Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

3-vuotiaan jankutus

Vierailija
18.03.2012 |

Onko kellään kokemusta lapsen jankuttamisesta. Siis, että väittää itsepintaisesti olevansa esim. joku hahmo. Ja vanhemman pitää toistaa asia jollain tokaisulla. Huomiota saa muutenkin yllin kyllin ja kaikki asiat muutenkin ovat reilassa.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei,

Ihana kuulla, että muillakin lapsi kuvittelee olevansa jokin muu ja jankuttaa asiasta niin, että koko homma päättyy itkuun. Meidän kolmevuotias saa kimmokkeita kirjoista, telkkarista yms. ja päättää olevansa esim. Monni-kissa (Pekka Töpöhännästä) ja jankuttaa sitten, että: "minäkin haluan tehdä lällättelyringin, koska olen Monni, mutta miksi minä en saa!!!???" Mitä tollaseen voi vastata!? Aihetta jankutetaan sitten niin pitkään, että lopulta minä hermostun ja lapsi alkaa itkeä. Tai saattaa ilmoittaa olevansa orava, Mato Matala tai vaikka putki ja kuvitteluleikki johtaa aina (lähes) jankutukseen: "koska minä olen XXX miksi en voi..." tai tekee jotain tyhmää hakkaa pikkuveljeä miekalla yms.. ja kun kielletään niin seuraa jankutusta:"..mutta kun minä olen..." Muutenkin kyselee koko ajan miksi miksi ja jankuttaa kaikesta. Tulen hulluksi. Koska tämä loppu ja onko keinoja pysäyttää ajnkutuksen oravanpyörä ilman itkua ja riitaa?

Vierailija
2/12 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Just tuollaista että vanhemman pitää sitten sanoa jotain ja kommentoida asiaa juuri tietyllä tavalla.

Semmoista se on. Onhan se toki vanhemmalle välillä aika puuduttavaa vastata uudestaan ja uudestaan samoihin kysymyksiin (ja aina samalla tavalla), mutta lapsen kehityksen kannalta on kuitenkin tärkeää, että vanhempi jaksaa vastailla niihin lapsen kysymyksiin, eikä turhaudu jankuttavaan lapseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

monta muuta kyllä tulee mieleen. Mutta luulen, että oon mutissut jotain vastaan. En muutenkaan ole leikkinyt lasten leikkejä. Loruja yms kyllä, mutta roolileikit ei oo kuulunu mun toimenkuvaan.

Vierailija
4/12 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ollaan koko perhe siinä mukana, vaikka välillä aika raskasta, enkä edes tiedä toimitaanko oikein.

Aina vaihtuu hahmot, yleensä jostain kirjasta tai piirretystä. Aina huomauttaa jos sanoo väärällä nimellä.

Vierailija
5/12 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis lapsen ei tartte tietää että on tyttö tai poika vaan saa olla poika tyttönä tuossa iässä. ;)



Meillä on meinaan yksi poika vahvasti tahtonut päälleen siskon mekkoja yms. Ei ole vaarallista mutta sitä voi ohjata, esim. hämähäkkiasulla ei mennä kauppaan. Se on rajojen tekoa.



Mutta se että lapsi tarttee vanhemmalta jonkun tokaisun kuulostaa huomionhakuselta ja siihen puuttuisin.

Mä voin veikata että teillä on tämä yksi lapsi, se saa aina huomiota ja lapsen kanssa mennään ja tehdään. Joten en sano että lapsi ei saisi huomiota vaan lapsi on tpttunut että kaikki AINA kuitataan ja siinä se ongelma nyt on: te jos ette joka juttua kuittaa niin lapsi sen vaatii.



Tämä on nyt se sama asia kuin lapsi joka tottuu tiettyyn tapaan nukahtaa, vaikka hyssytys. Ei se osaa olla teidän kanssa muuten koska se on niin fakkiintunut tähän tyyliin: äidin ja isin nyt kuuluu olla aina läsnä ja kuitata lapsen lätinä.



Ei vanhemman kuulu aina 120 prosenttisesti olla läsnä!!

Tunnen vanhempia jotka lopettaa aikuisten kanssa puhumisen kun lapsella on jotain asiaa. Ei he varmaan edes rekisteröi tätä ongelmaa, ennenkö se alkaa haitata itseä.

Mutta kyllä 3- vuotiaalle VOI sanoa että nyt hiljaa ja odotat kun äiti/isi puhuu tässä.

