen enkä mielelläni turhia kanniskele, mutta uskon siihen, että kun vauvani syliä kaipaa on siihen syynsä. Vaikka syy olisi, että äitin syli tuntuu sillä hetkellä hyvältä, on se minulle tarpeeksi hyvä syy. Tarjoan myös paljon viihdykkeitä nostamatta syliin, kun vauvani kitisee kyllästymistä.

t. äiti, joka yllättyi miten paljon vauva vaatii huolenpitoa ja huomiota, ja löysi itsestään uuden puolen näiden myötä.

Jos on alusta asti laitettu sitteriin tai lattialle ei lapsi osaa syliin kaivata tai haluta, kun huomaa ettei vinkuminen tai kitinät auta.

Itse olette vauvanne pillin mukaan hyppineet ja totuttaneet sen syliin.

Just joo. Oletko koskaan kuullut, että on tärkeää vastata pienen vauvan tarpeisiin?

Meillä on ollut kaksi täysin erilaista lasta tämän asian suhteen. Toinen oikea kainaloinen ja toinen taas katseli kotitöitä sitteristä tuntitolkulla. Molemmat lähteneet siitä huolimatta tosi aikaisin konttaamaan, 6 kk iässä, mikä varmasti johtuu pääasiassa geeneistä sitten. Ymmärrän kyllä sen, että jos jatkuvasti on sitterissä huonossa asennossa, niin voi olla haitaksi selälle, mutta ainakin meillä oli tosi makaavassa asennossa aluksi tuo vauva joka siinä viihtyi.

Minulla on neljä lasta, ja voin - jälleen kerran - kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että vauvat ovat erilaisia. Joitakuita on pakko kantaa enemmän kuin muutamia muita. Syitä en nyt jaksa luetella.

vauva on sitäpaitsi sellainen möngertäjä, että yhdellä kädellä sitä ei pidetä turvallisesti sylissä.



Ruokaa laittaessa sitäpaitsi vauva on pidettävä tarpeeksi kaukana kuumasta hellasta!



Olen siis huono äiti :/

Meidän ihanainen ei viihtynyt kuin sylissä. Tuskin se sylittely sille pahaa teki. Nykyään on melkoisen sosiaalinen ja reipas taapero :)



Mutta mikäs siinä jos laittaa vauvan vaikka sitteriin jos se viihtyy siinä.

Rajansa kaikella - sylittely on tärkeää, mutta ei lapsen tarvitse koko ajan sylissä olla.



Sitterin suhteen kannattaa muistaa, että se pilaa helposti lapsen selän, joten se ei ole säilytyspaikka - mutta joku leikkikaari lattialla esim. on hyvä.

piti kanniskella aika paljonkin, muutoin huuto oli huumaavaa...



Sitteristä, kuinka helposti se pilaa lapen selän? Tietääkö tai tunteeko kukaan lasta, jonka selkä olisi mennyt pilalle sitterin takia?

piti kanniskella aika paljonkin, muutoin huuto oli huumaavaa... Sitteristä, kuinka helposti se pilaa lapen selän? Tietääkö tai tunteeko kukaan lasta, jonka selkä olisi mennyt pilalle sitterin takia?

Tunnen yhtä monta lasta, joiden selkä on mennyt lilalle sitterin vuoksi, kuin lapsia joilla ei ole mitään allergioita ja ei nuhan nuhaa tai flunssan flunssaa, koska heitä on täysimetetty 2 vuotiaaksi:)

Yleensä juon kahvin istualteen. Vessaan en ota lasta syliin, sillä sielläkin istuskelen. Ruokaa laittaessa on jopa vaarallista pitää isompaa vauvaa sylissä. Kerran kuopus tarttui kiehuvan kattilan kahvaan.

mutta senhän sanoo ääneen vain huono äiti. Hyvä äiti uhrautuu.

mutta luuleeko joku oikeasti, että vauvoja kanniskellaan koko ajan, koska niitä ei raaskita laskea alas? Oletteko koskaan kuulleet, että jotkut eivät viihdy oikein missään muualla, kuin sylissä? Tottakai näitäkin on joskus laskettava alas, mutta moni askare hoituu yksinkertaisesti helpommin lapsi sylissä.



Yksi mun lapsista viihtyi tosi hyvin lattialla/sitterissä jne. Ja mä pidin tätä enemmänkin ihmeellisenä, kuin normaalina...

Jos on alusta asti laitettu sitteriin tai lattialle ei lapsi osaa syliin kaivata tai haluta, kun huomaa ettei vinkuminen tai kitinät auta.

Itse olette vauvanne pillin mukaan hyppineet ja totuttaneet sen syliin.

Kamala huuto jos yritti laskea lattialle. Ruokaa laittaessa tai kahvia juodessa pidin kyllä kantoliinassa.. oli niin kova sohimaan että normaalisti sylissä olisi kyllä saanut kuumat kahvit niskaansa. Liinaan nukahti melkein heti.