Mulla oli varattu aika laakarille tanaan, raskauden keskeytys... Peruin ajan ja koko ajan pyorii mielessa: Olikohan se sittenkaan oikea ratkaisu.

En tiedä, mikä olisi sulle ollut " oikea" päätös, mutta sait minut iloiseksi. Onnittelut vauvastasi!

Asia jää vaivaamaan loppuelämäksi.

Olen puolestasi onnellinen, vaikka varmaankin mietit oliko ratkaisu oikea. Minä kuitenkin uskon, vaikken sinua tunnekaan, että teit oikein, kun kerran aloit epäilemään sitä haluatko abortin ylipäätään.



Hienoa, upeaa! Onnea sinulle ja vauvalle!

Enkä ole katunut hetkeäkään. En edes vaikka myöhemmin kävin läpi pitkän lapsettomuuden.



Päätökseni 22 vuotiaana oli varma. En halunnut niin nuorena kesken opintojen ja huonon ihmissuhteen äidiksi.



Sinulle ap sanoisin, että tämä on asia josta pitää olla varma. Sekä keskeytyksestä että lapsen pitämisestä. Mieti asiat puoleen ja toiseen, listaa paperille plussat ja miinukset ja pohdi asia valmiiksi. Monet katuvat aborttia, mutta monet myös lapsen tekemistä.



Toivon että pääset mielenrauhaan päätöksesi kanssa. Todennäköisesti et aborttia todellakaan halua, kun peruit ajan. Hyvää odotusta, jos jatkat tällä tiellä.

Yleensä olen tottunut puhumaan paljon esim. äidin ja kavereiden kanssa. Nyt olen vaan ollut hissukseen, kun joku on soittanut ja kysynyt " mitäs kuuluu" , olen vaan vastannut " mitäs tässä" , vaikka olisi tehnyt mieli purskahtaa itkuun ja sanoa " auta mua, kun en tiedä mitä teen" .



Mies antoi mulle vallan päättää asian. Sanoi tukevansa mua 100%:sti, teen sitten mitä tahansa. Sain kyllä selville sen mielipiteen. Alussa kun tein testin, oli sitä mieltä, että ehdottomasti lapsi syntyy, mutta sitten alkoi ajatukseen totuttuaan pelkäämään. Lähinnä sitä miten mä jaksan. Meillä näitä lapsia on jo...



Nyt tartun luuriin ja varaan neuvolaan ajan.



-ap-