Vierailija
6/12 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole vaarallista mutta sitä voi ohjata, esim. hämähäkkiasulla ei mennä kauppaan.

Samoin voi sanoa, että saat olla ninja, mutta jos ninja hakkaa pikkuveljeä miekalla, miekka otetaan pois, koska meillä ei satuteta ketään.

Meillä nelivuotiaan roolileikki (jonkinlaisena Aku Ankan Taikaviittaa vastaavana supersankarina) meni niin pitkälle, että lapsi tuli iltakymmeneltä yläkerrran portaissa vastaan - roolipuvussaan, menossa taistelemaan. Ja kun sanoin, että nyt nukkumaan, oli ihan tosissaan loukkantunut ja tuohtunut, koska _lapsihan_ nukkuu, Supersankari se vaan on menossa hommiinsa... Asia kyllä ratkesi nopeasti, kun totesin, että meillä ei kukaan juoksentele tähän aikaan vuorokaudesta.

Jankuttamiseen ("miksi ei saa tehdä...") voi sanoa nätisti, että me on jo juteltu tästä asiasta ja minä en halua enää toistaa samaa vastausta, eli en enää keskustele tästä. Meillä nuorempi on tässä yleensäkin äärettömän sitkeä, ei vaan hyväksy kieltävää vastausta jaa toistelee samaa märinää vaikka tunnin. Tuon toteamuksen jälkeen pitää vaan saada korvat lukkoon ja jatkaa normaalihommia kuin ei mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
25.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän as-piirteinen 5-vuotias tekee tuota samaa, samoin on yli vuoden ollut ns. kaikkivoipa eli rehentelee että hänpä ei koskaan satuta itseään tai tee virheitä...ja kun tekee virheen, suhtautuu siihen kevyen välinpitämättömästi. Nuorempana osasi hävitä peleissä, nykyään tulee raivarit ja alkaa haukkumaan muita.

Vierailija
8/12 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kokemusta! Eikä ole, en ole, kylläpäs on... Eli eri mieltä ollaan sanoo muut mitä tahansa, mutta ei riitä että kerran ilmaisee tämän mielipiteensä, jatkaa samasta asiasta loputtomiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

meillä ainakin kolmevuotias leikkii usein olevansa koira, ja eläytyy siihen hahmoonsa tosi kovasti. Joskus pitää sanoa ihan lujastikin, että sä et nyt ole koira vaan pieni poika, että sen saa loppumaan, jos on tarvis. Viimeksi viikko sitten pisti kaverinsa kanssa ihan painiksi, kun kaveri väitti, että pojallani on nenä, vaikka koirillahan on kuono. ;)



Mä luulen että tää kuuluu ihan tähän leikki-ikään. Onhan se nyt totuuden nimessä paljon hauskempaa olla vaikkapa hämähäkkimies kuin pieni ja muiden armoilla oleva kolmevuotias.

Vierailija
10/12 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en tiiä tuosta hahmo jutusta, mutta joo jankuttaa! Jankuttaa jotain asiaa niin kauan, että siihen vastataan. Jos ei älyä tai ei muuten vaan vastaa, niin sitten alkaa huuto ja kitinä ja itku. :D ihanaa on tää elämä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

en tiiä tuosta hahmo jutusta, mutta joo jankuttaa! Jankuttaa jotain asiaa niin kauan, että siihen vastataan. Jos ei älyä tai ei muuten vaan vastaa, niin sitten alkaa huuto ja kitinä ja itku. :D ihanaa on tää elämä

Siis olkaa hiljaa, vaikka marisisi koko kuukauden! Ei se kakara lopeta, ellei sitä panna lopettamaan.

Voi nyyh ja ääh! Kyllä lapsien pitää saada negatiivisuuttakin lapsuudessaan, muuten ei kunnian kukko laula.

Vierailija
12/12 |
18.03.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä miehen 4v jankuttaa aina samoja asioita. Aina täällä ollessaan (eli joka vkl) kyselee samat asiat, kuka tuossa kuvassa on, mikä tämä on, kenen vaippa tämä on jne. Mies myös soittaa lapselle aina hyvänyönsoitot, jolloin pitää aina hokea niitä samoja asioita. Tiettyyn pisteeseen asti menee turvallisuudentunteen hakemiseksi, mutta on tuossa ihan sellaista ihme jankutustakin mukana. Just tuollaista että vanhemman pitää sitten sanoa jotain ja kommentoida asiaa juuri tietyllä tavalla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yhdeksän kaksi